Vuoden kilpailija

Yksi viime vuoden hullunkurisimpia uutisia julkaistiin joulun alla. Kilpailuvirasto oli päättänyt valita "vuoden kilpailijan" ja ollakseen ajan hengessä mukana antoi tittelin tuolloin kuumimmillaan käyneen Idols-kilpailun tulevalle voittajalle. Perusteluina painotettiin yrittäjämäisiä ominaisuuksia, kuten itsensä likoon laittamista ja riskinottokykyä. Kilpailun voittaja on tässä vaiheessa kaikkien tuntema, ja Kilpailuviraston palkinto luovutettiin hänelle tammikuussa.

Tittelin myöntäminen on ensi sijassa tietenkin Kilpailuviraston lehdistöviestintää. Näin saadaan ilmaista julkisuutta ajankohtaisen aiheen siivellä ja ehkä pehmennetään myös omaa julkisuuskuvaa. Vertailukohtana tulee mieleen Kari Hotakaisen taannoin kiinteistönvälitysfirmalta saama "kiinteistönvälittäjäpalkinto", jonka lehdet myös auliisti julkistivat.

Kilpailuviraston olisi ehkä kannattanut perehtyä idolikilpailun taustoihin ja sääntöihin, ennen kuin antoi oman panoksensa mediamyllytykseen. Kilpailu on monessa mielessä malliesimerkki siitä, mitä kilpailuviranomaisten tulisi nostaa esille, mutta aivan toisessa valossa kuin nyt on tapahtunut.

Kun Idols-kilpailijat on nostettu tv-ohjelman avulla jalustalle, voisi kuvitella, että heidän markkina-arvonsa on huipussaan ja että he voisivat lähteä hakemaan asiantuntijoiden opastuksella parasta mahdollista levytyssopimusta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kilpailijoiden neuvottelumahdollisuudet on katkaistu alkuunsa. Heidän koko tulevan uransa kannalta olennaiset sopimukset on käytännössä ennalta saneltu. Paradoksaalista on se, että vuoden kilpailija ei voi itse kilpailuttaa.

Idols-ohjelmaformaatin edelleenlisensiointioikeudet ovat saksalaiseen Bertelsmann-konserniin kuuluvalla Fremantlemedialla. Suomessa tuotantoyhtiönä on konserniyhtiö Fremantle Entertainment Oy. Niissä maissa, joissa konserni omistaa tv-kanavia, ovat lähetykset tulleet luontevasti omalta kanavalta. Kilpailun voittajat ovat kaikissa maissa saaneet "palkinnoksi" levytyssopimukset konserniyhtiö BMG:n kanssa. Suomessa voittajien levy-yhtiö on BMG Finland Oy.

Toimiluvalla operoiva tv-kanava on siis lähettänyt parhaaseen katseluaikaan yhden konsernin ja etenkin sen levy-yhtiön mainontaa. Kilpailijoille asetetut ehdot olivat alusta alkaen sellaiset, että kilpailevilla levy-yhtiöillä ei ollut mahdollisuuksia esittää omia tarjouksiaan. Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry on aiemmin pyytänyt Kilpailuvirastoa tutkimaan vastaavanlaista kilpailunrajoitusta Tangomarkkinoilla, mutta tällä kerralla yhdistys ei tiettävästi ryhtynyt toimenpiteisiin.

Koska Kilpailuvirastoa näyttää kiinnostavan musiikkiteollisuus, voisi sille löytyä oikeaa työsarkaa esimerkiksi äänitteiden jakelusta. Neljän major-yhtiön tasaosuuksin omistama jakeluyhtiö hallitsee merkittävää osaa äänitejakelun markkinoista. Omistajat saavat jakelupalvelun omakustannushintaan, mutta tämä voittoa tavoittelematon yhtiö ei myy palvelujaan ringin ulkopuolisille toimijoille.

Ja jos virasto aikoo jatkossakin palkita vuosittain kilvoittelussa menestyneitä, olisi ehkä syytä miettiä viestinnän painopistettä ja sisältöä. Mitäpä jos huomionosoituksen ensi kerralla saisikin rehellisillä keinoilla pärjäävä suomalainen ravintola, joka kilpailee harmaan talouden ja valtion tukemien risteilyravintoloiden puristuksessa.

jouni.nieminen@musicfinland.com