Vieraalla maalla, kaukana kotoa

Äskettäisen tutkimuksen mukaan Muusikkojen liitossa on SAK:laisista liitoista suhteellisesti eniten ulkomaalaistaustaisia jäseniä. Tulos ei ollut yllätys, sillä muusikot ovat aina sukkuloineet yli rajojen. Suomessa on suuri maahanmuuttajamuusikkojen joukko, joka on kotiutunut hyvin ja nauttii kollegojen arvostusta.

Maahan- ja maastamuutto on muusikoille ja taiteilijoille yleensä helpompaa kuin monelle muulle ammattiryhmälle. Päällimmäisenä syynä on taiteen kielen kansainvälisyys itsessään. Ammattinsa osaavan ei välttämättä tarvitse puhua tai edes ymmärtää asuinmaan kieltä. Toki taiteilijan työpanokselle on oltava kysyntää.

Kansainvälistyminen ei ole muusikoille uusi asia. Suomalaisen orkesteritoiminnan ammattimaistuessa viime vuosisadan alussa oli suuri osa soittajakunnasta ulkomaalaistaustaisia. Helsingin Kaupunginorkesterissa ja sen edeltäjissä 50 ensimmäisen vuoden aikana olivat suomensukuiset muusikot pieni vähemmistö. Tällä maahanmuutolla oli suomalaista musiikkikulttuuria kehittävä vaikutus.

Varsin toisenlainen vaikutus kulttuuriin ja työmarkkinoihin oli sillä kansainvälistymisellä, minkä ravintolamuusikot kokivat 60- ja 70-luvuilla. Tuontimuusikot esiintyivät polkuhinnoilla, minkä mahdollisti Suomen ja Itä-Euroopan välinen elintasoero. Osa jäi maahan pysyvästi ja joutui sittemmin itse kokemaan ulkomaisen kilpailun kohtuuttomilla ehdoilla. Itäeurooppalaisten ravintolamuusikkojen hyväksikäyttö on sittemmin vähentynyt, joskin aika ajoin liittoon kantautuu tietoa entisen meiningin jatkumisesta.

Eri alojen ammattilaisten lisäksi maahanmuuttajien keskuudessa on väkeä, jonka osaamisella ei sellaisenaan ole sijaa suomalaisilla työmarkkinoilla. Heitä pyritään kouluttamaan ja työllistämään viranomaistoimin. Taidealojen suhteettoman suuresta koulutuskakusta riittäneekin oma siivunsa myös heille. Kun henkilö osoitetaan maahanmuuttajille räätälöityyn esittävän taiteen koulutukseen, ollaan usein pelottavan lähellä etnistä stereotyypitystä. Olemassaolevia työmarkkinoita ei siinä vaiheessa paljon ajatella.

Tähän lehteen haastateltu maahanmuuttajamuusikko ihmettelee joidenkin maahanmuuttajien taiteellisten lahjojen puhkeamista vasta uudessa kotimaassaan. Hänen mukaansa monetkaan täällä taiteilijoiksi esittäytyvistä eivät kehtaisi esiintyä taiteilijana entisessä kotimaassaan. Myös työvoimaviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien on syytä miettiä, voiko kaikilla halukkailla – etnisestä alkuperästä riippumatta – olla subjektiivinen oikeus olla ammatiltaan taiteilija.

jouni.nieminen@musicfinland.com