Pekka Raittinen

Özen Erdincin vanhemmat muuttivat työn perässä Turkista Ruotsiin 1960-luvulla. Hän on itse luonut uransa Suomen Kansallisbaletissa.

Neljätoista vuotta Suomessa asunut ja työskennellyt Erdinc sanoo itseironisesti olevansa Kansallisbaletin "turkinpippuri". Eläväisen oloinen nuori nainen kokee tietyllä tapaa kasvaneensa tänne kiinni: "Olen sopeutunut pohjoismaiseen yhteiskuntaan ja systeemiin."

Koti ei kuitenkaan Erdincille välttämättä merkitse maantieteellistä paikkaa: "Vanhempani asuvat nykyään puolet vuodesta Turkissa ja puolet Malmössä, jossa synnyin ja kasvoin. Itse olen Turkissa kaksi kuukautta kesäisin. Koti on minulle aina siellä missä perheenikin. Täällä Suomessa on kuitenkin työni ja intohimoni."

Kutsumusammatti

Erdinc aloitti balettiopinnot suhteellisen "vanhana" – 11-vuotiaana: "Olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja musikaalinen. Neljännen luokan opettajani huomasi kuinka energinen olin. Hänen kannustamanaan hain Malmön kaupunginteatterin balettikouluun. Siellä opiskelin 17-vuotiaaksi."

Tämän jälkeen tie vei Tukholmaan Svenska Balettskolanin lukioon: "Nykyisinhän koulun nimi on hienommin Kungliga Svenska Balettskolan. Opiskelin siellä kaksi vuotta. Olin vähän jäljessä muista, koska Malmössä ei ollut opetettu jazztanssia, modernia tanssia eikä kaksintanssia. Jäin koulun jälkeen yksin harjoittelemaan ja venyttelemään."

Oliko sitten rankkaa lähteä niin nuorena kotoa ja kouluttautua kovalle alalle? "Oli se rankkaa, mutta ei liian rankkaa. En lopettanut. Puskin tieni eteenpäin. Jotkut kestävät tätä alaa, jotkut taas eivät. Baletti oli minulle silloinkin pääasia."

"Tämä on kutsumusammatti. Balettitanssijan hommaa ei tehdä sen hauskuuden takia, eikä varmasti ainakaan rahan takia. Tämä työ vaatii paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Se ei ole mitään kellokorttiduunia!"

Vaikea Suomen kieli

Valmistumisvaiheessa Erdinc haki Balettskolanin kautta töitä baleteista eri puolilta Pohjoismaita. Alkuvuodesta 1989 hän sai tietää pääsevänsä aloittamaan työt Helsingissä Suomen Kansallisbaletissa seuraavana syksynä. Kutsumusta tosiaan tarvittiin, kun edessä oli muutto vieraan kielen, vieraiden ihmisten ja osittain vieraan kulttuurinkin keskelle.

"Sanoin äidilleni, että olin saanut töitä. Hän kysyi että mistä. Aluksi äiti oli kauhuissaan, että jouduin lähtemään niin kauas Malmöstä. Hän ilahtui kuitenkin, kun tajusi, että olin päässyt unelmieni ammattiin. Itsekin ajattelin, ettei ollut väliä vaikka joutuisi menemään Kiinaan asti kun vain sain tanssia."

Vaikeinta uudessa kotimaassa oli siirtolaisen mukaan kieli: "Kun ensimmäistä kertaa katsoin viikkolistoja Aleksanterin teatterin seinällä, jähmetyin. Ajattelin, että tätä en kyllä ikinä opi! Onneksi olen aina ollut hyvä kielissä." Jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta Erdincillä tuntuu tosiaan olevan, sillä hän sanoo oppineensa Suomen kielen kahdessa vuodessa.

Oppimismetodit olivat omaperäisiä: "En ole koskaan ollut missään suomen kielen kurssilla. Katsoin tv:tä ja luin samalla tekstityksiä."

Tanssijan työssä

Erdinc on tehnyt koko uransa Kansallisbaletissa: "En ole tanssinut missään muualla ammatillisesti. Alkuperäinen ajatukseni oli saada työtä Malmön baletista ja palata synnyinseudulleni. Tulin kuitenkin jääneeksi tänne Helsinkiin. Tavallaan oli hyväkin, etten palannut Malmöhön. Siellä baletin toiminta nimittäin lakkasi kokonaan, ja olisin joutunut kadulle!"

Kansallisbaletin taiteellinen linja on laaja: "Ohjelmistomme pyrkii ottamaan huomioon tanssin koko skaalan. Meillähän ovat tuottaneet omia, moderneja produktioitaan Kenneth Kvarnström, Tero Saarinen, Tommi Kitti ja Ohad Naharin. Jorma Uotinen teki myös johtajana ollessaan paljon omia produktioitaan. Niissä oli aina kiva olla mukana."

"Klassinen baletti on kuitenkin lähinnä sydäntäni jo koulutuksenikin takia. Moderni tanssi on minulle vaikeampaa ja haastavampaa. Toisaalta siinä saa olla enemmän oma itsensä. Ei tarvitse mennä jonkun osan valmiiseen ´olemukseen´ niin kuin klassisessa baletissa, koska moderneissa produktioissa ei ole juonta tai näyttelemistä."

"Syksyn aikana olen ollut mukana Pähkinänsärkijässä, Kevätuhrissa, Saarisen Georgiassa, Tuhkimossa ja Carmenissa. Näistä Pähkinänsärkijä on lähinnä perusklassista ´ruisleipää´, jollaista ohjelmistossa on aina oltava."

Kansainvälinen Kansallisbaletti

"Kun tulin Bulevardille Kansallisbaletin ryhmään, siinä oli mukana suhteellisen vähän ulkomaalaisia. Vuosituhannen alussa, Jorman kauden lopulla, tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti. Vuosina 2000 ja 2001 meillä oli iso tanssijoiden haku, ja silloin töihin tuli paljon ulkomaalaisia."

Monet ulkomailta tulleet tanssijat löysivät tiensä Suomeen Internetin välityksellä: "He olivat siellä tutustuneet Kansallisbaletin ohjelmistoon ja todenneet sen kivaksi. Paljon ihmisiä tuli samasta ryhmästä Hampurista. Aluksi yksi pariskunta, ja heidän perässään lisää porukkaa."

"Tällä hetkellä baletin ryhmässä on mukana seitsemäätoista eri kansallisuutta, ja varmaankin 20–30 prosenttia tanssijoista on ulkomaalaisia. Kansallisuuksien kirjo on laaja. Mukana on ihmisiä muun muassa eri puolilta Eurooppaa, Etelä-Amerikasta ja Japanista. Olemmekin naureskelleet, että baletin nimen pitäisi olla Finnish International Ballet, eikä Finnish National Ballet!"

Erdinc edustaa maahanmuuttajatanssijoita Muusikkojen liiton paikallisosaston Kansallisbaletin tanssijat ry:n johtokunnassa: "On ollut tapana, että johtokunnassa on yksi ulkomailta tullut jäsen. Jostain syystä minut on monta kertaa äänestetty tähän luottamustehtävään. Ehkä uudet tulijat kokevat minun olevan heitä ´suomalaisempi´. Tiedän miten suomalaisessa yhteiskunnassa toimitaan, mutta ymmärrän samalla omakohtaisesti maahanmuuttajan ongelmia."

Vahva persoona

Mitään varsinaisia suosikkirooleja tai -teoksia Erdinc ei tunnusta itsellään olevan: "Jos jokin rooli pitäisi nimetä niin ehkä sitten Romeon ja Julian mustalaiset", hän toteaa kuitenkin vähän ironiaa äänessään. "Ne sopivat temperamentilleni, koska roolin saa tehdä vapaammin. Myös modernien koreografien pienoisbaletit ovat olleet hyviä kokemuksia."

Energisen oloinen ja lakkaamatta puhuva Erdinc jää varmasti kanssaihmisten mieliin: "Minulle on sanottu, että olen vahva persoona myös näyttämöllä. Sitä on kuitenkin itse vaikea arvioida."

Erdinc toteaa, ettei hän pidä asioiden liiallisesta karsinoinnista. Olisi esimerkiksi tylsää kuunnella pelkästään klassista musiikkia: "Lapsuudestani 70-luvulta muistan Tom Jonesin ja Baccaran. Kuuntelin myös 50- ja 60-luvun rockbiisejä. Lauloin mukana vaikken ymmärtänyt sanoja."

Laulaminen on pysynyt harrastuksena: "Laulan Atilla Tilmazkurtdagin johtamassa, traditionaalista turkkilaista taidemusiikkia soittavassa Nefes-yhtyeessä. Siinä ovat mukana myös muun muassa Pekka Nylund ja Panu Helke. Käytämme autenttisia turkkilaisia instrumentteja."

Tasapaksut ruotsalaiset

"Tavallaan Suomi sopii minulle maana ja kulttuurina paremmin kuin Ruotsi", Erdinc yllättää. "Suomessa ihmiset ovat yksilöllisempiä. Täällä ihmiset uskaltavat olla persoonia. Helsingin kadulla joka toisella vastaantulijalla on erikoinen pukeutuminen tai kampaus."

Ruotsalainen kulttuuri on tasapaksumpaa: "Ruotsalaisilla on ajatus keskimääräisestä ´lagomsvenssonista´. Ihmiset pakenevat turvallisuushakuisesti massaan. Se näkyy jo pukeutumisessa ja muussa ulkomuodossa. Minun olisi nyt vaikea sopeutua ruotsalaiseen kulttuuriin ja mennä sinne olemaan jotain mitä en ole."

Suomalaiset ovat kuitenkin aina tunteneet alemmuutta suhteessa ruotsalaisiin: "Se johtuu historiasta. Ruotsalaisilla on ollut kuninkaallisuus ja storriket. Heillä on varaa olla itsevarmempia."

"Suomalaiset taas ovat pitkään eläneet vieraan vallan alla. Täällä ollaan nöyrempiä ja välillä myös epävarmempia omista kyvyistä. Kun tulin Suomeen enkä osannut vielä kieltä, menin kerran pankkiin ja kysyin puhuiko virkailija englantia? ´Little´, hän vastasi. Sitten hän alkoi puhua kieltä virheettömästi. Teki mieli sanoa, että kyllähän sinä osaat!"

"Suomi on kuitenkin muuttunut paljon niinä kymmenenä vuotena kun olen ollut täällä. Nuoriso on jo aivan erilaista. Ei suomalaisten enää tarvitse vertailla itseään ruotsalaisiin. Uskon, että kymmenen vuoden päästä Suomi on jo mennyt Ruotsin ohitse esimerkiksi taloudessa ja tekniikassa."