Souvarit Rovaniemeltä – 25 vuotta tien päällä

Kari Värri

Kun Helsinki-keskeinen media hehkuttaa tuoreimman trendinimen levynjulkaisukiertuetta, voi etusivun suojassa tehdä työtä kaikessa rauhassa. Perinteinen tanssimusiikki on edelleenkin se laji, jossa muusikko kohtaa suuren yleisön ja josta muusikko saa myös oman palkkansa.

Yksi pisimpään toimineista ja tunnetuimmista tanssimusiikkibändeistä – Souvarit – juhlii 25:ttä merkkivuottaan keikkailun merkeissä. Pitkä ura hajoamisherkällä alalla on jo sinällään kunnioitettavaa, mutta keikkauransa lisäksi Souvarit on tehnyt erittäin kunnioitettavan levytysuran. Kokoelmalevyt mukaan lukien bändi on julkaissut 28 pitkäsoittoa. Kunnioitusta herättää Souvareiden nousu myös yhdeksi tanssipaikkojen kysytyimmistä esiintyjistä. Tie tavallisesta rovaniemeläisestä ravintolatriosta suosituimpien tanssibändien joukkoon on ollut pitkä. Matka Lapin kullan lähteille alkaa:

Rovaniemi 1978 -

Souvareiden kotipaikka on ollut koko bändin olemassaolon ajan Lapin pääkaupungissa. Siellä myös lausuttiin syntysanat Souvareille vuonna 1978. Tuolloin rumpali Lasse Hoikka, joka toimii edelleen bändin ylipäällikkönä, perusti ravintolatrion yhdessä basisti Juha Salmivuoren ja hanuristi Tapani Peuran kanssa. Keikka-alueena oli aluksi Lappi ravintoloineen ja tanssipaikkoineen. Suosion lisääntyessä hakeuduttiin sittemmin hyvinkin tutuksi tulleelle nelostielle, ja pian Souvarit nähtiin Helsingissäkin. Monen muun suomalaisen tanssibändin tavoin ryhmä sai ensikosketuksensa helsinkiläiseen tanssiravintolakulttuuriin edesmenneessä ravintola Maestrossa.

Vuosikymmenen vaihteessa Tapani Peura vaihtui Jorma Kyröön. Tästä kokoonpanosta sikisi Souvareiden lisäksi Jettiset ja vieläkin lujaa kulkeva Channel Four. Molemmista tuli ammattibändejä, jotka yltivät levymarkkinoillekin. Juha Salmivuoren tilalle vaihtui basistiksi Pauli Ruuskanen vuonna 1980.

Souvarit etsi muotoaan. Levytyskanavat olivat auki, mutta miehistö haki vielä lopullista huipennusta. Hanuristiksi tuli vuonna 1983 Martti Honkanen; sittemmin hänen jälkensä johtivat Solistiyhtye Suomeen. Basistiksi pestattiin Juhani Torvinen.
Seuraava miehistönvaihdos ajoittui vuoteen 1985, jolloin basistiksi tuli Jorma Hietala. Seuraavana vuonna Honkanen lopetti Souvareissa, ja juuri tuona vuonna Kultaisen Harmonikan voittanut Jukka Lampela sai tulikasteensa. Miehistönvaihdos olikin tällä kertaa pysyvä, sillä nämä herrat ovat olleet Souvareita jo kohta 20 vuotta.

Viimeisin miehistönmuutos, tällä kertaa lisäys, koettiin 1990. Tällöin Jouni Ruokamo tuli Souvareihin hoitamaan kosketinsoittimia ja vahvistamaan taustalauluosastoa. Kokoonpano oli siis valmis vuonna 1990, ja sen jälkeen on pärjätty nykyisellä.

Keikkabussin hurmaa

Souvareiden markkina-alue laajeni jo alkuvuosina hyvinkin nopeasti koko valtakunnan alueelle. Esiintymisiä on ollut kiivaimmillaan 250 keikan vuositahtia, ja nykyisellään bändi kipuaa estradille noin 150 kertaa vuodessa. Keikkapaikkojen murros näkyy helposti näilläkin markkinoilla. Tanssipaikat vähenevät, mutta samalla jäljelle jäävien paikkojen taso paranee. Kilpailu työtilaisuuksista kovenee koko ajan. Jos ei onnistu erottumaan massasta, ei kovin pitkästä urasta voi edes haaveilla.

Keikkabussin keula suuntautuu useimmiten Rovaniemeltä etelää kohden. Lapin tunturihotellit ovat Souvareiden työsarkaa varsinkin kevät- ja ruskasesonkien aikana. Pohjanmaalla on ollut perinteisesti innokasta tanssiporukkaa, ja siellä Souvaritkin ovat tämän tästä. Marras-joulukuun aikana kuitenkin yhtä Saariselän keikkaa lukuun ottamatta kaikki Souvarikeikat ovat Jyväskylän eteläpuolella. Lyhinkin keikkareissu on siis lähes 600 kilometriä yhteen suuntaan.

Voidaan taas yhteisesti ihmetellä joidenkin bändien matkustushaluttomuutta, kun samalla nämä samat bändit valittavat vähistä keikoista. Isänmaamme maantieto loksahtaa oikeaan mittasuhteeseen, kun vertaa Suomen karttaa ja paljon keikkoja tekevien bändien keikkalistoja. Tanssipaikkojen vähentyessä ei keikkoja tehdä ammattimaisesti kotona istumalla.

Suurimmissa kaupungeissa Souvarit esiintyvät säännöllisesti. Vaikka esimerkiksi Helsinki ja Turku ovat karsineet kovalla kädellä tanssipaikkojaan, kysyntää kyllä olisi enempäänkin. Näin on tanssikansa pojille viestittänyt.

Pitkät etäisyydet ovat fyysisesti raskaita. Kun bändin kotipaikka on Rovaniemi, tosiasia on, että matkat ovat aina pitkiä. Maantieteellehän ei voida mitään, mutta kalustolle voidaan, joten Souvarit panosti muutama vuosi sitten kuljetuskalustoonsa oikein kunnolla. Keikkamatkat taittuvat mittatilaustyönä Scanian alustalle rakennetulla Souvaribussilla. Auton ajomukavuus on parasta A-luokkaa. Matkustamo-osasto on laadukkaasti rakennettu, ja sisustuksen helmi on bussin peräosassa: jokaiselle soittajalle on oma rauhallinen makuuhytti. Soittokamat on helppo roudata korkearunkoisen bussin alaosaan. Souvareille on selvää, että kaikki tarttuvat bussin rattiin vuorollaan. Erillistä roudaria tai teknistä henkilökuntaa ei keikoilla ole. Äänentoistolaitteisto on luonnollisesti oma. Investointi kalustoon on taannut sen, että keikkapalkkiot tulevat oikeaan osoitteeseen.

Tärkeät taustatekijät

Yksi tanssibändin tärkeimmistä sidosryhmistä on tietenkin tanssienjärjestäjät. Nämä ovat viestittäneet, että bändien noustessa tähtiasemaan järjestäjät ja yleisö saavat rahalleen paremmin vastinetta. Tähtibändi esiintyy yleensä kauemmin kuin tähtisolisti. Tähtisolistit rajoittavat esiintymisensä kahteen settiin, kun taas useimmat tähtibändit soittavat vähintään 3 x 45 minuuttia illassa, jotkut useammankin. Bändit esittävät pääasiassa omaa levytysmateriaaliaan, kun taas jotkut tähtisolistit esittävät vain muutaman biisin omilta julkaisuiltaan. Tuoreilla kilpailuvoittajilla näitä julkaisuja ei luonnollisesti edes ole. Jos originaalimateriaalia ei ole lainkaan, ihan terävimpään kärkeen pelkällä keikkapuurtamisella ja coverbiiseillä on erittäin työlästä nousta.

Souvarit on onnistunut hankkimaan hyvät yhteistyökumppanit kaikille sektoreille. Markkinointi, sponsorit, keikkamyynti, levy-yhtiö, jakelu ja muu estradien ulkopuolinen elämä on hyvin hallinnassa. Mielikuva Souvareista on luotu: Lappi ja lappilaisuus henkii kaikesta tekemisestä. Tästä bändistä ei löydä pissipäisyyteen hurahtaneen staran elkeitä, ei sitten millään.

Souvareiden keikkamyynnistä on vastannut vuodesta 1993 rovaniemeläinen Satakieli Oy, ja myynti on henkilöitynyt Erkki Sumalaan. Pojat kertovat Erkin hoitaneen oman ruutunsa hyvin, eikä muuta osoitetta oikein voisi kuvitellakaan. Mainittakoon, että vuoteen 1993 asti Lasse Hoikka markkinoi itse Souvareita, soittamisen ohella.

Souvarit oli aivan ensimmäisiä tanssibändejä, joka avasi oman kotisivustonsa. Tästä onkin kehittynyt todellinen fanien kohtaamispaikka. Vieraskirja on ahkerassa käytössä. Siellä puidaan edellisviikonlopun Souvaritanssien tunnelmia ja sovitaan tapaamisia tuleville keikoille. Trendipellet voisivat kuvailla tätä nettiyhteisöksi aidoimmillaan. Normaalit keikkakalenterit ja uutis-osiot ovat hyvin käyttäjän hallittavissa. Sivuilta löytyy myös asiaan kuuluva nettikauppa, josta bändin äänitteet ja nuotit ovat tilattavissa. Ammattimaisuus henkii myös bändin tästä ilmenemismuodosta.

Vuosikymmeniä jatkuneeseen hurjaan keikkatahtiin ja Souvareiden suosioon ei ole yhtä vastausta. Bändin jäsenet ovat itse aika yksimielisiä siitä, että määrätietoinen työnteko on avainsana. Joskus puurtamiseltakin tuntunut oman asian esilletuonti on kantanut hedelmää. On osattu aukaista suu oikeassa paikassa ja vastaavasti olla oikeassa paikassa ihan hiljaa. Bändin sisäinen henkilökemia on joko voimavara tai uhka. Tässä tapauksessa muusikot tulevat toimeen keskenään erittäin hyvin; siitähän kertoo jo 15 vuoden ikään ehtinyt yhteistyö.

Vapaa-aikoinaan Souvari-muusikot harrastavat muun muassa kullanhuuhdontaa, ulkoilua, perheen kanssa puuhastelemista ja kalastusta. Pitkän uran aikana on ansaittu taattu ja varma toimeentulo, jonka päättymisestä ei ole ihan tämänhetkistä hätää. Suhdanteet eivät heittele Souvareita oikeastaan mitenkään. Keikat on myyty pitkälle eteenpäin.

Souvarit levytysstudiossa

Bändin ensilevytys on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1980. Levymyynti kehittyi koko vuosikymmenen ajan positiiviseen suuntaan. 80-luvulla päivänvalon näki 6 lp-levyä. Ensimmäinen myyntimenestys ajoittui seuraavan vuosikymmenen alkuun, jolloin Neljän tuulen tie -niminen lp möi kultaa.

Koko 1990-luku olikin sitten erittäin menestyksekäs levymyyntirintamalla. Vuonna 1991 bändi pokkasi ensimmäisen platinalevynsä kokoelmalla Parhaat + 6 uutta. Kulta- ja platinalevyt seurasivat toinen toistaan: äänitteet Hallayön Kukka, Lapin Kaipuu, Kultakuume ja Rakkaus Lappiin upposivat levyjä ostavan tanssikansan makuun. Viimeksi kultalevyjuhlia vietettiin joulukuun alussa Hattulan Satulinnassa, missä bändille jaettiin kultaa kahdesta tämän vuosituhannen levystä.

Pitkäjänteistä ja sinnikästä työtä kuvaa myös myyntimenestyksen odottelu: Souvareiden ensimmäinen kultalevy ilmestyi vuonna 1990, yli 10 vuoden yrittämisen jälkeen. Bändihän oli tehnyt ennen ensimmäistä todellista myyntimenestystään jo kahdeksan pitkäsoittoa. Kun mainitaan, että ennen kultalevyä keikkoja oli tehty yli 12 vuotta, ei voitane puhua tähdenlennosta. Kyseistä kahdeksaa levyä oli kaikkia myyty ihan kohtuudella, ja niinä aikoina pojat myivät levyjä paljon myös itse keikoillaan.

Ankaran ahkera keikkailu tuotti 12 vuoden työn jälkeen hedelmää. Tanssiyleisöstä löytyivät tulevat levynostajat. Souvareiden tapauksessa systeemi oli erinomainen; keikoilta tutut biisit löytyivät myös levyiltä ja tietenkin päinvastoin. Konseptia ei ole ollut tarvis muuttaa vieläkään. Levyjä samoin kuin nuottialbumeja on saatavilla perinteisten myyntipaikkojen lisäksi Souvareiden keikkapaikoilta ja tilattavissa kotisivuilta. Menestyminen äänitemarkkinoilla tukee keikkamyyntiä, mutta voi leivän päälle tulee kuitenkin keikoilta. Pelkkien äänitemarkkinoiden varaanhan Suomessa ei juuri kukaan voi jäädä.

Suurimman osan Souvareiden äänitteistä on tuottanut Tatsia-Musiikki. Nykyisin äänitteet tuottaa – yllätys yllätys – rovaniemeläinen tuotantoyhtiö Velhonpetsi Oy. Vanhoja äänitteitä myydään tasaisesti koko ajan, eikä suurta yksittäistä radiohittiä ole juuri ollut. Pitkäsoittoja on ilmestynyt vuosien varrella komeat 28 kappaletta.
Bändin omia sävellyksiä levyiltä löytyy verraten vähän. Souvarimuusikot kertovat olevansa onnekkaita saadessaan työskennellä hyvien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tekijäpuolella näitä ovat olleet muiden muassa Usko Kemppi, Veikko Juntunen, Seppo Nissilä ja Jukka Karppinen.

Souvarit on kokeillut siipiään myös audiovisuaalisella puolella. Vuonna 1998 bändi julkaisi ja tuotti itse pitkän myyntivideon Kultamaiden kulkijat. Tähän mennessä toista videota ei ole ilmestynyt. Syytä kysyttäessä mainittiin kuvallisen tuotosten olevan erittäin kalliita toteuttaa. Ainoansakin pojat olivat tuottaneet itse. Joitain tuotantotukivirityksiä oli ollut ESEKin suuntaan, mutta etelän miehet eivät olleet oikein lämmenneet aiheelle. Kyseessä oli ja on edelleen Suomen parhaimmistoon kuuluvan tanssibändin tallenne, ja täten kiinnostava osa suomalaista tanssiorkesterikulttuuria. ESEKin mielestä ei ehkä tarpeeksi taiteellinen; näin epäiltiin.

Souvarit estradilla

Kävin tsekkaamassa Souvareiden keikkakunnon lokakuun lopulla lähes sen kotikentällä. Lappilainen bändi on luonnollisesti kotikentällään Lapin läänissä, mutta Souvareiden suosio lienee korkeimmillaan perinteisellä tanssialueella Pohjanmaalla. Kuulopuheiden mukaan siellä saattaa syntyä jopa eräänlaista hysteriaakin. Bändi palvelee ihailijakuntaansa esiintymällä suhteellisen tasaisesti koko Suomessa. Tässä saattaa olla piilossa koko jutun idea; bändi on yleisöään varten.

Eräänä sateisen sumuisena torstaina, kun luultiin että kemiläisetkin odottaisivat vain kunnallisvaaleja, Souvarit nousi paikallisen ravintolan estradille täyden salin eteen. Kyseisessä tanssiravintolassa on normaalina arkitanssi-iltana noin 100 asiakasta. Souvareiden ollessa esiintyjänä paikka on käytännössä täynnä päivästä riippumatta. Viikonloppuina muutama muukin saattaa vetää tuvan turvoksiin. Yleisön ikärakenne oli parikymppisestä eläkeikäiseen, eli bändi saa todella laajat kansankerrokset liikkeelle. Tämä on kuulemma normaalia bändin keikoilla, ja tanssilavoilla ikäjakauma on tätäkin suurempi.

Keikkaohjelmisto oli lähes täysin omilta levyiltä koostettua. Tämä onnistuu hyvin harvalle esiintyjälle tanssimusiikkigenressä. Muutamat lainabiisit olivat sitten nostalgia-osastolta, rokkia ja evergreenmeininkiä. Ainakin minulle pienoisen ihmetyksen aiheutti, kun noin 20-vuotiaat tyttäret osasivat kaikki Souvareiden biisit ulkoa! Aiemmin olen törmännyt tämänkaltaiseen ihan eri genreissä.

Keikkamateriaali on sitä ihtiään, tanssimusiikkia. Sitä Souvarit lataa kovalla intensiteetillä 3–4 settiä illassa. Tekemisen ilo kuvastui koko illan muusikoiden kasvoilta. Myös yleisön reaktio oli odotettu. Iloista ja hymyilevää bändiä ei katsota totisella naamalla, vaan bändin ulkoasu ja ilme vaikuttavat nopeasti tunnelmaan. Itselleni oli miellyttävä yllätys, että yleisössä oli niinkin runsaasti nuorta, tanssitaitoista porukkaa. Se jos mikä tuo alalle jatkuvuutta.

Tanssiyleisö ympäri maan pitää bändistä todella paljon. Tanssittava musiikki lienee se kaikkein tärkein yksittäinen elementti. Kaikille tutut bändin levyttämät biisit ovat toinen lähes yhtä tärkeä. Souvareille, kuten muutamalle muullekin tanssibändille, on muodostunut uskollinen ihailijajoukko, joka kiertää bändin keikoilla satojen kilometrien taipaleiden taakse – jopa monta kertaa samalla viikolla. Heille kaikille pojat haluavat lähettää kiitoksensa ja terveisensä tämänkin jutun mukana.

Tulevaisuus

Souvarimuusikot suhtautuvat tulevaisuuteenkin lappilaisella avoimuudella. Keikkatahtia on hiukan kevennetty jaksamisen varmistamiseksi. Loma-ajat ovat hyvinkin säännölliset. Kuten sanottua, matkustusmukavuus onhuippuluokkaa. Työstä irtautuminen tapahtuu kultapuroilla, lenkkipoluilla ja perhepiirissä. Seuraava etappi on 30-vuotisjuhlat vuonna 2008. Ainakin sinne asti mennään samalla Souvari-reseptillä kuin tähänkin asti: tanssiyleisöä viihdyttäen.