Eläkkeelle saa jäädä

Ikäluokkien pieneneminen ja työvoimapulan uhka ovat ajaneet yhteiskunnan etsimään keinoja työuran pidentämiseen. Kertymäporkkanalla terästetty oikeus eläkeiän nostamiseen jopa 68 vuoteen voi houkutella monia, joiden eläketurvan taso ei tyydytä tai joita eläköityminen ei muuten vielä kiinnosta.

Konsti vaikuttaa kroonisen sitkeän suurtyöttömyyden vallitessa suunnilleen yhtä järkeenkäyvältä kuin työnantajien pyrkimykset työajan pidentämiseksi. Kun työtä on entistä vähemmän tarjolla, ja jo työssäkäyvien osuutta senkin vähän tekemisestä halutaan lisätä entisestään, ei seurauksena voi olla muuta kuin yhä paheneva työttömyys.

Teknologian kehitys vähentää ihmistyön tarvetta, se ei ole uutinen, mutta nähtäväksi jää, väheneekö työn kysyntä yhtä nopeasti kuin työikäisten määrä vai vielä nopeammin. Työvoimapulalla uhkailu on kieltämättä menettämässä uskottavuuttaan, kun työttömyysluvut ovat jatkuvasti korkealla.

Suomalaisen yhteiskunnan kykyyn houkutella ulkomaista työvoimaa nykyistä enemmän ei voi ainakaan lyhyellä aikavälillä kovin paljoa perustaa. Tilanne voi toki muuttua ulkoisista syistä, vaikkei Suomessa tapahtuisi mitään merkittävää, kuten vaikkapa Somalian esimerkki osoittaa.

Freelancemuusikolla ei välttämättä ole suurta kiinnostusta pyristellä työelämässä yli 65 vuoden, koska - jos joku yli päätään niin pitkään pätkätöitä jaksaa - työtilaisuudet ovat yleensä siinä vaiheessa jo harvassa. Toki poikkeuksiakin on.

Orkesterimuusikoillakin tällainen superseniorismi jäänee poikkeukselliseksi ilmiöksi. Orkesterityössä muusikosta otetaan nykyisellään sellainen työpanos irti, että jaksaminen edes 65 vuoden ikään on hyvä suoritus ja joissakin instrumenteissa lähes inhimillinen mahdottomuus. Kuka on kuullut 65-vuotiaasta soolotrumpetistista?

Ei yleensä ole orkesterien kokonaisedun mukaista, jos yksittäiset ikääntyvät muusikot jatkavat orkesteriuraansa pidemmälle kuin ammatilliset valmiudet antaisivat aihetta, vaikka laki siihen nyt antaakin tilaisuuden. Muusikkojen sitoutuminen orkesteritoiminnan taiteelliseen tulokseen on työelämässä poikkeuksellista. Muusikot vaativat itseltään ja työyhteisöltään enemmän kuin työnantaja. Laissa taattu yksilöllinen oikeus jatkaa työssä ja työyhteisön etu ovat vaikeasti yhteen sovitettavissa, jos ne joutuvat törmäyskurssille.

Eläkeiän korottamismahdollisuus ei palvele orkesteritoimintaa eikä ota huomioon muusikkojen työelämän erityispiirteitä. Muusikkoammateissa olisi ennemminkin selvää tilausta eläkeiän alentamiseen.

ahti.vanttinen@musicfinland.com