SÄMPLE-KÄYTTÖ VOI TULLA KALLIIKSI

Lottaliina Lehtinen

Sämple-käytöstä on tullut normaali osa musiikkitallenteiden tekoprosessia. Parhaassa tapauksessa oikea sämple tuo kappaleelle sen tarvitsemaa lisäarvoa. Huonoimmassa tapauksessa se tuo haastemiehen ulko-oven taakse.

Sämpläämisellä tarkoitetaan erilaisia tapoja yhdistää vanhaa ja uutta tallennemateriaalia toisiinsa. Termiä voidaan käyttää hyvinkin erilaisten tekniikoiden yhteydessä. Tässä jutussa sämplellä tarkoitetaan olemassa olevasta tallenteesta otettua pätkää, joka kopioidaan sellaisenaan osaksi uutta tallennetta. Joissain levytyssopimuksissa sämple-käyttöön viitataan puhumalla “jälkiäänityksestä”.

Nykyisenkaltainen sämple-käyttö juontaa juurensa amerikkalaiseen rap-musiikkiin. Koska kyse oli nimen mukaisesti puhumisesta, lainattiin muilta musiikki, jonka päälle “räpättiin”. Ensimmäisiä laajalle levinneitä esimerkkejä sämple-käytöstä ovat Public Enemy -yhtyeen 1980-luvun lopulla julkaisemat albumit. Sittemmin sämple-käyttö on levinnyt muihinkin musiikin lajeihin.

Sämplen oikeudet

Tärkeintä sämplejen käyttämisessä on muistaa, että vaikka kyse olisi lyhyestäkin lainattavasta pätkästä, useammalla taholla on oikeuksia sämpleen. Mikäli lupia ei ole hoidettu kuntoon ennen tallenteen julkaisemista, asian jälkikäteinen sopiminen saattaa olla vaikeaa tai ainakin johtaa suurempaan laskuun kuin jos hommat olisi alusta lähtien hoidettu laillisesti.

Tekijänoikeuslain mukaan teoksen tekijällä (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja) on yksinoikeus määrätä teoksesta. Oikeus kattaa mm. kopioiden valmistamisen teoksesta ja kopioiden saattamisen yleisön saataviin muuttamattomina tai muutettuina. Tekijän lupa tarvitaan teoksen kappaleen valmistamiseen silloinkin, kun ainoastaan osasta teosta valmistetaan kopio.

Edellä mainitut oikeudet on myös esittävillä taiteilijoilla ja äänitteen tuottajalla. Kun esittävän taiteilijan (muusikko, laulaja) esitys on tallennettu luvallisesti äänitteelle, tallennetta ei saa kopioida tai esim. liittää toiseen tallenteeseen ilman kyseisen taiteilijan lupaa. Lupa tarvitaan myös äänitteen tuottajalta, jonka tekijänoikeudellinen suoja vastaa esittävän taiteilijan suojaa.

Edellä sanottu tarkoittaa käytännössä sitä, että lupa sämplen käyttämiseen on saatava musiikkikappaleen tekijöiltä, kappaleen tallenteelle esittäneiltä muusikoilta ja tallenteen tuottajalta. Lupien pyytämiseen palaamme jäljempänä.

Sallittu lainaaminen

Sämple-käytön yhteydessä väläytellään usein siteeraamista koskevaa tekijänoikeuden rajoitussäännöstä. Moni muistelee, että muutaman tahdin “lainaaminen” olisi sallittua. Näin ei kuitenkaan ole.

Ilmeisesti legenda perustuu erääseen Helsingin hovioikeuden päätökseen vuodelta 1969. Tällöin levy-yhtiö velvoitettiin suorittamaan korvausta säveltäjälle, jonka sävellyksestä oli luvatta käytetty neljä tahtia yhtiön levyttämässä jenkkasikermässä. Mitään laajemmalle menevää tulkintasääntöä päätöksellä ei kuitenkaan annettu, eikä sen perusteella voida tehdä sitä johtopäätöstä, että alle neljän tahdin lainaaminen olisi aina sallittua.

Tekijänoikeuslain siteeraamista koskevan 22 §:n rajoitussäännöksen mukaan ”julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”. Hyvän tavan mukaisuuden on katsottu tarkoittavan sitä, että lainaamisen tulee toteuttaa nk. vetoamisfunktio. Lainausta voidaan käyttää jonkin asian havainnollistamisessa tai puolustamisessa, taikka siteerattavan teoksen kuvailussa tai arvostelemisessa. Lainauksella tulee toisin sanoen olla asiallinen yhteys siihen teokseen, johon sitaatti liitetään. Vetoamisfunktion täyttyessäkin lainaaminen on lisäksi sallittua vain tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pro gradu -työtään tekevä opiskelija voi lainata graduunsa otteita muista samaa alaa käsittelevistä tutkimuksista, kunhan ei “lainaa” koko teosta. Esimerkkeinä tilanteista, joissa vetoamisfunktio ei täyty, otettakoon kaksi tekijänoikeusneuvoston lausuntoa. Ensimmäisessä kokonaisen runon ottamista kuolinilmoitukseen ei pidetty sallittuna sitaattioikeuden käyttönä (TN 1992:5). Toisen lausunnon mukaan multimediassa käytettyihin musiikkinäytteisiin ei voitu soveltaa sitaattisäännöstä (TN 1997:9). Tekijänoikeusneuvoston mukaan jälkimäisessä tapauksessa “musiikkinäytteiden käyttämisessä ei toteudu vaatimus sitaattien käyttämisestä esimerkiksi sävellysteoksen havainnollistamiseksi, puolustamiseksi, kuvailemiseksi tai arvostelemiseksi”.

Edellä kerrotun perusteella näyttää selvältä, ettei sämple-käyttöä voida pitää sallittuna siteeraamisena. Sämpläyksen tarkoituksena on yleensä tuottaa täysin uusi, kaupallisesti markkinoitava tallenne. Sämplen käyttö ei toisin sanoen liity lainatun sävellysteoksen arvostelemiseen tai havainnollistamiseen, eikä vetoamisfunktio täyty.

Käytännössä kaikkiin siteeraamista koskeviin laittomuuksiin ei aina puututa. Kuten muusikko-säveltäjä-tuottaja Jaakko Salovaara totesi Muusikko-lehden numerossa 9/1999, ”...mitä enemmän kappale, jossa on lainattuja pätkiä, saa julkisuutta, sitä helpommin siitä jää kiinni. Mitä suurempi hitti se on, sitä suurempi lasku tulee”. Suurten yllätysten välttämiseksi luvat kannattaa joka tapauksessa hankkia ennemmin kuin jäädä odottelemaan oikeudenomistajien reaktioita.

Luvan pyytäminen: teoksen tekijät

Tekijöiden tekijänoikeuksia valvoo Teosto ry. Sämple-käytön osalta lupaa ei kuitenkaan saa Teostosta, vaan se on pyydettävä suoraan teoksen tekijöiltä. Taustalla lienee ajatus siitä, että sämple-käyttö sivuaa tekijöiden nk. moraalisia oikeuksia, joista ulkopuolisen (tässä tapauksessa tekijänoikeusjärjestö) on vaikea kenenkään puolesta päättää. Mikäli tekijät ovat tehneet teoksesta kustannussopimuksen ja siirtäneet sen perusteella kustantajalle esimerkiksi oikeuden päättää teoksen kopioinnista, tulee lupa saada kustantajalta. Tekijä-/kustantajatiedot selviävät yleensä tallenteesta, mutta asiaa voi tiedustella myös Teostosta.

Jos lupa sämplen käyttämiseen saadaan, sovitaan kaikkien oikeudenomistajien kesken uuden teoksen Teosto-korvausten jaosta. Teosto rekisteröi uuden teosilmoituksen, jonka mukaan sekä esitys- että mekanisointikorvaukset tilitetään. Sämplen käyttäjän on myös toimitettava Teostolle asiakirja, josta ilmenee, että sämple-käytöstä on sovittu. Jos lupaa sämplen käyttämiseen ei teoksen tekijöiltä saada tai jos korvauksista ei päästä sopimukseen, koko juttu tyssää siihen.

Siihen, miten tekijänoikeuskorvaukset jaetaan sämplen ja uuden teoksen tekijöiden kesken, ei ole olemassa valmiita vastauksia. Yleisintä lienee jakaa korvaukset uuden teoksen ja sämplen kestojen suhteessa. Mikäli sämple otetaan hittibiisistä, saattaa sämplen oikeudenomistajien jako-osuus olla huomattavasti suurempikin. Mitä isommasta hitistä on kyse, sitä suuremman lisäarvon se potentiaalisesti tuo, ja sitä suuremman osuuden korvauksista sen oikeudenomistajat saattavat haluta. Erityisesti mikäli lupaa aletaan pyytää vasta jälkikäteen, saattavat sämplen oikeudenomistajat hyvinkin vaatia 100 % tekijänoikeuskorvauksista.

Luvan pyytäminen: esittäjät ja tuottaja

Sämple-kappaleen tekijöiden lisäksi käyttölupa on saatava myös sämplellä esiintyviltä muusikoilta ja tallenteen tuottajalta. Gramex ry, joka kerää ja tilittää esittävien taiteilijoiden ja tuottajien tekijänoikeuskorvaukset, ei lisensoi lupia sämple-käyttöön.

Yleensä tallenteen tuottaja selviää tallenteen kansista. Kaikkia muusikkoja sen sijaan ei välttämättä ole ilmoitettu kansiteksteissä kappalekohtaisesti, mutta ainakin kotimaisten tallenteiden muusikkotiedot löytyvät yleensä Gramexista. Myös Muusikkojen liitto voi auttaa muusikkotietojen selvittämisessä.

On mahdollista, että joku tallenteella esiintyvistä muusikoista on tehnyt tuottajan kanssa levytyssopimuksen, jonka perusteella tuottaja voi neuvotella myös hänen oikeuksistaan. Se, onko tallenteella muusikoita tai laulajia, joiden puolesta tuottaja neuvottelee, selviää levy-yhtiöstä.

Tallenteella esiintyvät studiomuusikot eivät ole siirtäneet tuottajalle neuvotteluoikeuksia tallenteen sämple-käyttöön. Studiotyötä koskevan työehtosopimuksen mukaan muusikko luovuttaa TES:n minimipalkkaa vastaan tuottajalle oikeuden käyttää tallennettuja suoritteita ”alkuperäisessä teosyhteydessä yleisölle tarkoitettujen äänitteiden valmistamiseen ja yleisön saataville saattamiseen musiikkitiedostoina tilaajavalintaisissa tietoverkkopalveluissa”. Sämple-käyttölupa tulee näiltä muusikoilta saada henkilökohtaisesti. Mikäli muusikko on tehnyt liiton kanssa valtuutussopimuksen, voidaan asia hoitaa myös Muusikkojen liiton kautta.

Mikäli lupa sämplen käyttämiseen tuottajalta ja muusikoilta saadaan, tulee uudesta tallenteesta tehdä Gramexiin ääniteilmoitus, johon merkitään luonnollisesti myös sämplellä esiintyvät solistit ja muusikot sekä ilmoitetaan tuottajaoikeuksien jakamisesta sämplen tuottajan ja uuden tallenteen tuottajan kesken. Gramex valvoo mahdollisuuksiensa mukaan myös sitä, että ääniteilmoitukseen merkityt tiedot vastaavat tallenteen etikettitietoja.

Mitä maksaa?

Kuten edellä on jo todettu, ei ole olemassa tariffeja, joiden perusteella käyttäjä voisi olla varma, mitä lupien hankkiminen hänelle tulee maksamaan. Voidaan kuitenkin olettaa, että mitä useampia sämplejä halutaan käyttää ja mitä enemmän sämplekappaleilla on tekijöitä/kustantajia ja toisaalta muusikkoja, sitä suuremmaksi korvaus helposti kasvaa.

On mahdollista, että lupa käyttöön annetaan rojaltia ja muita tekijänoikeuskorvauksia vastaan siten, ettei käyttäjä vielä julkaisuhetkellä maksa oikeudenomistajille mitään. Näin voidaan menetellä etenkin silloin, kun on odotettavissa, että kappaleesta tulee hitti, joka tuo lisäarvoa ja tekijänoikeuskorvauksia myös sämple-kappaleelle. Toisaalta hittipotentiaali saattaa myös aiheuttaa kiusauksen nostaa käyttöoikeuden hintaa.

Yksi esimerkki sämple-käytön hinnasta on USA:ssa käytössä oleva ns. rollover-hinta. Siinä hinta asetetaan tallenteen myytyjen kopioiden mukaan. Perushinta saattaa sisältää esimerkiksi 100.000 kappaleen myynnin, ja jokaisesta seuraavasta myydystä 100.000 tallenteesta maksetaan lisämaksu.

Viime kädessä voi todeta, että sämple-käytön hintaan vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: kuinka tunnettua artistia sämplätään, kuinka tunnettu sämpleä käyttävä artisti on, muusikkojen määrä sämplellä, mahdollinen kustannussopimus, sämple-käytön laajuus kappaleessa (kuinka merkittävä rooli sämplellä on uudessa kappaleessa) sekä uuden tallenteen painosmäärä.

Muuta muistettavaa

Sämplen käyttöoikeudesta kannattaa ehdottomasti sopia kirjallisesti. Vaikka neuvottelut sujuisivat kuinka jouhevasti, on kirjallisen sopimuspaperin puuttuminen ikävää, mikäli epäselvyyksiä käyttöoikeuden laajuudesta myöhemmin ilmenee. Sämplen käyttäjän on tekijänoikeuslain perusteella viime kädessä pystyttävä todistamaan, että asianmukaiset luvat on hankittu.

Lisäksi on muistettava, että koska jo pelkkä tallenteen kopioiminen vaatii luvat sämplen oikeudenomistajilta, ei sämplen käyttämiseen pidä ryhtyä, ennen kuin luvat on hoidettu. Toki on mahdollista, että lupia haettaessa oikeudenomistajat haluavat näytteen tulevasta yhdistelmäteoksesta. Ensimmäinen yhteydenotto kannattaa kuitenkin aina tehdä, ennen kuin uusi tallenne on toimitettu painoon. Käyttäjän kannalta neuvottelumahdollisuudet ovat selkeästi huonommat, mikäli neuvottelut aloitetaan vasta sen jälkeen, kun tallenne on lupaa kysymättä julkaistu.

Mikäli sämplen käytöstä vaadittavat korvaukset näyttävät nousevan liian suuriksi käyttäjän budjettiin nähden, on yksi säästämismahdollisuus olemassa. Äänittämällä teos itse uudestaan sämpläystä varten vältytään alkuperäisen tallenteen muusikko- ja tuottajalupien pyytämiseltä. Näin jäljelle jää ainoastaan tekijälupien hankkiminen. Tähän kannattaa kuitenkin ryhtyä vain silloin, kun lopputuloksen laatuun voidaan jo valmiiksi luottaa ja kun studio- ja muusikkokustannukset saadaan pidetyksi mahdollisimman pieninä. Uuden version muusikoilta on luonnollisesti saatava lupa tallenteen sämple-käyttöön.