Tekijänoikeudesta ei millään riitä kaikille

Raimo Vikström

Esitys tekijänoikeuslain uudistamiseksi joutui vaikeuksiin jo ennen kuin sitä oli olemassakaan. Yleisesti tiedettiin, että EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämät muutokset tulevat tehtäväksi Suomenkin tekijänoikeuslakiin. Tekijänoikeuden vastustajat olivat varhain liikkeellä. He saivat paljon tilaa julkisuudessa kirjoituksille ja puheille, joissa kyseenalaistettiin tekijänoikeus sananvapauden, tiedonvälityksen, ihmisoikeuksien ja jokamiehenoikeuden näkökulmasta.

Lakiesityksen valmistelu kohtasi myös poliittisia vaikeuksia. Erityisesti kokoomuspoliitikot olivat keskenään eri linjoilla, mikä ei tietenkään enteillyt hyvää eduskuntakäsittelylle.

Tekijänoikeusasiat herättävät nykyisin runsaasti intohimoja, mikä tuli selvästi esille valiokuntakäsittelyn aikana eduskunnassa. Erityisen aggressiivisia kannanottoja valiokunnassa esitti SanomaWSOY. Yhtiö vaati lakiesityksen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan ja pyrki ensisijaisesti estämään sen käsittelyn, jotta laki saataisiin uudelleen valmisteltavaksi. Mikäli näin kävisi, yhtiön vaatimukset ns. työsuhdetekijänoikeuden toteuttamiseksi voisivat mahdollisesti tulla uuteen käsittelyyn. Yhtiön linja on yksinkertainen: kaikki oikeudet kustantajalle, ja tekijänoikeuden alan ongelmat on ratkaistu.

Eduskunnan sivistysvaliokunta kuulikin valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita ja päätti lähettää lakiesityksen perustuslakivaliokuntaan. Siellä asiantuntijat arvostelivat voimakkaasti lakiesityksen valmistelua ja sisältöä. Tekijänoikeuslain sanottiin uhkaavan sananvapautta ja tiedonvälitystä. Arvostelijoiden linja on kiteytettävissä näin: tekijänoikeuslaki voitaisiin lakkauttaa, jos sananvapautta ja tiedonvälitystä koskevaan lainsäädäntöön otettaisiin pari rajoitusta tekijöiden hyväksi. Siinä kaikki. Perustuslakivaliokunta ei antanut pyydettyä lausuntoa, mikä käytännössä merkitsi asian käsittelyn estymistä vanhassa eduskunnassa.

Kustantajataho kyseenalaisti erityisesti tekijänoikeuslain sisältämän ns. sopimuslisenssin. Sopimuslisenssejä on tekijänoikeuslaissa ollut jo kymmenien vuosien ajan. On selvää, ettei yksikään valtiosääntöoikeuden asiantuntija voinut pitää sopimuslisenssiä kyseenalaisena. Muutoin asiantuntijat näkivät laissa paljon sananvapauden ja tiedonvälityksen kannalta kyseenalaisia piirteitä.

Suomessakin yleistyy tekijänoikeuden vastainen liike. Se on Yhdysvalloissa erittäin voimakas ja näyttää sieltä leviävän myös muualle. Liike on tekijöiden ja tekijänoikeudesta hyötyvien tahojen, kuten esimerkiksi kustantajien näkökulmasta selkeä uhka. Nyt pitäisikin eri tahojen miettiä tekijänoikeuden tulevaisuutta viileästi ja ilman liian ahnaita pyrkimyksiä. Sananvapauden ja tiedonvälityksen nimissä esiintyvien tahojen olisi mietittävä sitä, onko tekijänoikeus lopultakin sananvapauden ja tiedonvälityksen este vai tuki.

Tekijänoikeus näyttää nyt olevan samassa asemassa kuin tasa-arvo taannoin. Siitä Journalistiliiton lakimies Lauri Kerosuo on todennut, että tasa-arvoa halutaan nykyisin niin paljon, ettei siitä millään riitä kaikille. Ei tekijänoikeudestakaan.