Perhevapaiden käytön tukeminen

Miksi vain kaksi prosenttia tämänkään sukupolven isistä jää vanhempainvapaalle? Asiasta on tehty monia tutkimuksia ja selvityksiä. Naiset vaativat jo tasa-arvoa töissä ja kotitöiden jakoa miesten kanssa. Isyysvapaalla voi olla äidin kanssa lasta hoitamassa. Vanhempainvapaa voidaan jakaa sovitulla tavalla äidin ja isän kesken. Naisilla ja miehillä on kuitenkin asenteissa parantamisen varaa, sitten kun joku mies todella jää vanhempainvapaalle hoitamaan lastaan. Suhtautuminen koti-isään ei aina olekaan kannustavaa työtovereiden osalta, positiivisimmillaan ihmettelyä. Vaimonkin on vaikea hehkuttaa koti-isän sankaruutta, kun mies ei selviäkään lapsenhoidon lisäksi myös kaikista kotitöistä. Töistä kotiinpalaava äiti joutuukin osallistumaan kotitöihin. Mutta, mutta, niinhän kotona olevat äiditkin olettavat töistä tulevien miestensä tekevän. Töihin kesken vanhempainvapaata palaava äitikin saa ihmetystä osakseen niin työnantajalta kuin työtovereilta. Työnantajalle olisikin ollut helpompaa ottaa naiselle sijainen koko vanhempainvapaaksi. Ja sijainen olisi toivonut naisen jatkavan vielä hoitovapaalle.

Monet naiset, jotka itse ovat valinneet kotiäitiyden eivät halua antaa arvoa työhön palaaville äideille. Työssä käyviä äitejä syyllistetään itsekkyydestä omaan elämään, silloin kun töihin meno ei tapahdu pelkästään taloudellisista syistä. Vain perheissä, joissa nainen on paremmin palkattu, ei miehen kotiin jääminen aiheuta taloudelle isompia menetyksiä ja on siten hyväksytty syy muidenkin mielestä. Lasten hankkiminen sinänsä on jo valinta elintason ja elämisen tason välillä. Lapset laskevat aina perheen elintasoa, koska perheiden lapsivähennykset verotuksessa on lamavuosina poistettu. Monelle onkin saattanut paljastua ikävänä yllätyksenä lasten todellinen kalleus vasta tositilanteessa.

Onni ei ole kiinni vain rahasta, mutta raha on harvoin pahasta. Mitäkö rahalla voisi edesauttaa? Isiä voisi kannustaa käyttämään ensin koko isyysvapaansa, sillä läheinen suhde lapseen on helpointa luoda vauvana ja hoidon opettelukin sujuu kitkattomimmin kun äitikään ei ole vielä kaiken oppinut. Lieneekö peräti tasa-arvon vastaista, että monissa työehtosopimuksissa on sovittu palkallisesta äitiysvapaasta, mutta isät on unohdettu. Isyysvapaalta saa vain Kelan maksamaa päivärahaa ja sekin maksetaan myöhemmin kuin oikea palkka, joten monen perheen talous ei sitä kestä. Siispä kaikki miehet nyt vaatimaan isyysvapaalta naisten jo saamaa etuutta itselleenkin. SAK:kin voisi ottaa palkallisen isyysvapaan ajaakseen. Ja suuri työ on vielä jäljellä naisten ja miesten palkkaerojen poistamisessa.

Lapset hankitaan elämänvaiheessa, jossa yleensä myös asuntolaina rasittaa perheen taloutta. Pääkaupunkiseudulla, missä toisaalta on parhaiten töitä tarjolla, on suurimmat asumiskustannuksetkin. Näennäisesti hyvätuloinenkin perhe joutuu miettimään perhevapaiden pitoa taloudelliseltakin kannalta. Jos käyttörahat jäävät olemattomiin ei perheonnikaan kukoista isän lapsenhoitoon osallistumisesta huolimatta. Mutta jos perheen talous vain suinkin kestää, kannattaa isänkin pitää isyysvapaansa ja jakaa äidin kanssa vanhempainvapaa. Kummallekaan ei silloin tule turhan pitkää poissaoloa työstään ja paluu takaisin on helpompaa. Isä voi olla lapselle aivan yhtä läheinen kuin äitikin, jos vain käyttää vauvan kanssa paljon aikaa. Vanhempainvapaalla se on mahdollista isällekin. Ja hoitaessaan päivittäin yksin lasta voi isä opetella myös omat hoitosysteemit. Naiset voisivat miettiä haluavatko oikeasti jakaa vauvan läheisyyden miehen kanssa, vai ovatko oikeastaan mustasukkaisia isän saamasta läheisyydestä. Imetystäkin jotkut naiset käyttävät perusteluna jakamattomalle vanhempainvapaalle. Imetysajat vaihtelevat kuitenkin suuresti ja toisilta imetys ei lopu edes töihin menoon. Raskausajan ja ensikuukausien suoma läheisyys ei katoa lapsen ja äidinkään väliltä, vaikka isäkin tulisi läheiseksi.

Uutta isäkuukautta on ehdotettu vanhempainvapaan jatkoksi. Nykyäidit on jo syyllistetty alle yksi-vuotiaan lapsen päivähoitoon laittamisesta, joten moni äiti pitää vanhempainvapaan päälle vielä hoitovapaata ainakin muutaman kuukauden. Hoitovapaalle voi isäkin jäädä, mutta taas astuu esteeksi miesten ja naisten palkkaerot. Harvan perheen talous kestää paremmin ansaitsevan vanhemman pelkällä kotihoidontuella hoitovapaalle jäämisen. Isäkuukauden pitäisi siis olla taloudellisesti tuetumpaa. Ja työnantajan usein nuivan suhtautumisen muutaman kuukauden poissaoloihin isätkin kestäisivät, jos vain työtovereiden ja ystävien suhtautuminen perhevapaan käyttöön olisi kannustavaa. Sankarin sädekehää isienkään on turha odottaa.

Meitä pelotellaan eläkepommilla ja tulevaisuudella, jossa yhtä työntekijää kohti on useita eläkeläisiä tai muuten työelämän ulkopuolella olevia. Lapsissamme on siis tulevaisuus. Lapsiperheisiin ja lasten hyvinvointiin tulisi panostaa nyt. On tuettava perheitä, jotta lapsia ylipäänsä hankitaan ja jotta lapsista kasvaisi tasapainoisia ja vuorollaan työhön kykeneviä aikuisia. Lamavuosina ainakin Helsingissä huononnettiin päiväkotipalvelujakin. Nyt ei enää ole lama, mutta silti päiväkotien ja koulujen lapsiryhmät ovat aivan liian isoja lasten ja hoitajien/ opettajien hyvinvoinnin kannalta. Ja vanhemmat saadaan tuntemaan tästäkin syyllisyyttä. Toki on vielä Helsingissäkin päiväkoteja, joissa samoina pysyvät hoitajat kykenevät hälinänkin keskellä luomaan lapseen turvallisen ihmissuhteen. Kasvatusvastuun alla painiskeleville vanhemmille on tarjolla osittaista hoitovapaata olemattomalla korvauksella, jotta pienen lapsen ei tarvitsisi olla liian pitkää päivää kodin ulkopuolella erossa vanhemmistaan. Harvassa työpaikassa työpäivän lyhentäminen kuitenkaan onnistuu oikeasti. Tunteja voi tehdä pienemmällä palkalla vähemmän, mutta usein kuitenkin työmäärä ja vastuu on sama kuin kokopäiväisessäkin työssä. Osittaisen hoitovapaan käyttö onkin lähes olematonta. Joissain työpaikoissa on onnistuttu lyhentämään viikkotyöaikaa tekemällä esimerkiksi kolme tai neljä päiväistä viikkoa, jolloin lapsi on vain osan viikkoa päivähoidossa.

Monissa työpaikoissa on vuorotteluvapaan käyttö lisääntynyt myös hoitovapaan korvikkeena. Vuorotteluvapaa onkin taloudellisesti hyvä vaihtoehto isälle, silloin kun äiti on pitänyt vanhempainvapaan yksin, sillä vuorotteluvapaalle ei voi lähteä vanhempainvapaalta ja muitakin palkattomia vapaita saa olla edellisen vuoden aikana vain 30 päivää.

Lapset hankitaan yleensä omasta halusta, mutta perhevapaiden käytössä vaikuttavat edelleenkin ympäristön asenteet ja perheen taloudelliset resurssit. Vain niitä parantamalla voidaan perheille antaa oikea valinnanvapaus lapsensa hoidosta. Ja jos sittenkään kaikki isät eivät halua jäädä kotiin hoitamaan lastaan, sekin vaihtoehto suotakoon.

Ja jotta lapsettomat veronmaksajat eivät saisi perhevapaista vääriä mielikuvia, on jo syytä hylätä puhekielen äitiys- isyys- ja vanhempainloma, sillä lomailustahan lastenhoidossa ei ole kyse.

Tuija Lindholm-Leikkonen
Kansallisbaletin luottamusmies
Muusikkojen liiton hallituksen jäsen