Neljän vuoden palkkaremontti

UMO SAI OMAN TYÖEHTOSOPIMUKSEN

Noin puolitoista vuotta kestänyt hanke työehtosopimuksen saamiseksi UMO:n muusikoille on päättynyt tuloksellisesti. Maaliskuun lopulla UMO Jazz Orchestran työnantajana toimivan Helsinki viikon-säätiön hallitus sekä Muusikkojen liiton hallitus hyväksyivät nelivuotista työehtosopimusta koskevan neuvotteluratkaisun. Sopimus tuli voimaan 1.3. ja se päättyy 1.3. vuonna 2006.

Pitkä sopimuskausi selittyy sillä, että UMO:n muusikkojen palkkoihin oli päässyt syntymään paha jälkeenjääneisyys, jota ei voida hetkessä poistaa. Lisäksi UMO:sta puuttuivat esimerkiksi soitin- ja pukukorvaukset, joiden kustannus työnantajalle on vuositasolla merkittävä. Orkesterin jäsenillä ei myöskään ollut kokemuslisiä. Nelivuotisen sopimuskauden aikana toteutetaan kunta-alan periaatteiden mukainen enimmillään 15 %:iin kohoava kokemuslisä.

Työehtosopimukseen liittyy ns. tallennesopimus. Siinä sovitaan tekijänoikeuslakiin perustuvien oikeuksien luovutuksesta ja suoritettavasta korvauksesta. Sopimus vastaa HKO:n tallennesopimusta sekä luovutuksen laajuuden että suoritettavan korvauksen osalta. Kuukausipalkkoihin lisätään sopimuksen perusteella 16 %.

Merkittävä korjaus työehtoihin

Kun UMO aikanaan ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten oli koeaikaisesti Yleisradion palveluksessa, työehtoihin sovellettiin RSO:n työehtosopimusta. Sittemmin työehdoista ei ole ollut nimenomaista työehtosopimusta, vaan UMO:ssa on seurattu lähinnä kunnallisia sopimuksia. Vuosien mittaan on kuitenkin käynyt niin, että palkkaus- ja työehdot ovat päässeet heikkenemään. Pääkaupunkiseudun orkestereissa soittavista muusikoista UMO:laiset ovat olleet selkeästi huonoimmassa asemassa.

Tilanne tulee nyt vähitellen muuttumaan. Mitä ilmeisimmin UMO:n muusikot lähestyivät muita pääkaupunkiseudun muusikkoja palkkatasossa. UMO:ssa keskiansiot ovat olleet selkeästi alle 2.000 euroa kuukaudessa, kun ne esimerkiksi HKO:ssa ja Tapiola Sinfoniettassa ovat olleet yli 2.300 ja RSO:ssa noin 2.400 euroa kuukaudessa. Oopperaorkesterissa muusikkojen keskiansio on ollut noin 2.700 euroa kuukaudessa.

Työehtosopimuksen tullessa voimaan muusikkojen peruspalkat UMO:ssa ovat seuraavat:

Palkkaryhmät	Tehtävänimike	Peruspalkka
A	1. trumpetisti ja rumpali	1850 Euroa
B	1. alttosaksofonisti, 1. pasunisti, pianisti ja basisti	1766 Euroa
C	muut orkesterin jäsenet	1682 Euroa

Ensimmäisessä vaiheessa kokemuslisää suoritetaan neljän, seitsemän tai kymmenen vuoden palvelun perusteella 1, 2 tai 3 %. Sen lisäksi muusikoille tulee kuukausipalkkaan tallennesopimuksen perusteella 16 %:n korvaus. Alkuvaiheessa pienin alkupalkka voi siten vielä jäädä alle 2.000 euroon. Pienimmän ja suurimman alkupalkan ero on UMO:ssa 168 euroa, sillä eri tehtäväryhmien palkkojen ero on 5 % eli selvästi pienempi kuin sinfoniaorkesterityyppisissä orkestereissa.

Kokemuslisäjärjestelmä toteutuu nelivuotisen sopimuskauden aikana niin, että lisät nousevat vuoden 2006 maaliskuuhun mennessä 5:een, 10:een ja 15:een %:iin.

UMO:ssa toteutetaan nyt myös uusi sivusoitinkorvausjärjestely. Muusikolle, joka työsopimuksensa mukaan soittaa sivusoitinta, suoritetaan sellaisesta soittimesta 66 euroa kuukaudessa.

Soitin- ja pukukorvaus myös UMO:n jäsenille

Muista orkestereista poiketen UMO:ssa ei ole muusikoille maksettu soitin- ja pukukorvausta. Nyt kuitenkin asia korjaantuu. Alkuvaiheessa muusikot saavat 80 % täydestä soitinkorvauksesta. Uudistus nostaa muusikkojen vuosiansioita useilla prosenteilla.

Ensimmäisen sopimusvuoden osalta työehtosopimuksen kustannusvaikutus on noin 9 %. Seuraavien kahden vuoden osalta kustannusvaikutus ylittää 4 % ja viimeisenä vuotena 6 %. Kustannusvaikutusta laskettaessa on yleiskorotuksen määräksi vuosittain arvioitu noin 2 %.

Työajat ja muut työehdot

Orkesterialan käytännön mukaan UMO:n toimintatapa on hyvin samanlainen kuin muiden suomalaisten orkestereiden. Näin ollen myös työehtosopimuksen työaikoja, vapaapäiviä, lomia ym. asioita koskevat säännökset ovat hyvin samanlaisia kuin orkestereiden työehtosopimuksissa yleensä.

UMO:n jäsenten työehtoihin noudatetaankin soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KV TES) määräyksiä. UMO tulee sopimusteknisesti nyt jotakuinkin samaan asemaan, jossa HKO tällä hetkellä on. HKO:llahan on oma sopimus Helsingin kaupungin kanssa.

Sopimuksen musiikkipoliittinen merkitys

Se tosiasia, että UMO on nyt saanut oman ja lisäksi melko pitkäkestoisen työehtosopimuksen saattaa kertoa jotakin jazzin arvostuksesta Suomessa. On muistettava, että UMO eroaa muista vakinaisesti palkatuista muusikoista muodostuvista orkestereista selkeästi ohjelmistonsa osalta. UMO on ainoa jazzorkesteri. Tähän saakka UMO myös oli ainoa orkesteri, joka ei ollut selkeästi työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Jos työehtosopimuksen solmimista voidaan pitää muusikkojen arvostuksen lisääntymisenä, se on tietenkin hyvä asia.

Suomalaisessa jazzissa UMO on hiukan samantapainen toimintakeskus kuin vaikkapa Kansallisooppera omalla alallaan. Kummallakin on laajempaa vaikutusta varsinaisen oman toimintansa ulkopuolelle.

Kun UMO:n työehtosopimuksen solmimisesta vakavassa hengessä ensimmäisen kerran keskusteltiin Muusikkojen liiton toimistossa liiton ja orkesterin edustajien kesken noin puolitoista vuotta sitten, mietittiin erityisesti sitä, kenen kanssa sopimus pitäisi pyrkiä tekemään. UMO:n työnantajana toimii Helsinki-viikon säätiö, jonka taustalla vaikuttaa voimakkaasti Helsingin kaupunki. Nyt säätiö on sitoutunut työehtosopimukseen. Se kertonee myös Helsingin kaupungin myönteisestä asennoitumisesta UMO:on. Tärkeätä tietysti on myös, että valtio ja Yleisradio osallistuvat omalla panoksellaan orkesterin ja Jumo-klubin toiminnan rahoitukseen. Jumo-klubi on tärkeä foorumi suomalaiselle jazzille.

Muusikkojen liitto on tyytyväinen siihen, että UMO:kin nyt sai oman sopimuksensa. Myös orkesterin jäsenet ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä tilanteeseen. Koko neuvotteluprosessin ajan muusikkojen ja liiton kesken oli tiivis yhteistoiminta. Orkesterin puolelta erityisen keskeisessä asemassa oli luottamusmies Mikael Långbacka. Hänelle työehtosopimus oli todellinen työvoitto.