4/2002 Pääkirjoitus 2
UMO uudessa vaiheessa
Vaikka Suomen ainoa kuukausipalkkaisista muusikoista koostuva jazzorkesteri UMO on ollut toiminnassa neljännesvuosisadan, on orkesterin olemassaoloon ja toimintaedellytyksiin liittynyt selvästi enemmän epävarmuustekijöitä kuin suomalaisiin orkestereihin yleensä. Ehkä eniten epävarmuutta on synnyttänyt kysymys siitä, kuka viime kädessä on UMO:n isäntä tai omistaja.
Muusikkojen kannalta tilanne on ollut epätyydyttävä. Monet asiat, jotka orkestereissa yleensä sujuvat joustavasti ja selkeiden suuntaviivojen mukaisesti, ovat UMO:ssa olleet pulmallisia. Etenkin muusikkojen työehdoissa on jääty yleisestä tasosta selkeästi jälkeen.
Viime aikoina UMO:n tilanne on parantunut. Orkesterilla on uudet toimitilat ja se on muutoinkin saanut tukea eri tahoilta. Taiteellisesti orkesteri on edelleen menestynyt hyvin.
UMO:n muusikkojen kannalta myönteistä on, että Helsinki viikon-säätiö on nyt ottanut selkeästi sen isännän vastuun, joka jo jonkin aikaa on ollut tarjolla eri tahoille. UMO:a koskevan työehtosopimuksen solmiminen säätiön ja Muusikkojen liiton välillä on merkittävä tapahtuma muusikkojen kannalta. On myös ajateltavissa, että UMO:n tilanteen paraneminen on samantapainen askel eteenpäin jazzin arvostuksessa kuin aikanaan tehdyt ratkaisut, joilla jazzin opetus Suomessa rinnastettiin muuhun musiikin opetukseen. UMO:n muusikkojen työehtojen koheneminen edistää osaltaan tasa-arvoa musiikkielämässämme.
|