Alain leikkaamaan levytyksiä

Jouni Nieminen

Levy-yhtiö EMIn äänitepuolen tuore johtaja Alain Levy ylitti uutiskynnyksen ympäri maailmaa epäilemällä, ettei Suomesta löydy 49:ää laulutaitoista henkilöä. Luku tulee siitä, että hän oli huomannut johtamansa yhtiön edustavan noin montaa suomalaista artistia tai ryhmää. Niinpä lehdet pääsivät kyselemään loukattujen EMIn suomalaisartistien tuntoja. Artistipuheenvuoroissa epäiltiin mm. Levyn mielenterveyttä, humalatilan astetta ja yleistä asiantuntevuutta. Asian ytimeen osui Apu-lehden haastattelussa Jukka Perko, jonka mukaan Levy on malliesimerkki globalisaatiokehityksen nostamasta johtajasta, joka haluaa koko maailman kuuntelevan samaa kahtakymmentä biisiä.

Epäonninen lausunto kuvastaa sitä, mikä merkitys artistirosterin kokonaisuudella on bonuspalkatulle johtajalle. Todellista arvoa hänen silmissään on vain miljoonamyyjillä. Niinpä tavoitteisiinsa kuuluukin kehittää ja kasvattaa rosteriin lähivuosina ainakin kaksi yli 10 miljoonan yksikön myyntiin yltävää artistia ja muutamia 5 miljoonan myyjiä. Tässä katsannossa pienten maiden paikallinen tuotanto näyttäytyykin resursseja sitovana puuhasteluna, jonka tuotto on kyseenalainen. Raskauttavaa Levyn päästössä on myös se, että Suomessa EMIn markkinaosuus (Poko Rekords mukaanlukien) on lähes tuplasti se, mikä se on muualla maailmassa. Lisäksi yli puolet täkäläisestä liikevaihdostaan tulee kotimaisesta tuotannosta. Omalla tavallaan ironista on se, että majoreiden suomalaiskonttoreista juuri EMI on tehnyt viime aikoina taiteellisesti rohkeimmat julkaisut, mikä tämänkin lehden levyarvosteluissa jälleen todetaan. Mutta mitäpä Lontoossa näistä tiedetään.

Money For Nothing

Maaliskuussa 2001 päättyneellä tilikaudella EMI-konserni sai aikaan 332,5 miljoonan punnan voiton 2,67 miljardin punnan liikevaihdolla. Puolen vuoden osavuosikatsaus seuraavalta tilikaudelta oli jo paljon ikävämpää luettavaa, etenkin äänitepuolen osalta. Levy-yhtiö teki 867 miljoonan punnan liikevaihdolla 8,1 miljoonaa tappiota. Yhtiö pysyi voitollisena musiikkikustannuspuolen hyvän kannattavuuden ansiosta.

Maaliskuussa 2002 päättyneen tilikauden kehitys oli siinä määrin uhkaavaa, että levy-yhtiön ohjaksiin tarvittiin ankaraa saneeraajaa. Lokakuussa 2001 työhön pestattiin ranskalaissyntyinen Alain Levy, jonka cv:stä löytyvät mm. levy-yhtiö Polygram ja pienemmällä printillä nettilevykauppa Boxman. Levyn suunnitelmissa on uudistaa EMIn äänitepuolen toimintatapoja radikaalisti, mikä tarkoittaa mm. potkuja viidesosalle henkilökunnasta sekä neljäsosalle artisteista. Vakinaisesta väestä lähtöpassit saa noin 1800 henkeä sekä taiteilijoista n. 400 artistia tai ryhmää. Suurimpien säästöjen nähdään syntyvän kovapalkkaisimpien USAn toimihenkilöiden lähdön myötä. Myös taloon jäävien artistien ennakkoja ja videobudjetteja tullaan leikkaamaan jossain määrin.

Normaalin optiosopimuksen tehneistä artisteista pääsee yleensä eroon henkilökuntaa helpommin ja halvemmalla. Jätetään yksinkertaisesti optiot käyttämättä ja toivotaan (yhtiön kannalta) parasta. Kaikki artistisopimuksetkaan eivät ole yhtä vaivattomia. Pitkin alkuvuotta otsikoissa on ollut Mariah Careyn sopimuksen päättäminen suurella rahalla. Taiteilija Careylle maksettiin sopimuksen päättämisestä 28 miljoonaa dollaria sen lisäksi, että hän oli jo sopimuksen allekirjoitettuaan saanut 21 miljoonan dollarin ennakon. Kuvaavaa yhtiön pitkän tähtäimen suunnittelulle lienee se, että edellisen tilikauden toimintakertomuksessa hehkutettiin uusia artistikiinnityksiä ja erityisesti “supertähti” Careyn saamista yhtiön artistien joukkoon.

Palkkaa tehdystä työstä - jopa tekemättömästä

EMIn leikkauksissa Levyn yhtenä motiivina on luonnollisesti asiaan kuuluvat bonukset. Levy saa bonuksena tuplasti 600.000 punnan (alan standardeilla mitattuna matalan) vuosipalkkansa, jos hän pystyy nostamaan yhtiön voittomarginaalin kaksinkertaiseksi. Edes omillaan pyörivät taiteelliset projektit eivät täten ole pääjohtajan suosiossa.

Johtajan varsinainen palkitseminen tulee tietenkin osakeoptioiden muodossa. Jos EMIn osakekurssi nousee parin vuoden takaiseen huippuunsa (n. 8 puntaa) nykyisestä 3,5 punnasta, voi Levy nostaa vaivanpalkkanaan 35 miljoonan punnan optiovoitot. Toki optiovoittoja kertyy jo nykyisenkin kurssitason säilyessä. Ja jos homma ei kuitenkaan onnistu, on viimeisenä oljenkortenaan mahdollisuus kultaiseen kädenpuristukseen. Levyn edeltäjät Jim Fifield ja Ken Berry saivat lähtiessään 12 ja 5 miljoonan punnan korvaukset.

Alan ongelmat ja Alainin omat

Äänitetuotannossa on menossa maailmanlaajuinen kriisi. Myynti on laskussa, sekä piratismin että vaihtoehtoisten ajanvietetapojen vuoksi. Ulkoisten uhkien lisäksi alaa vaivaavat jättimäiset henkilökunta-, markkinointi- ja videokulut. Tässä mielessä on pelkästään normaalia, että yritysjohto varautuu koviin aikoihin kovilla toimenpiteillä. Eräät EMIn suunnittelemat toimet budjettien leikkauksissa voisivat olla hyväksi koko alalle, jos aikaan saataisiin jonkinlaista konsensusta. Yltiöoptimisti voisi nähdä jopa paikallisen tuotannon leikkauksissa mahdollisuuksia uusille yrittäjille.

EMIn ongelmana pidetään sitä, että toisin kuin muut major-yhtiöt, se on keskittynyt puhtaasti musiikin tuotantoon. Kilpailijansa ovat tyypillisesti suurten mediatalojen pieniä osastoja ja siten jossain määrin suojatumpia musiikkibisneksen omilta sykleiltä. Tämä tietynlainen itsenäisyys voi olla myös EMIn vahvuus neuvotteluissa artistien ja ostettavien indie-yhtiöiden kanssa, sikäli kun kunnioitusta edes omia artisteja kohtaan löytyy.

Lähteet: Apu, Billboard, www. emigroup.com, Washington Postin, Independentin ja Financial Timesin verkkolehdet