Uskomattomia uutisia

Raimo Vikström

Ylen tv-uutisissa kerrottiin jokin aika sitten ohjelmatoimistojen käyttävän miljoonia euroja uusien esiintyjien löytämiseksi. Uutisen perusteella markkinat näyttävät räjähtävän käsiin ja ohjelmatoimistoilla tuntuisi olevan polttava tarve löytää esiintyjiä tyydyttämään kysyntää. Ohjelmatoimiston johtaja vakuutti tv-ruudussa, että näkymät alalla ovat suorastaan ruusunpunaiset.

Valtaosa suomalaisista ohjelmatoimistoista pyörii pienellä liikevaihdolla, ehkä tavallisimmin muutaman sadan tuhannen ja joskus jopa miljoonan liikevaihtoon yltäen. Poikkeuksena ovat muutamat suuret ohjelmatoimistot, joiden liikevaihto voi olla 5-10 miljoonaa euroa tai jopa sitä enemmän. Mistä tällaiset yritykset löytäisivät miljoonia euroja käytettäväksi “tuotekehittelyyn”. Toimistot laskuttavat palveluistaan 15 - 20 % esiintyjien saamasta korvauksesta. Jos liikevaihto olisi 10 miljoonaa euroa, toimistolle jäisi puolitoista miljoonaa euroa kuluihinsa.

Ohjelmatoimistojen “tuotekehittelyn” keskeinen muoto on nyt kilpailut, kuten Tangomarkkinat, Lavatähti-, muu tähti- ja niin edespäin kilpailut. Kilpailujen varjolla saadaan mobilisoiduksi suuri joukko esiintyjiä, joille ei tarvitse maksaa esiintymispalkkioita. Varmaankin miljoonien eurojen “tuotekehittelybudjetti” muodostuukin suurelta osin maksamatta jäävistä palkkioista. Muuten Ylen uutisoimaa miljoonien eurojen summaa tuskin voidaan todeksi osoittaa.

Kannattaisi varmaan Yleisradiossakin miettiä hieman tarkemmin, ennen kuin ohjelmatoimistojen puheita aletaan välittää yleisölle ikään kuin uutisena.

Melko uskomattomalta tuntui myös uutinen, jossa kerrottiin, että kymmenet suomalaiset oopperat aiotaan levyttää. Totta kuitenkin on, että muutamat suuret rahastot ovat antaneet varoja tällaisen hankkeen suunnitteluun. Helsingin Sanomissa on jo kerrottu, miten eri orkestereiden tallennesopimuksiin perustuvia kiintiöitä on kaavailtu projektin osaksi. Lehti on myös spekuloinut sillä, miten kalliiksi esiintyjät oopperalevytysten toteutuessa tulevat.

Oopperoita on Suomessa sävelletty paljon, jos asiaa tarkastellaan vaikkapa suhteessa väestöpohjaan. Oopperoita on jatkuvasti syntymässä lisää ja niitä myös esitetään Kansallisoopperassa ja muualla. Se on aivan hyvä.

Joitakin kotimaisia oopperoita on levytetty, mutta mitään varsinaista ruuhkaa levytysrintamalla ei oopperoiden osalta ole ollut. Ooppera ei kaiken kaikkiaan taida olla erityisen sopiva teostyyppi levytettäväksi, parhaat palat hyvästäkin oopperasta yleensä riittävät levyllä. Sitä paitsi ooppera audiovisuaalisena teoksena pitäisikin tallentaa sekä kuvana että äänenä. Paraskaan audiovisuaalinen tallenne ei kuitenkaan vastaa elävää oopperaesitystä.

Oopperoiden tallennushanke perustunee paljolti siihen olettamaan, että orkesterit ja niiden rahoittajat tulevat täysin rinnoin hankkeeseen mukaan. Ehkä myös oletetaan, että esimerkiksi ESEK ja vastaavat levytysten rahoittajat suuntaavat tukensa hankkeelle. Ehkä muutakin tukea oletetaan saatavan. Silti voisi olla perusteltua että levytyshanke pyrittäisiin toteuttamaan hiukan rajoitetumpana. Jos vaikka muutama ooppera tehtäisiin aluksi, mutta ne sitten huolella ja säästelemättä.

Helsingin Sanomat kertoi eräänä aamuna, että Sasi antaisi tekijänoikeudet työnantajalle. Juttu ilmestyi muutamaa päivää oopperoiden levytystä koskevan kirjoituksen jälkeen ja liittyi työsuhdetekijänoikeuteen. Ministeri Kimmo Sasi ei puhunut omista oikeuksistaan vaan työsuhteessa olevien toimittajien, muusikkojen ja näyttelijöiden tekijänoikeuslakiin perustuvista oikeuksista, jotka hänen mukaansa pitäisi antaa työnantajalle.

Ministeri Sasi perusteli näkemystään, joka oli suoraan työnantajien kampanja-aineistosta poimittu, muun muassa sillä, että siirtyminen digitaaliseen tiedonvälitykseen viivästyy, jos työsuhdetekijänoikeutta ei toteuteta työnantajien toivomalla tavalla.

Lähetin Kimmo Sasille kirjeen ja liitin siihen Yleisradion ja monien tekijöitä edustavien liittojen, muun muassa Muusikkojen liiton välillä solmitun sopimuksen. Sopimus koskee olemassa olevien ohjelmien uusintakäyttöä digitaalisilla kanavilla. Kysymys on juuri sellaisesta sopimuksesta jolla halutaan auttaa Yleisradioa pääsemään digitaaliseen lähetystoimintaan. Jos tällaista sopimusta ei olisi tehty, Yle olisi nyt vieläkin suuremmissa vaikeuksissa digi-toiminnan kanssa kuin se muutoin on.

Yleisradion toimintatavasta ja sopimusmoraalista, jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua, kertoo omaa kieltään se, että muutamaa päivää sen jälkeen kun digi-sopimus yhtiön ja liittojen välillä oli tehty, Yle lähti kustantajien masinoimaan työsuhdetekijänoikeuskampanjaan mukaan. Jos liitot eivät toimisi vastuullisesti, ne olisivat jo irtisanoneet digi-sopimuksen vastauksena Yleisradion häikäilemättömään menettelyyn. Näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan sopimus on ainakin toistaiseksi voimassa.