Raimo Vikström

Kansallisbaletti on toiminut 80 vuotta. Sen kunniaksi baletti järjesti juhlaillan, jonka aikana saatiin lukuisia erinomaisia näyttöjä balettimme korkeasta taiteellisesta tasosta. Ilta oli rakennettu taitavasti ja sen ohjelman lomassa tuotiin tyylikkäästi esille baletin historiaa, kehitysvaiheita ja taiteilijoita. Nykyisin Kansallisbaletissa on 85 jäsentä. Baletti on erittäin kansainvälinen, sillä tanssijoita on 17 eri maasta. Baletin tanssijat ovat Muusikkojen liiton jäseniä. Muusikko-lehti on tavannut tanssijoista muutamia ja keskustellut heidän kanssaan.

Yleisesti tiedetään, että tanssijan työ on hyvin kokonaisvaltainen asia, elämäntapajuttu, kuten baletin nuori tanssijatar Anu Viheriäranta luonnehtii. Tanssijat tulevat ammattiin hyvin nuorina ja pääsevät keski-ikäisinä eläkkeelle. Työtä ei huipputasolla pysty tekemään täysipainoisesti kun ikää karttuu riittävästi.

Tanssijat ovat kuuluneet Muusikkojen liittoon noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana heidän työehtoasioitaan on liitossa käsitelty samalla tavoin kuin muiden Oopperan työntekijäryhmien asioita. Tanssijoiden edustajien käsityksen mukaan Muusikkojen liittoon kuuluminen on ollut luonteva ja järkevä ratkaisu, joka on myös tuonut muassaan tavoiteltuja tuloksia.

Kansallisbaletin tanssijat ovat melko tyytyväisiä työnantajaansa ja työolosuhteisiinsa. Ottaen huomioon sen, että Suomessa oikeastaan vain Kansallisbaletti tarjoaa tanssijoille pitempiaikaisia "normaaleja" työsuhteita, on ymmärrettävää, että Kansallisbalettia arvostetaan työnantajana. Työskentely siellä on hyvinkin turvallista, jos vaihtoehtona olisi freelancetanssijan työ.

Kansallisbaletillamme on hienot perinteet. Vuosikymmenien mittaan baletti on tuottanut paljon tanssitaiteen helmiä. Tänä päivänä Kansallisbaletissa on paljon taitoa. Suomalaiselle tanssitaiteelle Kansallisbaletti on hyvin tarpeellinen.

Pekka Yli-Marttila on Kansallisbaletin Tanssijat ry:n puheenjohtaja.

Pekka Yli-Marttila

Pekka Yli-Marttila on ollut Suomen Kansallisbaletin jäsen vuodesta 1986 lähtien. Hän on Muusikkojen liiton jäsenyhdistyksen Kansallisbaletin Tanssijat ry:n puheenjohtaja. Ruotsista kotoisin oleva Pekka aloitti tanssin melko myöhään, kuten osa miestanssijoista. "Aloitin varsinaisesti 15-vuotiaana. Aloitin opinnot Ruotsissa, mutta opiskelu tapahtui pääosin Oopperan balettikoulussa."

Pekka Yli-Marttila on osallistunut tanssijoiden yhdistystoimintaan pitkään. Hän oli aktiivisesti mukana myös silloin, kun Oopperan tanssijat vuonna 1992 liittyivät Muusikkojen liiton jäseniksi. Hänen mielestään Kansallisooppera on hyvä työnantaja. Samalla Pekka tosin toteaa, ettei Suomessa varsinaisesti vaihtoehtoja tai valinnanvaraa ole. Kansallisooppera on ainoa merkittävä työnantaja balettitanssijoille Suomessa.

"Meillä on baletissa paljon ulkomaalaisia ja sitä kautta saamme jatkuvasti jonkinlaista vertailutietoa arvioidessamme omaa asemaamme Kansallisbaletissa. Hyvin usein toteaa, että monet asiat ovat meillä paremmin kuin ulkomailla."

Kansallisbaletin nykyinen kokoonpano on niin kansainvälinen, että yhdistystoimintakin hoidetaan osaksi englanniksi. "Olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Erilaiset asiakirjat ja vastaavat pitää kääntää englanniksi, jotta kaikki ymmärtäisivät mistä on kysymys."

Pekka Yli-Marttila korostaa sitä, että oma ammattiyhdistys on tanssijoille tärkeä. Sen puitteissa käsitellään paljon työhön liittyviä asioita. Pekan mielestä tanssijoita kuunnellaan ja kannanotot otetaan huomioon. Suhteessa talon johtoon ollaan hänen mielestään paremmalla tasolla kuin monessa muussa vastaavassa työpaikassa.

Pekka Yli-Marttila pitää tanssijoiden kuulumista Suomen Muusikkojen Liittoon luontevana ratkaisuna. Hän alleviivaa kuitenkin sitä, että oma yhdistys on tanssijoille tärkein ja hän sanoo itsekin painottavansa työtä omassa yhdistyksessä erityisesti.

Pekka Yli-Marttila on osallistunut myös tanssijoita koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin. "Minusta se on erittäin haastavaa. Monta kertaa on neuvottelujen kuluessa tullut mieleen, että esillä olevien asioiden ratkaisu esittämällämme tavalla olisi yhtä lailla työntekijöiden kuin työnantajan etu. Esimerkiksi työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat tämän tapaisia", Pekka Yli-Marttila sanoo.

Baletin kasvu ja kansainvälistyminen ovat isoja haasteita. Pekka Yli-Marttila korostaa sitä, että baletin jäsenten tasapuolinen työllistäminen on tärkeätä. Varsinkin eri ikäisten tanssijoiden sijoittaminen erilaisiin tehtäviin on perinteen jatkumisen näkökulmasta hänen mielestään hyvin tärkeätä. "On nuorten taiteilijoiden etu, että he voivat seurata vanhempien taiteilijoiden työtä", Pekka Yli-Marttila toteaa.

Pekka Yli-Marttila sai Tanssin Nuppu-palkinnon vuonna 1997.

Anna Sariola tanssii nyt toista vuotta Kansallisbaletissa.

Anna Sariola

Anna Sariola on Kansallisbaletissa määräaikaisena nyt toista vuotta. Hän on aloittanut tanssijan uralle johtaneet opinnot jo varhaisessa lapsuudessa. Helsingin Tanssiopiston erityiskoulutusluokan kautta Anna Sariola valmistui tanssijaksi ja sai sitten kiinnityksen Kansallisbalettiin.

"Olin vilkas lapsi ja vanhemmat ohjasivat minut 3-4-vuotiaana satubaletin pariin ilmeisesti siinä toivossa, että ylimääräinen energia purkautuisi siellä eikä kotona. Helsingin Tanssiopiston erityisluokalla alkoi tanssi kiinnostaa enemmän kun sain esiintymismahdollisuuksia. Varsinaisesti en muista ajatelleeni, että haluan tulla tanssijaksi. Asiat vain sujuivat ajan mittaan niin, että päädyin ammattiin", Anna toteaa.

Anna sanoo, ettei hän omassa mielessään aseta etusijalle sen enempää modernia kuin klassista tanssia. "Ne ovat erilaisia, mutta toisaalta ne antavat toisilleen eivätkä sulje pois toisiaan." Hän sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että on päässyt työhön Kansallisbalettiin. "Kesti jonkin aikaa ennen kuin todella ymmärsin, että tämä on työtä ja että tästä maksetaan palkkaa", Anna Sariola sanoo. Hänen arvionsa on, että työehdot Oopperassa on melko hyvin järjestetty. Esimerkiksi nuoret tanssijat ovat olosuhteisiin melko tyytyväisiä. Palkkaa luonnollisesti voisi olla Annankin mielestä enemmän. Hiukan yllättävältä tuntuu hänen toteamuksensa, että ruokamenot ovat suuret ja että niihin kuluu iso osa palkasta. Selitykseksi Anna toteaa, että ruoan on oltava monipuolista ja ravitsevaa.

Anna Sariola arvostaa turvallisuutta, jota Kansallisbaletin jäsenenä työskentely antaa. Tilanne on paljon parempi kuin esimerkiksi freelancekollegoilla tai toisaalta jos lähtisi työskentelemään jonnekin ulkomaille, hän toteaa.

Anna Sariola sai Tanssin Nuppu-palkinnon vuonna 2001.

Viime syksynä Tuija Lindholm sai pro dance -tunnustuspalkinnon. Tuija on baletin luottamusmies ja kuuluu Muusikkojen liiton hallitukseen.

Tuija Lindholm

Muusikkojen liiton hallituksen jäsen Tuija Lindholm on Kansallisbaletin luottamusmies. Hän on ollut baletin jäsen vuodesta 1978. Oopperan balettikouluun hän tuli oppilaaksi vuonna 1969.

Oopperan eläkeasiat ovat olleet pitkän aikaa avoinna, mutta viime vuoden lopulla saatiin ratkaisu, joka toi selkeyttä asiaan. Ratkaisun mukaan vain vakituiset tanssijat kuuluvat eläkeratkaisuun.

Uusi eläkejärjestelmä aiheuttaa Tuijan näkemyksen mukaan sen, että baletissa ei nyt hevillä vakinaisteta tanssijoiden työsuhteita. "Meillä on 35 määräaikaista tanssijaa, jotka jäävät eläkejärjestelmän ulkopuolelle. Heidän eläkeikänsä on siis 65 vuotta. Läheskään kaikki määräaikaiset tanssijat eivät ole sijaisia. Monilla määräaikaisia työsuhteita on ollut jopa kuuden vuoden ajan peräkkäin. Tilanne, joka baletissa nyt vallitsee, aiheuttaa määräaikaisten tanssijoiden keskuudessa hermostuneisuutta. Vuoden välein tulee eteen tilanne, jossa työskentely baletissa on katkolla", Tuija Lindholm täsmentää.

Ulkomaisten tanssijoiden määrä on baletissa viimeksi kuluneiden vuosien aikana merkittävästi kasvanut. Ulkomaisten ja kotimaisten tanssijoiden kesken ei ole eroa työsopimusten keston osalta. Kummallakin ryhmällä on sekä toistaiseksi jatkuvia että määräaikaisia sopimuksia. Ketään ei ole vakinaistettu vuoden 1998 jälkeen.

"Baletin työkieli on nykyisin englanti", Tuija sanoo. Kansainvälisyys vaikuttaa Tuijan mielestä myös baletin tasoon, sillä ulkomaisten tanssijoiden kautta tulee uusia ja erilaisia vaikutteita.

Baletin edunvalvonnassa Tuija Lindholm on ollut keskeinen henkilö koko sen ajan, jonka tanssijat ovat olleet Muusikkojen liiton jäseniä. Hänen arvionsa on, että palkkakehitys baletissa on ollut myönteistä, mutta toisaalta ryhmän suureneminen on aiheuttanut sen, että muiden työntekijäryhmien palkkatason saavuttaminen on ollut vaikeata. Uudet tanssijat aloittavat lähes aina alimmasta palkkaluokasta. Tuijan mielestä palkkauksen kehittämisessä on kaiken kaikkiaan onnistuttu kohtuullisesti.

Kansallisbaletti on Tuijan käsityksen mukaan hyvä työnantaja paljolti senkin takia, että kysymyksessä on nimenomaan suomalainen työnantaja. Balettiin muista maista tulleiden tanssijoiden myötä on saatu runsaasti tietoa siitä, millaiset tanssijoiden työolosuhteet muualla ovat ja asioita voi siksi vertailla hyvin perustein. Toisaalta Kansallisbaletti on alansa ainoa työnantaja Suomessa ja se antaa työnantajalle tiettyjä mahdollisuuksia työsopimusten solmimisessa, Tuija toteaa. "Ooppera voi roikottaa tanssijoita odottamassa pitempiaikaisia sopimuksia, joita kenties ei loppujen lopuksi tulekaan."

Tuija Lindholm uskoo, että suomalainen balettiperinne jatkuu, kunhan alan koulutusta jatketaan. Samanaikaisesti hän kuitenkin toteaa, että monikansallinen baletti on nykyaikaa.

Tuijalla on pitkä kokemus työskentelystä Bulevardilla ja nyt myös uudessa oopperatalossa. Hän muistuttaa siitä, että uusi talo suunniteltiin 15 vuotta ennen kuin se valmistui. Käytännössä se näkyy tänä päivänä mm. harjoitustilojen puutteena. Eduskunnan tapaan Kansallisoopperakin tarvitsisi lisärakennuksen, jossa olisi harjoitustiloja, Tuija sanoo.

Tanssin arvostuksesta Tuija esittää varsin varovaisia mielipiteitä. Oman kokemuksensa perusteella hän sanoo, että balettitanssijat ovat vähäisen lukumääränsä vuoksi edelleen Suomessa yhtä outo ammattiryhmä kuin 20 vuotta sitten.

Omaa uravalintaansa Tuija ei haluaisi muuttaa, vaikka tanssijaksi tuleminen on vaatinut lapsesta lähtien paljon työtä ja ammattitaidon ylläpitäminen on jatkuvaa taistelua myös oman terveyden säilyttämiseksi. Omille lapsilleen hän ei tanssijan uraa suosittele. Muusikon ammattiakaan hän ei lapsilleen suosittelisi, mutta jos nämä haluaisivat muusikoksi ryhtyä, ei Tuija sitä estelisi.

Balettitanssijan ura alkaa hyvin nuorena ja siitä tulee siten osa identiteettiä. Jos koulutus ei johda toivottuun tulokseen eli ammattiin ja jäsenyyteen Kansallisbaletissa, voi tulla asennoitumisvaikeuksia uutta ammattia etsiessä. Myöhemminkin voi olla edessä ammatinvaihto loukkaantumisen seurauksena. Omille lapsilleen haluaisi jotakin hieman varmempaa, Tuija toteaa.

Tanssin Nuppu -palkinnon saanut Anu Viheriäranta on tyytyväinen työhönsä baletissa.

Anu Viheriäranta

Anu Viheriäranta on yksi Kansallisbaletin nuoria määräaikaisia tanssijoita. Baletin 80-vuotisjuhlassa hän tanssi Tuonelan joutsenen yhdessä Kare Länsivuoren kanssa. Anu on tullut Kansallisbalettiin Helsingin Tanssiopistossa suoritettujen opintojen jälkeen. Lisäksi hän on opiskellut vuoden Lontoossa. Kuvaavaa on, että Anukin aloitti satujumpan jo 3-vuotiaana.

Oopperan balettikoulussa kuin myös Helsingin Tanssiopistossa tanssiopiskelu aloitetaan toden teolla yhdeksän vuoden iässä. Siinä vähitellen vuosien kuluessa mieleen tuli ajatuksia tanssijan urasta mahdollisena ammattina, Anu sanoo.

Anu Viheriäranta on tullut balettiin 17-vuotiaana. Hän on jo alusta lähtien saanut Oopperassa merkittäviä tehtäviä ja on siksi tyytyväinen tilanteeseensa. "On vaikea kuvitella, että jossakin ulkomailla näin nuorena saisi sellaisia tehtäviä, joita itse olen saanut, kuten esimerkiksi Tuhkimo", Anu sanoo.

Anu Viheriäranta on tyytyväinen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Tanssijan työhön hän ei mielessään liitä erityisen hankalia asioita. Loukkaantumisista, joita tanssijoilla melko paljon on, Anu toteaa, että ne kuuluvat tavallaan asiaan eikä niitä oikeastaan voi estää. Itsekin hän on joutunut olemaan jonkin aikaa sivussa työtehtävistä loukkaantumisen takia.

"Tanssijan työ on tavallaan jonkinlainen elämäntapajuttu, mutta on tärkeätä päästä siitä eroon työn jälkeen. Kuitenkin esimerkiksi Tuhkimon ensi-illan jälkeen nukkuminen ei onnistunut aivan tuota pikaa", Anu toteaa. Ajan mittaan tällainen hänen arvionsa mukaan kuitenkin tasoittuu.

Baletissa on miehiä 35 ja naisia 50. Työyhteisö on Anun mielestä melko tasa-arvoinen, vaikka saattaa olla että miehet pääsevät yleensä hiukan helpommalla.

Koulutuksestaan Anu toteaa, että hänelle Helsingin Tanssiopiston opetusmetodi oli sopiva ja hän piti siitä. Vuoden opiskelu Englannissa oli erilaista ja selkeästi opiskelua balettikoulussa. Anun ajatuksissa on käynyt mahdollinen työskentely ulkomailla, mutta hän on nyt tyytyväinen olosuhteisiin Suomessa ja haluaa asua täällä. Se että Kansallisbaletti on hyvin kansainvälinen yhteisö, on Anun mielestä hyvä asia. Näkee erilaisia tyylejä ja saa vaikutteita, hän toteaa. Koko ryhmään tulee kansainvälisyyden kautta eloa, Anu lisää.

Kun Anu baletin 80-vuotisjuhlassa tanssi Tuonelan joutsenen yhdessä Kare Länsivuoren kanssa, katsomossa oli suuri joukko balettimme valovoimaisia tähtiä vuosikymmenten varrelta. "Kun heidän nimensä lueteltiin ennen esiintymistämme, tuntui hurjalta ajatella, että joutuu esiintymään kaikille näille balettimme merkkihenkilöille. Lisäksi tehtävä oli sellainen, josta jokaisella on oma käsitys mielessään. Kokemus oli ainutkertainen. Vaikka en tunne kovin hyvin balettimme historiaa, ymmärsin tilanteen kaikin puolin vaativaksi ja arastelin esiintymistä." Kuten baletin juhlailta kokonaisuutena myös Anun ja Karen tanssi sai lämpimän vastaanoton.

Anu muistelee opiskeluaikaansa ja sanoo, että tanssiopintojen ja koulun läpivieminen samanaikaisesti oli välillä rankkaa ja kiireistä. Monesta asiasta piti luopua, aikaa ei esimerkiksi jäänyt kovinkaan paljoa ystävien kanssa olemiseen. Ammattitanssijaksi tuleminen vaatii paljon.