Lottaliina Lehtinen

Tekijänoikeuslainsäädännön yksi tärkeimmistä tavoitteista on kirjallisuuden ja taiteen edistäminen. Tätä tarkoitusta varten tekijänoikeuslaki pyrkii saattamaan tekijät ja esittävät taiteilijat osallisiksi heidän työnsä tulosten taloudellisesta hyödyntämisestä.

Suojan kohteen immateriaalisen, kieli- ja maantieteelliset rajat ylittävän luonteen vuoksi tekijänoikeus on yksi kansainvälisimmistä oikeudenaloista. Kotimaisen tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseksi kannattaakin tarkkailla, mitä muualla tapahtuu. Nyt Saksassa ollaan muuttamassa tekijänoikeuslakia tavalla, josta voisi ottaa oppia Suomessakin.

 
Saksan malli

Saksan liittoneuvostossa on parhaillaan käsiteltävänä tekijänoikeuslain muutosehdotus, joka toteutuessaan toisi helpotuksia kohtuuttomiin tekijänoikeuden luovutussopimuksiin. Uusi laki antaisi tekijöille/esittäville taiteilijoille oikeuden sovitella sopimuksiaan siinä tapauksessa, ettei sopimuksessa ole sovittu luovutuksensaajan (levy-yhtiö, kustannusyhtiö, ym.) maksettavaksi tulevasta kohtuullisesta korvauksesta.

Muutosehdotus lähtee siitä ajatuksesta, että varsinkin freelancereina toimivat tekijät/taiteilijat ovat yleensä muita huonommassa neuvotteluasemassa, koska heillä usein on vastapuolenaan suuria, monikansallisia yhtiöitä. Sopimusosapuolten välinen taloudellinen eriarvoisuus ei juurikaan anna mahdollisuutta tasapuolisille neuvotteluille. Yksittäinen taiteilija saattaa käytännössä olla pakotettu luovuttamaan oikeutensa esimerkiksi levytyssopimuksella pilkkahintaan, koska levy-yhtiö ei yksinkertaisesti suostu tekemään taiteilijan kanssa parempaa sopimusta. Uusi laki poistaisi tämän epäkohdan - ainakin teoriassa - Saksassa.

Avainsanana kohtuullisuus

Lakiehdotuksen mukaan voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin lisättäisiin säännökset, joiden mukaan tekijänoikeuden luovutussopimuksissa tulisi olla sovittu tekijälle/taiteilijalle maksettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Kohtuullisen korvauksen määrittelyä varten tekijöitä/taiteilijoita edustavien tahojen olisi lain mukaan sovittava oikeuksien hyväksikäyttäjiä edustavien tahojen/yksittäisten käyttäjien kanssa yhteisistä korvaussäännöistä. Säännöistä sovittaessa otettaisiin huomioon kunkin alan erityispiirteet, erityisesti käyttäjätahon rakenne ja käytön laajuus. Mikäli säännöistä ei päästäisi sopimukseen, voitaisiin asia alistaa päätettäväksi erillisessä välimiesmenettelyssä.

Oikeuksiaan luovuttavalla tekijällä/taiteilijalla olisi oikeus vaatia, että luovutussopimuksessa sovittaisiin luovutuksensaajan maksettavaksi tulevasta korvauksesta. Mikäli sopimuksessa ei olisi sovittu korvauksesta, sovellettaisiin alalla noudatettavaa kohtuullista korvausta. Kohtuullisena korvauksena olisi pidettävä mm. sopimustahojen edustajien solmimien korvaussääntöjen mukaista korvausta. Mikäli sopimuksessa sovittu korvaus ei täyttäisi em. ehtoja, olisi tekijällä/taiteilijalla suoraan lakiin perustuva oikeus vaatia sopimuskumppaniltaan sopimusehtojen muuttamista näiltä osin.

Toteutuessaan tekijänoikeuslain muutos varmistaisi sen, etteivät suuret yhtiöt voisi "vahvemman oikeudella" vaatia tekijöitä/taiteilijoita sitoutumaan sopimukseen, jolla oikeuksia luovutettaisiin kohtuuttoman alhaisella korvauksella - tai täysin korvauksetta.

Tilanne Suomessa

Suomen voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin ei enää sisälly erityistä tekijänoikeussopimuksia koskevaa sovittelusäännöstä. Vuoden 1961 tekijänoikeuslakiin sisältyi vielä säännös, jonka mukaan "Milloin tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen jonkin ehdon soveltaminen ilmeisesti olisi tekijänoikeuden alalla vallitsevan hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta" (29 §). Kun varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettuun lakiin vuonna 1982 otettiin yleinen kohtuuttomien ehtojen sovittelua koskeva säännös, korvattiin tekijänoikeuslain oma sovittelusäännös viittauksella uuteen säännökseen.

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista sisältää yleisen kohtuullistamissäännöksen (36 §), jonka mukaan sopimuksia voidaan sovitella, "jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen". Sovittelun lisäksi ehto voidaan myös jättää kokonaan huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Vaikka sovittelusäännöksessä on todettu, että "oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta", on säännös selvästi jäykempi kuin Saksan tekijänoikeuslakiin suunnitteilla oleva muutos. Oikeuskäytännössämme ei ole yhtään esimerkkiä sovittelusäännöksen soveltamisesta tekijänoikeuden luovutusta koskeviin sopimuksiin. Kynnys oikeusjutun nostamiseen on suuri, kun sovittelusäännös ei anna tarkkoja ohjeita siitä, milloin sopimuksen ehto katsotaan kohtuuttomaksi. Kuitenkin sopimukset Suomessakin usein sisältävät ilmeisen kohtuuttomia ehtoja - tai sitten sopimuksen ehtoja tulkitaan hyväksikäyttäjien toimesta niin, että lopputulos johtaa tekijöiden/taiteilijoiden kannalta katsottuna kohtuuttomuuteen.

Muusikkojen sopimukset

Muusikkojen osalta sopimusten kohtuuttomuus tulee usein esiin levytyssopimuksissa. Studiomuusikkoja koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu siitä korvauksesta, jolla muusikko luovuttaa oikeudet tallennetun esityksensä julkaisemiseen äänitteellä. Muiden oikeuksien luovuttamisesta on sovittava erikseen. Työehtosopimus ei kuitenkaan koske solistisia tehtäviä, joista on aina sovittava erikseen äänilevyn tuottajan kanssa.

Käytännössä taiteilijat tekevät tuottajayhtiön kanssa levytyssopimuksen, jossa sovitaan heille maksettavasta rojaltikorvauksesta hyvityksenä tehdystä työstä ja luovutetuista oikeuksista. On mahdollista, että levytyssopimuksella luovutetaan yhtiölle laajojakin oikeuksia tallennettujen esitysten hyödyntämiseen. Vastineena oikeuksien luovuttamisesta yhtiö maksaa pienen prosentuaalisen osuuden saamistaan myyntituloista - sopimuksessa mainituilla vähennyksillä, totta kai. Lopputulos on yhtiön kannalta herkullinen, mutta sopimuksen tehneen taiteilijan kannalta lähinnä surullinen.

Nykyinen sovittelumenettely ei ole houkutellut muusikkoja tai muitakaan tekijän- tai lähioikeuksin suojattuja tahoja vaatimaan sopimustensa kohtuullistamista oikeusteitse. Suorat sanat sisältävän sovittelusäännöksen ottaminen Suomenkin tekijänoikeuslakiin ei varmasti olisi ollenkaan huono idea.