KILPAILUVIRANOMAINEN JAHTAA TEKIJÄNOIKEUSJÄRJESTÖJÄ

Raimo Vikström

EU tulee mahdollisesti puuttumaan jollakin tavalla tekijänoikeusjärjestöjen toimintaan lähitulevaisuudessa. Kyseessä voi olla joko kevyt töytäisy eli tekijänoikeusjärjestöjä koskeva tiedonanto tai kunnon potku eli direktiivi. Monet tahot, kuten esimerkiksi kaupalliset radio- ja tv-yhtiöt ja toisaalta kilpailuviranomaiset haluaisivat komission puuttuvan tekijänoikeusjärjestöjen toimintaan reippaalla otteella. Järjestöjä koskevat komission selvitykset eivät kuitenkaan ole tuoneet esiin mitään vakavia ongelmia tai puutteita niiden toiminnassa.

Brysselissä kuitenkin toimeliaisuus jonka tavoitteena on aikaansaada tekijänoikeusjärjestöjä koskevaa EU-lainsäädäntöä jatkuu vilkkaana. Keskeinen toimija näyttäisi olevan kilpailuviranomainen, joka myös kotimaisella pelikentällä on ahkeroinut tekijäoikeusjärjestöjen kimpussa. Osansa ovat saaneet kaikki keskeiset tekijänoikeusjärjestöt, Kopiosto, Teosto ja Gramex. Viimeisin kilpailuviraston kannanotto koskeekin juuri Gramexia ja se on parhaillaan kilpailuneuvoston käsiteltävänä. Asiassa on kysymys kaupallisten radioiden tyytymättömyydestä Gramex-korvauksia koskeviin sopimuksiinsa.

Oikeastaan on aika hämmästyttävää, että kaupalliset radiot ylipäätään ovat tyytymättömiä siihen, että joutuvat maksamaan äänilevymusiikista tekijänoikeuskorvauksia. Kaupalliset radiot täyttävät ohjelma-ajastaan keskimäärin 77 % äänilevymusiikilla. Se on niille täysin valmis myyntituote sellaisenaan, esimerkiksi monet radiot eivät yöaikaan muuta lähetäkään kuin äänilevymusiikkia. Teoston ja Gramexin yhteensä saamat tekijänoikeuskorvaukset lienevät enimmillään 15 % kaupallisten radioiden mainostulosta. Neljä viidennestä radioiden myyntituotteesta maksaa radioille hankintahintana 15 % kokonaismyyntitulosta. Jos jostakin kilpailuviranomaisten kannattaisi olla huolissaan niin siitä, mihin radiot hukkaavat 85 % tuloistaan.

Kilpailuvirasto näyttää lukuisien esimerkkitapausten valossa toimivan ikään kuin teosten käyttäjien asiamiehenä. Tästä Teosto, Kopiosto ja Gramex ovat tähän mennessä olleet jo ties miten monta kertaa kilpailuviraston tutkinnassa. Useimmiten kuitenkin lopputulos on ollut, että järjestöjen toiminta on ollut hyväksyttävää.

Kun Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT valitti Kopioston käyttävän väärin määräävää markkina-asemaa valokopiointikorvausten osalta, kilpailuvirasto otti asiaan mielenkiintoisen kannan. Se totesi Suomen valokopiointikorvausten olevan selvästi alle pohjoismaisen tason. Tärkeämpää oli kuitenkin, että virasto nimenomaisesti lausui, että alkuperäiset teokset ovat huomattavasti kalliimpia kuin kopiot. Radioiden osalta virasto voisi lausua, että äänilevyjen soittaminen on paljon halvempaa kuin muusikkojen palkkaaminen.

Objektiiviset arviot varmaankin päätyvät siihen, että tekijänoikeusjärjestöillä on määräävä markkina-asema. Objektiivisten arvioiden pitäisi myös päätyä siihen, että äänilevymusiikki on kaupallisille radioille nykyhinnoilla erittäin halpaa ohjelmaa. Objektiivinen arvio johtanee pakosta myös siihen, että yleisradiomonopolin piirissä harjoitettu toimilupien myöntäminen on tosiasiallisesti markkinoiden jakamista. Se, että lupia on mahdollisesti myönnetty liikaa, on radioiden kannalta kiusallista, koska kilpailu niiden kesken on kovaa. Sama ongelma on syntynyt myös kaupallisessa televisiotoiminnassa.

Ylipäätään kansalliset ja EU:n kilpailuviranomaiset eivät ehkä tule riittävästi kiinnittäneeksi huomiota siihen, millaista palvelutehtävää tekijänoikeusjärjestöt itse asiassa hoitavat. Kansainvälisten vastavuoroisuussopimusten ansiosta käyttäjien elämä on todella helppoa. Järjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten nojalla käytössä on maailmanlaajuinen repertuaari. Esimerkiksi yleisradioyhtiöiden on helppo siksi operoida.

Ilmeisesti kaupallisen radio- ja televisiotoiminnan huono kannattavuus on yksi syy siihen, että tekijänoikeuskorvaukset kerta toisensa jälkeen nostetaan alan suurimmaksi ongelmaksi. Millä tahansa muulla toimialalla varmaankin kadehditaan radioita, joiden käytettävissä on puoli-ilmainen myyntiartikkeli. Jos se nyt kerta kaikkiaan on radioiden mielestä liian kallista, eikö kannattaisi harkita siirtymistä johonkin muuhun vaihtoehtoon. Mitään hyvää ja halpaa neuvoa tässä ei heti tule mieleen, eikä sitä näköjään ole kukaan muukaan keksinyt.