Kysymykset: Ahti Vänttinen

Mistä sait alkusysäyksen ammattijärjestötyöhön?

Alussa, siis 1954, jolloin liityin Muusikkojen liittoon, tarkoitus oli vain kuulua johonkin järjestöön, jossa tapaisi muusikkoja. Edunvalvonta ja soittajan oikeudet eivät niinkään olleet vielä mielessä. Vasta 1970-luvulla alkoi ilmestyä ongelmia, joiden hoitamiseen hain apua Muusikkojen liitosta. Koska silloin soitettiin varsin usein Helsingissä, niin oli vaivatonta ja ajan mittaan aina vaan mielenkiintoisempaa poiketa liiton toimistossa. Silloin sain oikeastaan ensi kosketukset liiton toimintaan.

Millaisia hommia olet liitossa vuosien varrella tehnyt?

Varsinainen toiminta liitossa alkoi 1977, kun minut valittiin Lahden Tanssimuusikot ry:n johtokuntaan ja siinä samassa liittovaltuustoon. Liittovaltuuston "Lallukan junttakokouksessa" 1978, jossa päätettiin perustaa Muusikkojen Yhteisjärjestö, jouduin heti tosissani perehtymään järjestöasioihin. Vastustin jyrkästi yhteisjärjestön perustamista, ja perustaminen osoittautuikin sitten virheeksi.

Liittovaltuustossa toimin aktiivisesti ravintolamuusikkojen asioiden edistämiseksi. Hallitukseen minut valittiin 1989, ja edesautoin sieltä käsin ravintolamuusikkojen asioita muun muassa osallistumalla työehtosopimusneuvotteluihin. Vähitellen osallistuin myös tiskijukkien edunvalvontaan.

Vuonna 1993 aloin hoitaa, ensin sivutoimisesti, pääluottamusmiehen tehtäviä ja vuonna 1995, lopetettuani aktiivimuusikkona, aloitin tehtävässä päätoimisena. Tässä työssä olinkin sitten eläkkeelle siirtymiseen asti. Muista tehtävistä liiton palveluksessa tulkoon mainituksi, että olin vuodesta 1995 lähtien SAK:n valtuustossa, vuodesta 1996 TaEL-eläkekassan valtuuskunnassa, vuodesta 1997 sairauskassan ja työttömyyskassan hallituksissa sekä liiton hallituksen työvaliokunnassa.

Mielestäsi tärkeimmät aikaansaannokset kaudellasi? Jäikö jotain kesken tai kokonaan tekemättä?

Tärkein asia lienee ollut se, että sain nostettua pääluottamusmiesmaksujen maksutilin kuiville. Ryhtyessäni työhön talous oli huonossa kunnossa. Pääluottamusmiestili on avainasemassa tehtävän hoidossa, sillä siitä maksetaan palkka ja monet tehtävän hoitoon kuuluvat menot. Palkanmaksusta ja kuluista huolehtivat siis ohjelmatoimistot eikä Muusikkojen liitto, kuten usein luullaan.

Varsin tärkeä asia, joka nyt on kunnossa on se, että pääluottamusmiesjärjestelmä todellakin pystyy huolehtimaan ravintoloissa soittavien muusikkojen ja tiskijukkien edunvalvonnasta. Järjestelmä siis toimii ja apua saa, jos soittajat vaan itse sitä haluavat.

Asia joka jäi kesken oli se, että vieläkin liian moni työnantaja jättää pääluottamusmiesmaksunsa maksamatta. Tästä taas seuraa jatkuva huoli siitä, pystytäänkö pääluottamusmiestehtävät jatkossa hoitamaan.

Eräs tavoitteistani oli myös oman osaston saaminen tiskijukille. Asia on kyllä vireillä tälläkin hetkellä, mutta minulta se tavoite jäi saavuttamatta. Jotkut soittajat eivät miellä tiskijukkia muusikoiksi, mutta hyvin monella heistä on muusikon tausta. Keskustelin liittokokouksessa Ruotsin muusikkojen liiton (Svenska Musikerförbundet) edustajan, Jan Granvikin kanssa tiskijukkien järjestäytymisestä siellä. Ruotsissa tiskijukat kuuluvat muusikkojen liittoon, ja asiasta ollaan siellä yksimielisiä, sillä ei mikään muukaan liitto oikein voisi huolehtia heidän asioistaan.

Mikä/mitkä on ollut/ovat olleet suurin haasteesi/suurimmat haasteesi pääluottamusmiestoiminnassa?

Muusikkona haasteet olivat toisenlaiset. Pääluottamusmieskaudella sen sijaan jouduin esimerkiksi osallistumaan työehtosopimusneuvotteluihin, en tosin niinkään pääluottamusmiehenä vaan liiton hallituksen jäsenenä.

Myös monet palkanmaksua koskeneet riidat mistään piittaamattomien työnantajien kanssa ovat olleet haasteellisia, mutta haasteellisinta mielestäni on kuitenkin ollut hyvien suhteiden säilyttäminen työnantajaliittojen kanssa. On ollut tiukkojakin paikkoja, mutta hyvä suhde järjestäytyneiden työnantajien kanssa on taannut sen, että asioista on aina voitu neuvotella.

Keskeisimmät ongelmat alalla? Miten niihin voitaisiin puuttua? Kenen toimenpitein?

Keskeisin ongelma alalla on luonnollisesti suuri työttömyys. Ikävintä asiassa on se, etteivät muusikot eikä myöskään Muusikkojen liitto voi asiaan paljoakaan vaikuttaa. Markkinat määräävät tämänhetkisen tilanteen. Perinteiset tanssiravintolat ovat vähenemässä, sillä tanssivaa yleisöä ei enää riitä edes suurimpiin hotelli-ravintoloihin. Poikkeuksia tietenkin on, mutta pahalta näyttää. Huvielämä keskittyy yhä enemmän pohjoiseen. Siellä työllisyys on kuitenkin kausiluonteista.

Toinen vakava ongelma on se, että voimassa olevaa työehtosopimusta rikotaan jatkuvasti. Se, että työnantaja syyllistyy tähän on jotenkin järkeenkäypää, mutta että soittajat ja tiskijukat syyllistyvät riman alituksiin myös itse, tuntuu pahalta.

Saatavilla olevista työpaikoista yritetään pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä. Palkat maksetaan usein matkakustannuksina ja päivärahoina. Kun sitten tullaan tähän ikään, niin huomataan, ettei eläkettä ole kertynyt juuri ollenkaan. Se on monille valtava järkytys. Pääluottamusmiesaikanani jouduin kohtaamaan tämän ongelman hyvin usein. Eläkeiän lähestyessä ei kuitenkaan mitään ole enää tehtävissä.

Tiskijukkien kohdalla suuri ongelma on järjestäytymättömyys. Koska alan sopimusta ei tunneta kummallakaan puolella, niin meno on sen mukaista. Siksi tiskijukkien ongelmiin pitäisi tulevaisuudessa perehtyä tarkemmin. Oma osasto olisi hyvä alku.

Alalla on ongelmia enemmän kuin koskaan ennen, vaikka liitto on neuvotellut hyvät sopimukset. Työt jakautuvat epätasaisesti. Toisilla on työtä joskus jopa enemmän kuin olisi aikaa ja toiset ovat päivärahan armoilla, kunnes 500 päivää tulee täyteen, eikä sen jälkeen ole enää sitäkään.

Hauskin kömmähdys?

Kömmähdyksiä sattui kyllä muusikkona, enemmän tai vähemmän hauskoja, mutta luottamusmiestehtävissä kömmähdyksille ei ole sijaa. Homman täytyy olla hanskassa, vaikka joskus tuleekin turpiin.

Miten suomalainen ravintolamuusikko voi tänään? Entä tiskijukat ja karaokejuontajat?

Kuten jo edellä tuli esille, niin suomalainen ravintola/tanssimuusikko voi tänä päivänä yleisesti ottaen huonosti. Täystyöllisyyttä ei enää ole ja parhaatkin bändit ovat ajoittain työttöminä.

Tiskijukkien ja karaokejuontajien tilanne on suorastaan pöyristyttävä. En oikein tahtonut itsekään uskoa, että näin on, mutta lukuisat palkka- ym. riidat ovat näyttäneet minulle karun todellisuuden. Tässä asiassa toivotan vasta valitulle pääluottamusmies Aarne Vesteriselle menestystä, sillä ongelmia riittää.

Millaiset ovat nykyään ravintolamuusikon käytännön työolosuhteet? Onko eroa muutaman vuosikymmenen takaiseen? Entä sosiaaliturvan kehitys, onko ravintolamuusikon "turvaverkossa" vielä liian isoja reikiä?

Ravintolamuusikon työolosuhteet olivat 50-, 60- ja 70-luvulla joskus suorastaan surkeat. Asunnot olivat asumiseen kelpaamattomia ja ruoka ala-arvoista. Minäkin olen asunut siivouskomeroissa ja kylmissä ulkorakennuksissa, mutta silloinkin oli poikkeuksia. Olot ovat niistä ajoista parantuneet, mutta vieläkin tulee joskus esille ravintoloita, jotka eivät edes tiedä, että soittajille kuuluu järjestää sekä ruoka että asunto. Menneinä vuosina sen sijaan matkakustannukset yleensä maksettiin niin kuin pitikin, mutta nykyään edes suurimmat ohjelmatoimistot eivät enää korvaa matkakustannuksia täysimääräisinä.

Sosiaaliturvan kehitys on ollut hidasta, mutta asiat ovat edenneet, ja esimerkiksi eläkeasiat saatiin kuntoon jo 1986. Työttömyysturva-asioissa parantamiseen on vielä runsaasti varaa. Ennen kaikkea työssäoloehtoon pitäisi saada ehdottomasti pikainen korjaus. Vaikka sosiaaliturva on aivan ratkaisevasti parantunut, niin jatkuvasti paheneva työttömyys vie kehitykseltä pohjan.

Miten on ravintoloissa esitetyn musiikin laita? Mitä muutoksia tai kehityskulkuja siinä on ollut nähtävissä?

Ravintoloissa esitettävä musiikki on vuosikymmenien aikana muuttunut selvästi. Esimerkiksi viihdemusiikki on kokonaan poistunut ravintoloista. Ennen asiakkaat nauttivat ensin illallisen, ja sen jälkeen astuttiin tanssilattialle. Nykyään ruokailu ja tanssi eivät sovi samaan saliin. Enää ei kuulla ravintoloissa operetteja ja musikaaleja. Ravintolamuusikoilla ei kyllä nykyään olisi siihen valmiuksiakaan, sillä tanssimuusikon koulutus ei suosi tämän tyyppistä musiikkia.

Tanssiravintoloissa on myös musiikin tyyli muuttunut. Tästä asiasta on Martti Metsäketo varsin ansiokkaasti kertonut tämänkin lehden palstoilla. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. Levylistoilla olevat tähtisolistit määräävät nykyään, mitä ravintoloissa soitetaan. Tanssitaito on tässä kehityksessä nuorisolta joko unohtunut tai sitä ei ole ollutkaan. Orkesterikilpailuissakaan menestyneet yhtyeet eivät aina osaa soittaa tanssittavaa musiikkia.

Miltä näyttää alan tulevaisuus sinun näkövinkkelistäsi? Pärjääkö ravintolamusiikki kilpailussa yleisön vapaa-ajasta ja mielenkiinnosta?

Tulevaisuuden näkymät eivät näytä kovinkaan hyviltä. Tanssiva yleisö vähenee jatkuvasti. Kun tähän lisätään, että muusikkojen koulutus lisääntyy, niin tästä ei synny kovin hyvää yhtälöä. Koskaan ei tiedä, mistä päin alkaa tuulemaan, mutta lähiaikoina tuskin mitään suurempaa muutosta tapahtuu.

Liiton haasteet jatkossa? Onko liiton toiminta ja edunvalvonta kehittynyt vai onko siinä puutteita tai ongelma-alueita?

Kyllä työnantajaliittojen pitäisi saada alalle selvästi parempi kontrolli. Sopimuksia rikotaan jatkuvasti. Muusikkojen liiton pitäisi enemmän painostaa työnantajapuolta, ollaanhan alalle neuvoteltu normit, joita kaikkien pitäisi noudattaa. Kun esimerkiksi pääluottamusmiesmaksut ovat edellytyksenä koko tehtävän hoitamiselle, niin työnantajaliittojen olisi myös huolehdittava siitä, että maksut maksetaan.

Evästyksesi uudelle pääluottamusmiehelle? Muusikoille?

Kun Vesterisen Arskalle nyt tulee huolehdittavaksi koko pääluottamusmiehen paletti, niin toivotan tsemppiä, sillä tehtävää riittää. Suurin osa työstä on antaa neuvoja soittajille ja tiskijukille, mutta kun sitten tulee todellinen riitatilanne työnantajan kanssa, on pidettävä pää kylmänä. Työsopimuslain ja sopimusten tunteminen on silloin näissä jutuissa ehdottoman tärkeää.

Muusikoille sanoisin, että kun kerran on olemassa pääluottamusmiesjärjestelmä, niin älkää antako laittomasti toimivien työnantajien potkia itseänne päähän. Pitäkää mielessä, että teillä on myös oikeuksia ja niistä huolehtii teidän apunanne pääluottamusmies.