KEIKKALISTA EI OLE KIRJALLINEN TYÖSOPIMUS

Lottaliina Lehtinen

Keikkamuusikon ja työnantajan riidan ratkaisu osoittaa jälleen kerran, että työsopimus on syytä tehdä aina kirjallisesti.

Korkein oikeus ei myöntänyt liitolle valituslupaa asiassa, joka koski työsopimusten purkamista ja työnantajan vahingonkorvausvelvollisuutta tilanteessa, jossa ainoa kirjallinen todiste keikoista oli työnantajan muusikolle toimittama keikkalista. Korkeimman oikeuden päätös merkitsee sitä, että Turun hovioikeuden ratkaisu asiassa jää voimaan. Hovioikeuden mukaan keikkalista ei käsitellyssä asiassa ollut osoitus työsopimusten solmimisesta keikkalistassa ilmenevistä esiintymisistä.

Työnantajana Janne Tulkin yhtiö

Riidassa oli kyse siitä, että Janne Tulkki, jonka yhtiö toimi häntä säestävän yhtyeen työnantajana, vaihtoi koko yhtyeensä alkuvuodesta, kun muusikoille oli jo ehditty ilmoittaa lähes koko vuoden keikat. Keikoista oli sovittu sekä suullisesti että keikkalistoilla, joita Tulkin firma toimitti muusikoille tasaiseen tahtiin. Tulkki päätti työsuhteet muusikkojen kanssa siten, että töiden loppumisesta ilmoitettiin muusikoille noin kuukautta aikaisemmin. Tämän jälkeen yhtye korvattiin uudella yhtyeellä.

Alkaneessa riidassa käsiteltiin lähinnä kahta pääkysymystä: oliko muusikkojen kanssa tehty sitovat työsopimukset vuoden loppuun asti, ja oliko Janne Tulkki Oy:llä oikeus purkaa kyseiset sopimukset käyttäen noin kuukauden "irtisanomisaikaa".

30 päivän purkamisehto

Omasta mielestään Janne Tulkki toimi oikein antaessaan muusikoille noin 30 päivän "irtisanomisajan", koska Janne Tulkki Oy ja Extra viihdepalvelut Oy, joka myi Tulkin keikat, sovelsivat kyseistä 30 päivän ehtoa keskinäisissä sopimuksissaan. Tulkki esitti oikeudessa, että alan yleisen käytännön perusteella purkamisehtoa sovelletaan myös työnantajan ja muusikkojen välisissä työsopimuksissa, vaikka asiasta ei muusikkojen kanssa olisi erikseen sovittukaan. Tällä perusteella keikat olisivat alustavia varauksia ja vapaasti purettavissa siihen asti, kunnes ne 30 päivää ennen esiintymispäivää muuttuisivat sitoviksi työsopimuksiksi.

Liitto esitti oikeudessa muusikkojen puolesta, etteivät kahden yhtiön väliset sopimusehdot voi yksipuolisesti tulla työnantajayhtiön ja yksittäisten muusikkojen välisten työsopimusten osaksi. Työsopimuslain mukaan määräaikaista työsopimusta ei ilman eri sopimusta voi edes irtisanoa, vaan ainoastaan purkaa lain tarkoittamilla purkamisperusteilla. Mistään "alustavista varauksista" ei muusikkojen kanssa ollut ollut puhetta.

Oikeudessa kuultiin sekä ohjelmatoimisto- että muusikkopuolen asiantuntijoita, jotka kertoivat näkemyksiään 30 päivän ehdosta ja sen soveltamisesta muusikkojen työsopimuksiin. Kertomusten perusteella Turun hovioikeus, jonka ratkaisu jäi asiassa lainvoimaiseksi, ei vahvistanut Tulkin väitettä alan yleisestä sopimuskäytännöstä. Oikeuden mukaan asiassa esitetty selvitys ei osoita käytäntöä sellaiseksi, että sitovat työsopimukset tehtäisiin vasta 30 päivää ennen esiintymistä.

Toisin sanoen, jotta työnantajan ilmoitukset tulevista esiintymisistä olisivat alustavia varauksia ja muuttuisivat osapuolia sitoviksi työsopimuksiksi vasta 30 päivää ennen keikkaa, tulee tästä sopia erikseen työnantajan ja muusikon välisessä työsopimuksessa – tehtiin se sitten kirjallisesti tai suullisesti. Mikäli peruuttamismahdollisuudesta sovitaan, on sen oltava myös muusikon käytettävissä.

Keikasta on syytä sopia kirjallisesti

Keikkalistat eivät riittäneet oikeudelle todisteeksi tehdyistä työsopimuksista. Hovioikeuden mukaan näyttö ei puhunut sen puolesta, että keikkakalenteri olisi yhtiön ja muusikkojen välillä toiminut ilmoituksena työsopimusten solmimisesta. Oikeus ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, miten työsopimukset muusikkojen ja Janne Tulkki Oy:n välillä solmittiin. Oikeus perusti näkemyksensä lähinnä Janne Tulkki Oy:n edustajien kertomuksiin. Heidän mukaansa keikkalistoja toimitettiin muusikoille, jotta nämä voisivat järjestellä tulevat menonsa, vaikka kuitenkin samalla olivat tietoisia siitä, että yli 30 päivän päähän ulottuvat keikat ovat vasta alustavia varauksia. Janne Tulkki ei missään vaiheessa saapunut itse oikeuteen kuultavaksi. Muusikkojen näkemyksen mukaan keikkalistoilla oli tarkoitus sitoa heidät kaikille keikkalistasta ilmeneville keikoille, eikä tästä poikkeavasta menettelystä ollut työnantajan kanssa puhetta.

Oppia ikä kaikki

Riita, joka sinänsä ei varmasti ole ainutlaatuinen, osoittaa varsin selvästi, miten ristiriidassa työnantajan ja työntekijöiden näkemykset voivat olla sitten, kun asioista aletaan riidellä. Vaikka Turun hovioikeus jätti vastaamatta useampaankin asian kannalta tärkeään kysymykseen, niin että lopputulos jättää paljonkin arvostelemisen varaa, on yksi asia varmaa: työsopimus on syytä aina tehdä kirjallisesti. Vaikka itse pitäisi itsestään selvänä sitä, että keikkalistaan voi luottaa ja vaikka asiasta olisi keskusteltu myös työnantajan kanssa, on sopimus riitatilanteessa pystyttävä todistamaan. Keikkalistan lisäksi olisikin siis tarpeen vahvistaa listan paikkansa pitävyys esimerkiksi sähköpostilla, joka tarpeen tullen voidaan esittää oikeudessa kirjalliseksi todisteeksi työnantajan ja muusikon välisestä sitovasta tahdonilmauksesta.

P.s. Asiaa on käsitelty myös Muusikko -lehden toukokuun numerossa artikkelissa "Sohvalukemista muusikolle: lainsäädäntö tutuksi".