OLIMMEPA TAASEN TAMPEREELLA

Lottaliina Lehtinen

Kolmastoista Musiikki & Media -tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Tampereen Hotelli Ilveksessä 24. - 27. lokakuuta. Paikalla olivat tuttuun tapaan kaikki kynnelle kykenevät musiikkiyhtiöiden ja median edustajat. Puheenaiheina tuttuun tapaan suomalaisen musiikin markkinointi kotimaassa ja ulkomaille.

Mennyt vuosi kultainen

Musiikki & Median puheosuus alkoi perjantaina, kun Juhani Merimaa loi katsauksen päättymässä olevan vuoden tapahtumiin. Merimaa iloitsi kotimaisen musiikin menestyksestä, joka on jatkunut kuluvana vuonna. Tavastian täyteen myyviä bändejä on tällä hetkellä jopa 50, kun niitä vielä 80-luvulla oli vain noin kymmenen. Vaikka kaikilla kesäisillä rock-festivaaleilla esiintyvät pitkälle samat bändit, piti Merimaa tätä yleisön kannalta hyvänä asiana. Ihmiset haluavat nähdä suosikkinsa lähellä kotiaan. Tarjonnan yksipuolisuuden Merimaa epäili olevan ongelmallista lähinnä toimittajille, jotka työnsä puolesta joutuvat käymään jokaisella festivaalilla.

Musiikkia ja elokuvaa

Päivän ensimmäisessä paneelikeskustelussa käsiteltiin musiikki- ja elokuva-alan yhteistyötä; ammattikielellä cross-promootiota. Jari Muikun johtamaa keskustelua kävivät yleisön lisäksi panelistit Markus Selin (Solar Films), Niko Nordström (BMG) ja Raimo Henriksson (Warner/Chappell).

Elokuva- ja musiikkiteollisuus ovat jo pitkään hyödyntäneet näyttelijöiden laulutaitoa ja laulajien kuvauksellisuutta, välillä onnistuneestikin. Solar Films ja BMG ovat viime aikoina tehneet yhteistyötä mm. Minä ja Morrison -elokuvan yhteydessä. Anssi Kela tutustui Selinin pyynnöstä elokuvan käsikirjoitukseen, innostui ja sävelsi kappaleen Millasta. Kappaleen single nousi heti radioasemien soitetuimpiin, ja BMG julkaisi kappaleen Anssi Kelan Nummela-albumin uusintapainoksella sillä seurauksella, että koko vuoden hyvin myyneen albumin lisäpainos myi vielä kultalevyn verran. Elokuvan soundtrack jäi huomattavasti pienemmälle huomiolle. Elokuvalle kappale kuitenkin toi toivottua huomiota.

Muusikkojen kannalta keskustelu siirtyi mielenkiintoiselle alueelle, kun alettiin puhua tarvittavien oikeuksien clearaamisesta (ammattisanastoapa hyvinkin). Panelistit maalailivat kuvaa rahanahneesta triangelinsoittajasta, joka sotkee kuviot vaatimalla elokuvaan mekanisoidusta vähäpätöisestä suorituksestaan huomattavia summia rahaa, kun elokuvan budjetti on jo ylitetty ja elokuva pyörinyt teattereissa. Ja kaikki vain siksi, ettei soittajaa levy-yhtiön ponnisteluista huolimatta ole onnistuttu tavoittamaan puhelimitse, jotta hänen lupansa olisi voitu hankkia etukäteen. No niin tai näin, pienen tietoiskun jälkeen kaikki tuntuivat ymmärtävän, etteivät studiomuusikot suinkaan ole musiikin mekanisoinnilla rikastuva osapuoli ja että Muusikkojen liiton valtuutussopimuskäytäntö – jonka perusteella moni muusikko on jo saanut korvauksen tallennetun esityksensä mekanisoinnista elokuvaan – on hyvä asia.

Kun Selin vakuutti elokuvan olevan aina etusijalla sopivaa musiikkia etsittäessä, kertoi Nordström levy-yhtiön ajattelun olevan artistilähtöistä. BMG:n toimitusjohtajan mukaan levy-yhtiön tärkein tarkoitus on auttaa artistia urallaan... Keskustelun lopuksi Markus Selin paljasti yleisölle, miksi elokuvissa on usein paljon musiikkia: Musiikin määrä elokuvassa on suoraan verrannollinen elokuvan juonen aukkokohtien määrään. Mitä enemmän elokuvassa on taustamusiikkia, sitä enemmän sillä on haluttu siirtää yleisön huomio pois ontuvasta juonesta.

Musex maailmankartalle

Päivän täysin sali nähtiin vientiorganisaatio Musex'in lanseeraus- ja tiedotustilaisuudessa. Musex on yhdeksän suomalaisen levy- ja kustannusyhtiön sekä musiikkiorganisaation yhdessä perustama suomalaisen musiikin vientiä edistävä yhtymä, jonka tarkoituksena on vauhdittaa suomalaisen musiikin vientiä ja tehdä sitä tunnetummaksi kansainvälisillä markkinoilla. Päämääräänsä yhtymä toteuttaa ensisijaisesti lisäämällä suomalaisesta musiikista tiedottamista ulkomailla esimerkiksi erilaisilla messuilla ja yhtymän jäsenten yhteisellä promootiolla. Musex'in vientipäälliköksi on palkattu Paulina Ahokas, joka on viimeiset kolme vuotta toiminut Suomen Lontoon instituutin taidevastaavana. Ensimmäisen vuoden toimintabudjetti on reilut 100.000 euroa, josta kauppa- ja teollisuusministeriön tukena saadaan noin puolet. Loppuosa muodostuu perustajajäsenien taloudellisesta panoksesta. Yhtymän perustajajäsenet ovat Exogenic Records, Gaga Goodies/Poplandia Music, Johanna Kustannus/Love Kustannus, Musicmakers, Rockadillo Records/Zen Master Publishing, Spinefarm Songs, Stupido Records, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus ja Suomen Musiikkikustantajat ry.

Yleisön kriittiset arviot keskenään kilpailevien yhtiöiden mahdollisuudesta tehdä markkinointiyhteistyötä perustajajäsenet kumosivat toteamalla, että yhden menestys tuo kaikille lisää huomiota – menestys poikii lisämenestystä. Luonnollisesti jokainen jäsenistä jatkaa edelleen myös omaa markkinointiaan Musex'ista huolimatta. Yhtymän kotisivut www.musexfinland.fi julkaistaan täydellisenä vasta tammikuun puolessa välissä 2003. Sitä ennen lisätietoja voinee saada yhtymän jäseniltä.

Livemusiikki ravintolabisneksessä

Lauantain keskusteluista mainitsemisen arvoinen lienee iltapäivän paneeli, jossa Juhani Merimaan johdolla käsiteltiin livemusiikin merkitystä ravintolabisneksessä. Panelisteina Sedu Koskinen (SK-ravintolat), Arttu Tolonen (Sokos Hotel Puijonsarvi), Pekka Leppäniemi (Extra Viihdepalvelut), Mikko Puska (Kulttuuritalo Telakka) ja Pasi Kuusjärvi (Dex-Viihde). Paikalta raportoi ravintolamuusikkojen pääluottamusmies Aarne Vesterinen seuraavaa:

Elävä musiikki on siirtynyt tanssilavoilta ravintoloihin. Pekka Leppäniemi kertoi, että kun vuosikymmen sitten myytiin 90 % keikoista tanssilavoille, on vastaava luku nyt 15 %. Sen sijaan 80 % myynnistä on nykyään ravintolakeikkoja. Leppäniemen mukaan livemusiikki on ohjelmatoimistoille elinehto. Juhani Merimaan mukaan perinteinen lavameininki on kuitenkin siirtynyt ravintoloihin. Ravintoloissa viihdytään, syödään ja juodaan, ja sieltä löytyvät niin eronneet, karanneet kuin sinkutkin.

Panelistit keskustelivat pitkään bändien myöhäisistä esiintymisajoista. Mikko Puskan mukaan Suomi on tässä asiassa poikkeus; muualla Euroopassa soitto alkaa keskimäärin iltakymmeneltä – näin kuulijatkin jaksavat herätä aamulla töihin. Hotelli Puijonsarvessa ohjelma aloitetaan joka vuosi hieman aikaisemmin, mistä muutkin voisivat ottaa mallia. Puijonsarvessa on todettu, ettei liikevaihto putoa aikaisemman aloituksen johdosta, vaan päinvastoin. Tolonen kertoi, että kun bändi lopettaa aikaisin, jää yleisö vielä parille paukulle ravintolaan. Yleisesti ottaen perinteistä tanssimusiikkia soittavat bändit aloittavat soittonsa aikaisemmin ja lopettavat sen myöhemmin kuin rockbändit. Merimaan mukaan kyseisten yhtyeiden ero onkin siinä, että rockbändi roudaa neljä tuntia ja soittaa tunnin, kun taas tanssibändi roudaa tunnin ja soittaa neljä tuntia.

Pokaalejakin jaettiin

Perinteisessä Industry Awards -gaalassa palkittiin jälleen musiikkibisneksen vaikuttajia. Jyrki Hämäläinen sai kunniapalkinnon elämäntyöstään rockjournalismin hyväksi. Muutkin palkintojen saajat olivat tuttuja aikaisemmilta vuosilta. Illan huippuhetkiä taisivat kuitenkin olla Quintessence- ja XL-yhtyeiden esiintymiset Tullikamarin klubilla pakollisten juhlallisuuksien jälkeen. Juonen täytettä parhaimmillaan!