Ihana ohikulkuammatti!

Anu Karlson

"Ammatista en tiedä, mutta musiikkia tulen tekemään aina", sanoo Petra Mauria, 17, Muusikkojen liiton nuorin jäsen. Suositun Tiktak-yhtyeen laulusolistina Petra harjoittelee ja keikkailee ahkerasti, mutta ei laiminlyö kouluakaan.

Tiktak-yhtyeen kuusi jäsentä ovat yhtä lukuun ottamatta olleet samalla musiikkiluokalla Helsingin Suutarilan ala-asteella.

"Se oli sellainen koulu, jossa musaluokka ei tarkoittanut sitä, että tytöt soittavat pianoa tai laulavat kuorossa sillä aikaa kun pojat oppivat sähkökitaraa ja bändisoittoa. Siellä kaikki saivat opetusta nimenomaan kevyen musiikin soitossa."

Bändikoulusta levytysstudioon

Samassa rakennuksessa toimi myös Pohjois-Helsingin bändikoulu, ja sinne tyttöjen tie johti jo 9-vuotiaina. Koulun johtaja Peter Kokljuschkin heidät myös keksi, kun he olivat 13-14-vuotiaita, esitteli Universal-yhtiön tuottajalle, ja siitä syntyi pian Tiktakin ensimmäinen levytys.

Tiktak ei itse kirjoita eikä sävellä omia kappaleitaan, vaan manageri ja tuottaja etsivät heille hyviä kappaleita muokattavaksi juuri heille sopivaan uskoon. Muokkaamisprosessi on joskus hyvinkin työläs.

"Ensimmäistä sinkkuamme varten sanat kirjoitettiin varmaan kymmenen kertaa uudestaan ennen kun ne kelpasivat. Meitä kuuntelevat lapset ja nuoret, ja siksi on tosi tarkkaa millaisia biisejä laulamme. Varsinkin sanoitukset antavat yhtyeelle tietyn leiman, ja niiden on myös sovittava laulajan omaan suuhun."

Petra kertoo pienestä asti kuunnelleensa rockia ja bluesia, sillä hänen isänsä on intohimoinen musiikinharrastaja ja soittaa itsekin kitaraa. Petralla oli oma määrätietoinen koulutussuunnitelma jo lapsesta asti, jolloin hän oli – omasta halustaan, ei vanhempien painostuksesta – aloittanut pianonsoiton opiskelun: hän halusi ensin ala-asteen kolmannella musiikkiluokalle, sitten yläasteella musiikkiluokalle ja sieltä Sibelius-lukioon. “Ja niin se on sitten mennyt ihan niin kuin toivoinkin."

Saako työ olla hauskaa?

Niin ammattimaisesti kuin Tiktak jo toimiikin, ajatus musiikista ammattina tuntuu Petrasta vieraalta.

"Onko soittaminen ja laulaminen ammattimaista vai ei, se on aika paljon itsestä kiinni. Koska se on niin hauskaa, en osaa ajatella, että se voisi olla työntekoa. Toisaalta se vie niin paljon aikaa, että se on siinä mielessä lähellä ammattia."

Petra suhtautuu kunnianhimoisesti paitsi muusikontyöhönsä myös koulutyöhön. Hän on valinnut pitkiä kursseja matemaattisista aineista, koska on aina ollut niistä kiinnostunut ja koska hänen oikea ammattitoiveensa löytyy samalta suunnalta: hän on aikonut pyrkiä lääketieteelliseen tiedekuntaan. Musiikkia hän ei aio kuitenkaan koskaan jättää.

"Olen siinäkin mielessä kunnianhimoinen, että haluan suuntautua monille aloille. Ja koska olen nyt kouluaikana onnistunut yhdistämään musiikin ja työn eli koulunkäynnin, en näe sille mitään estettä tulevaisuudessa.

Keikkasumaa vain loma-aikana

Koulun ja keikkailun yhdistämiseksi Tiktakin tytöillä on selvät säännöt. Kouluaikana keikkoja on vain viikonloppuisin, ja niistäkin pidetään yksi kuukaudessa täysin vapaana. Lomilla voidaan tehdä vähän enemmän, esimerkiksi seuraavalla hiihtolomalla kierretään pohjoisen hiihtokeskuksia. Silloin kun keikkoja on paljon, ei harjoitella vastaavasti niin paljon, mutta pääsääntöisesti yritetään harjoitella 3-4 tuntia 2 kertaa viikossa.

"Silloin kun uutta materiaalia lähdetään keräämään ja uusia biisejä treenataan, treenejä on paljon enemmän. Nyt meillä on tarkoitus pitää vähän pitempi keikkabreikki, kun rupeamme taas tekemään uutta levyä."

Taito kasvaa, koneiden tarve vähenee

"Meidän perusssoundi koostuu livesoittimista: meillä on rummut, 2 kitaraa ja basso, ja meidän synisti Nea soittaa aika paljon pianojuttuja, urkujuttuja... Siinä päällä sitten useimmiten meillä on tosi vahva stemmalaulu – sitä meillä on paljon, koska kaikki osaavat laulaa ja koska olemme treenanneet sitä tosi paljon. Joissakin biiseissä on konejuttuja mukana, mutta ne ovat siinä lähinnä vain mausteina, värittäjinä."

Petra vertailee Tiktakin kahta tähänastista pitkäsoittoa, joista ensimmäisen tytöt julkaisivat jo 13-vuotiaina, ja toteaa, että koneiden ja konesoundien määrä oli ensimmäisellä paljon suurempi kuin toisella. "Ja siitähän se tasan tulee, että olemme kehittyneet! Ei tarvitse käyttää koneita enää, koska olemme siinä pisteessä johon olemme alunperin tähdänneetkin, että kaikki pystytään toteuttamaan soittimin."

"Ymmärrän kyllä sellaisiakin tuotantoproggiksia, joissa laulusolisti ei osaa laulaa, mutta kaikki muu on kohdallaan: ulkonäkö, tanssitaidot... Ymmärrän motiivin, miksi sellaista musiikkia tehdään, mutta minusta se ei ole kauhean reilua musiikin kuuntelijoita kohtaan."

Piratismin karu totuus

Tekijänoikeusasioiden Petra katsoo toimivan Suomessa hyvin, joskin pitää epäkohtana sitä, että ulkomaisten radiosoittojen tilitys on vielä alkutekijöissään. Äänitepiratismi sen sijaan herättää hänessä syvää inhoa.

"Meillä on tapana pitää lapsille suunnatun keikan jälkeen nimmarisessio, sillä lapsille on hurjan suuri asia saada ihanneyhtyeensä jäsenten nimikirjoitukset. Siellä tulee joskus piraatteja vastaan, ja niin tylyä kuin onkin sanoa kahdeksanvuotiaalle, että minä en tuohon kirjoita nimeäni, katson kuitenkin että minun on pakko tehdä niin."

"En ole niinkään huolissani siitä, että se raha on minulta pois, vaan kauhistun sitä, mihin rahat todellisuudessa menevät: huumekauppaan, asekauppaan ja muuhun rikolliseen toimintaan, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä!"