Lapin ihmiset pitävät äkkiväärästä musiikista

Lapin kamariorkesteri 30 vuotta

Lapin kamariorkesterin pitkäaikaisin muusikko, Kai Leinonen, on soittanut orkesterissa neljännesvuosisadan: ensin soolosellistinä, nykyään selloryhmän äänenjohtajan vakanssilla. Kun hän tuli Haminasta Rovaniemelle vuonna 1977, hänellä oli aikomuksenaan vain parin kolmen vuoden ajan kokeilla, millaista olisi elää Pohjois-Suomessa. Mutta käyminen muuttui olemiseksi, eikä pois muuttaminen ole viime aikoina edes käynyt mielessä. Välillä jo vakavasti uhanalaisena olleella orkesterilla menee nyt hyvin, kun Suomen Kulttuurirahaston suuri apuraha mahdollisti vakanssimäärän nostamiseen 13:sta 16:een.

Storgårdsin raikkaat ajatukset

Lapin kamariorkesterilla on kapellimestari, joka valitsee usein epätavallista ohjelmistoa. Muusikot ovat kuitenkin nimenomaan pitäneet siitä, yhtä varauksettomasti kuin yleisökin.

"John Storgårdsilla on aina ollut raikkaita ajatuksia musiikista; siksi me juuri häntä tänne halusimmekin, vakuuttaa Kai Leinonen. "Suureksi iloksemme hän otti haasteen vastaan, vaikka kysyntää hänelle riittää ympäri maailmaa."

Haastavaa on Lapin kamariorkesterin työskentelyssä tietysti ennen kaikkea se, että orkesteri on omalla paikkakunnallaan ainutlaatuinen kulttuurivaikuttaja.

"Kyllähän täällä klassisen musiikin tarjonta on kokonaan meidän varassamme, kaikki muu on satunnaista", myöntää Kai Leinonen. "Millään kunnalla, millään konserttiorganisaatiolla ei ole täällä mitään johdonmukaista suunnitelmaa, vaan kaikki riippuu yksittäisten taiteilijoiden matkasuunnitelmista. Jos meitä ei olisi, täällä olisi puolen Suomen kokoinen tyhjiö!"

Lapin kamariorkesteri on tullut tunnetuksi ennakkoluulottomista ohjelmistovalinnoistaan. Parahiksi juhlavuonna ilmestyi sen ensimmäinen soiva käyntikortti: levyllinen Astor Piazzollan musiikkia.

Innostuva yleisö

Yleisömäärät ovat uuden taiteellisen johtajan kaudella jatkuvasti lisääntyneet. "Yleensähän sanotaan, että yleisö kaihtaa uutta musiikkia, mutta meillä tuntuu yleisö olevan erityisen uteliasta juuri silloin, kun meillä on oikein ’äkkiväärää’ musiikkia ohjelmassa! Se että soitamme musiikkia laidasta laitaan, näyttää olleen juuri se viisasten kivi, jolla pohjoisen yleisö on saatu mukaan."

Konsertteja ei enää pidetä piskuisessa Lappia-talossa muuten kuin poikkeustapauksessa; pääasiallisia konserttipaikkoja ovat Rovaniemen kirkko ja taidemuseo. Mutta parasta kaikesta on se, että suunnitteilla on uusi, ihka oikea konserttitalo Rovaniemellekin. Kaupunki on nimittäin tehnyt periaatepäätöksen, että Lappia-talon ison peruskorjauksen ja Taiteiden talo -hankkeen yhteydessä orkesterille rakennettaisiin uudet toimitilat. Noin neljän vuoden päästä talon pitäisi olla valmiina.

Lähialueilla Lapin kamariorkesteri soittaa ns. kyläkonsertteja. "Se tarkoittaa sitä, että ohjelmaan mahtuu korkeatasoista viihdettä, jazzia ja sitten myös klassista kamarimusiikkia", selittää Kai Leinonen. "Siten pystytään tavallaan huomaamatta sujuttamaan myös klassista musiikkia ihmisille, jotka eivät ole tottuneet sitä kuuntelemaan. Ja kun he pääsevät siihen sisälle, he huomaavat, että tuotahan voisi kuunnella enemmänkin."

Kalottiorkesterin opetukset

Pohjoiskalotin sinfoniaorkesteri oli huomattava pohjoismainen yhteistyöhanke, joka toimi vuodesta 1979 eteenpäin viidentoista vuoden ajan säännöllisesti. Sitten loppuivat ruotsalaisilta rahat, ja toiminta on hiljalleen hiipunut. Parhaimmillaan orkesterissa oli 60-70 soittajaa; viimeisinä vuosina oli Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi Venäjäkin mukana. Rahoituksen perustana oli Pohjoismaiden ministeriöneuvoston määräraha, ja lisäksi oli eri maiden erilaisia rahastoja, Suomesta esimerksiksi taidetoimikunnat.

"Se oli palkatonta työtä; vain kulut korvattiin", kertoo Kai Leinonen. "Muusikot lähtivät kuitenkin innolla mukaan, kun pääsivät kiertueelle hyvän kapellimestarin johdolla. Lapin kamariorkesterille tämän hankkeen hyöty oli ennen kaikkea siinä, että saatoimme osoittaa omille päättäjillemme, että työmme kestää täysin vertailun naapurimaiden kanssa. Olimme jopa aika pitkälti vetäjän roolissa."

Lapissa puhaltelivat vielä muutama vuosi sitten sellaiset tuulet, että musiikki voitaisiin hankkia sinne ostopalveluna Oulusta tai vielä etelämmästä. Puhuttiin sellaistakin, että koko läänin konserttielämä voitaisiin lakkauttaa ja järjestää sen sijaan Lapin ihmisille bussikuljetuksia etelän kulttuuritarjonnan ääreen!

"Nyt ovat kyllä päättäjät tässä suhteessa kääntäneet kelkkansa täydet 180 astetta", toteaa Kai Leinonen tyytyväisenä. "Melkein hävettää joskus kuulla sitä suitsutusta jota me nyt saamme osaksemme."

Viisi toivomusta

Uuden konserttisalin lisäksi Lapin muusikoiden silmissä kangastelee toive orkesterin kasvattamisesta 21 muusikon mittaan: muutama viulu ja alttoviulu pitäisi saada lisää. "Silloin voisimme soittaa kaiken kamariorkesterikirjallisuuden itsenäisesti, ilman avustajia." Myös muiden Lapin läänin kuntien saaminen mukaan säännöllisellä panoksella tuntuu Leinosen mielestä tarpeelliselta ja kohtuulliselta, vaikkapa niin, että kunnat ostaisivat orkesterilta vuosittain tietyllä summalla konsertteja.