Omituinen ohikulkuammatti

Aluksi on tehtävä yksi varaus: Orkesterimuusikot ovat tyypillisiä ammattityöntekijöitä, joilla on jatkuva kokoaikainen työsuhde. Yleisesti tiedetään, että työ on vaativaa eikä siinä kuka tahansa menesty.

Mutta muutoin muusikon ammatti näyttäytyy yhä enemmän jonkinlaisena ohikulkuammattina. Ammattina jossa melkein kuka tahansa "Janine Koivula" voi halutessaan toimia. Onkin sattunut tapaus, että hampurilaisravintolan jonossa seisonut nainen sai kiinnityksen laulajaksi. "Osaatko yhtään laulaa", kysyttiin ja ura aukesi siitä.

Vanhemman polven ammattimuusikot tapasivat sanoa, ettei kansan makua voi aliarvioida. Päätelmä perustui runsaaseen empiiriseen havaintomateriaaliin. Erityisesti populaarimusiikin puolella tätä asiantilaa hyödynnetään siekailematta ainakin levy-yhtiöiden toimesta.

Mikä lopulta vaikuttaa siihen, että muusikon ammatissa voi menestyä heppoisin eväin, ja miksi toisaalta huippuunsa kehitetty ammatillinen osaaminen ei riitä turvaamaan ammatissa toimimisen edellytyksiä? Varmaankin yksi merkittävä tekijä on juuri se, että suurin osa yleisöstä ei kiinnitä huomiota laatuun. Toinen asia on, että yleisö kiinnittää huomiota ja mieltyy aivan muihin asioihin kuin laatuun.

Nykyisin teknologia lisää taitamattomien mahdollisuuksia. Mennään jopa niin pitkälle, että elävässä esitystilanteessa soitetaan nauha, jolle vaivannäön tuloksena on saatu kootuksi siedettävä musiikkiesitys. Yleisöä petetään arvelematta.

Media on merkittävä tekijä musiikkialalla. Se nostaa ja jättää nostamatta. Yleisölle syntyy käsitys, että henkilö, josta julkisuudessa paljon kirjoitetaan, olisi hyvä musiikin esittäjä.

Äärimmäinen esimerkki median vaikutuksesta musiikkialalla on Suomessakin parhaillaan menossa Popstars-nimellä. Levy-yhtiö, televisioyhtiö ja ohjelmatoimisto ovat lyöttäytyneet yhteen tehdäkseen muutamista nuorista menestysartikkelin. Ihme onkin, jos ei näillä resursseilla ja tällaisella konseptilla tulosta synny. Ainakin hetkellisesti tulee julkisuutta, keikkoja ja levymyyntiä. Idea ei ole uusi, mutta sen hyödyntämistapa on poikkeuksellisen raaka. Popstars-projektin nuorten sopimuksista tämä paljastuu kaikessa karuudessaan.

Julkisuus on myös osasyy siihen, että musiikkialalla on aivan liian paljon väkeä. Kaikki haluavat sinne ja aivan liian monet pääsevät, ainakin käväisemään. Seurauksena on, että vähänkään vakituisemmin alalla toimivien henkilöiden on yleensä erittäin vaikeata tulla toimeen. Työtilaisuudet ja tulot jakaantuvat liian monen kesken, kilpailu on epätervettä ja alan kehitys ylipäätään menossa huonoon suuntaan.

Valitettavasti myös liian suureksi paisunut koulutus vaikeuttaa musiikkialan tilannetta. Oppi- laitoksissa tuhannet nuoret saavat sinänsä hyvää opetusta ja eväitä toimia muusikkoina ja laulajina tai opettajina. Ylikoulutuksen seurauksena tungos musiikkialalla kuitenkin pahenee entisestään ja työttömyys lisääntyy.

Populaarimusiikin piirissä pitää nykykäytännön mukaan olla nuori ja nätti. Kun ihminen normaalitapauksessa vanhenee ja muuttuu ulkomuodoltaan vähemmän kauniiksi iän myötä, se heikentää mahdollisuuksia työskennellä ammattimuusikkona.

Todellisia ammattilaisia, joilla on rautainen ammattitaito, kokemus ja osaaminen, ei käy ka- teeksi. Nopea tyylien vaihtuminen ja siihen kytkeytyvä nopeutunut kierto alan ihmisten piirissä tekee pitkän tähtäyksen ammatillisen toiminnan vaikeaksi.

On surullista todeta, että muusikon ammatti on muodostunut jonkinlaiseksi pistäytymis- tai ohikulkuammatiksi. Miten tilanne saataisiin muuttumaan, on kysymys, jota eri tahoilla kannattaa pohtia.