Helsingin kaupunginorkesteri vaalii perinteitään ja kantaa huolta tulevaisuudesta

Anu Karlson

Helsingin kaupunginorkesterilla on ainutlaatuinen historia: se on Kajanuksen orkesteri, Sibeliuksen kantaesitysorkesteri, Suomen itsenäisyystaistelun ritari. Kuluneet 120 vuotta ovat muuttaneet paljon, mutta vanha kivijalka on tallella. Kysyimme konserttimestari Erkki Palolalta, mitä perinteet merkitsevät muusikolle.

"Kyllä on loistava asia, että saa työskennellä Pohjoismaiden vanhimmassa orkesterissa", toteaa Erkki Palola. "Itsestäni olen huomannut, että iän karttuessa oppii yhä enemmän arvostamaan perinteitä, haluaa tietää mistä orkesteri on lähtenyt ja miten kehittynyt. Nuorempana on niin paljon muita asioita elämässä, että tällaiset asiat jäävät ehkä vähän taka-alalle."

Kaupungin säästötoimet ovat taas kerran puraisseet orkesterinkin budjettia, mutta muusikot suhtautuvat rauhallisesti tähänkin kriisiin.

"Johto on meille selostanut tarkkaan, miten näiden vaadittujen säästöjen saavuttamiseksi toimitaan, ja ehdotukset ovat meidän mielestämme tuntuneet hyvin järkeviltä. Ensimmäinen asia on, että avustajien käyttöä pyritään viimeiseen asti välttämään, jopa silläkin uhalla, että siitä aiheutuisi muusikoille uupumusta. Toinen asia on kiertuetoiminnan jäädyttäminen: täksi kaudeksi suunniteltu Ison-Britannian kiertue jää pois."

Erkki Palola muistuttaa, että säästötalkoisiin on orkesterissa ennenkin jouduttu: "Se alkaa olla meillä jo verissä. Orkesteri tulee myös mielellään vähän vastaan, koska kaupunki on kaiken kaikkiaan ollut meille turvallinen työnantaja. Ja niin kauan kuin laadusta ei jouduta tinkimään, voimme me muusikot olla aika hyvillä mielin."

Usko musiikkitaloon pysyy

Musiikkitalosta on puhuttu niin kauan ja niin vaihtelevalla yleisömenestyksellä, että voisi luulla lujimmankin uskon jo joutuneen liian kovalle koetukselle. Helsingin kaupunginorkesterissa ollaan kuitenkin edelleen toiveikkaita.

"Kyllä me uskomme, että uusi talo saadaan, vaikka on tietysti ikävää, että naapuriorkesterin ylläpitäjä ei ole kyennyt tekemään tähän tarvittavia päätöksiä. RSO:n kollegoja ajatellessani – itsekin siellä soittaneena – tunnen vain, että tätä taloa on kyllä jo odotettu kauhean kauan! Mutta olemme silti optimistisia; näin lähellä ei uuden konserttitalon saaminen ole vielä koskaan ollut."

Ensin soolosello, sitten sille soittaja

Helsingin kaupunginorkesterilla on aktiivinen ystäväyhdistys, Pro Filharmonia. Se on onnistunut paitsi luomaan yleistä hyvää tahtoa orkesteria kohtaan myös osallistumaan merkittävällä taloudellisella panoksella sellaisiin hankkeisiin, jotka jäävät niin kaupungin kuin yksittäisen muusikonkin ulottumattomiin.

Kun oli todettu, että molemmilta 1. konserttimestareilta puuttui todella korkeat vaatimukset täyttävä soitin, yhdistys rahoitti arvokkaan italialaisen Michele Deconet -viulun hankinnan. Se on nyt Erkki Palolan käytössä. Seuraavaksi oli tarkoitus hankkia viulu myös vuorottelevalle 1. konserttimestarille, mutta sattui niin, että Pekka Kauppinen löysi vanhan italialaisen viulun, johon hän ihastui, ja onnistui ostamaan sen itselleen. Soitinongelma aktualisoituikin nyt selloryhmässä, josta soolosellisti Veikko Höylä jäi viime keväänä eläkkeelle hienoine Grancino-selloineen.

Pro Filharmonia ryhtyi siis etsimään soitinta orkesterin uudelle soolosellistille, jota ei edes vielä ole! Tapahtui näihin aikoihin, että eräälle lahjakkaalle nuorelle sellistille oli tilattu Suomeen kokeiltavaksi hieno italialainen Rivolta-sello. Soitin osoittautui erinomaiseksi, mutta nuori muusikko ei pystynyt sitä kuitenkaan itselleen ostamaan, ja niin Pro Filharmonia otti tilaisuudesta vaarin.

Pienokaiset konsertissa

Euroopan kulttuurikaupunkivuonna 2000 Helsingin kaupunginorkesteri keksi ajatuksen kutsua kaikki juhlavuonna syntyneet helsinkiläislapset kummilapsikseen. Lapsille lahjoitettiin orkesterin varta vasten tekemä levy Nallekarhu konsertissa, ja perheitä on säännöllisesti kutsuttu omiin lastenkonsertteihin.

"Oli jännittävää, kun lastenvaunuja alkoi ilmestyä Finlandia-talon eteen", muistelee Erkki Palola hankkeen alkuvaiheita. "Kummilapsemme ovat nyt parin vuoden ikäisiä, mutta huomaa, että ne kappaleet joita he ovat aikaisemmin levyltä kuulleet, herättävät nyt elävänä musiikkina heissä aivan erityistä valppautta."

Erkki Palola toivoo kummilapsitoiminnan ennalta ehkäisevän niitä ennakkoluuloja klassista orkesterimusiikkia kohtaan, joita nuoret ihmiset muuten saattavat omaksua. "Kummilapsikonsertit ovat myös ainutlaatuisia tilaisuuksia, joihin vanhemmat voivat mennä aivan pienten lasten kanssa. Siinä sivussa lapset oppivat konserttikäyttäytymistä, ja tästä kaikesta hyötyvät aikanaan muutkin orkesterit", uskoo Erkki Palola.

Seuraavissa numeroissa ovat vuorossa 30 vuotta toimineet Lapin kamariorkesteri ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri.