Valoa mustaan aukkoon

Muusikkojen liitto on esittänyt äänilevytuottajien yhdistykselle ÄKT:lle, että järjestöt perustaisivat yhteisen toimielimen, joka käsittelisi taiteilijoiden ja levy-yhtiöiden välisiin levytyssopimuksiin liittyviä ongelmia. Muusikkojen liiton esityksen taustalla on se tosiasia, että levytyssopimukset entistä enemmän turvaavat vain tuottajan oikeudet ja edut. Sopimukset ovat yksipuolisia ja taiteilijoiden kannalta monelta osin kohtuuttomia. Yksipuolisuus on sitä luokkaa, että sopimuksia yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti voidaan vaatia purettaviksi. Lisäksi joidenkin levy-yhtiöiden tapa toteuttaa sopimukset on usein suurpiirteinen tai välinpitämätön. Esimerkiksi rojaltia maksetaan pyydettäessä tai ei lainkaan.

Muusikkojen liitto lienee maailmassa niiden harvojen ammattiliittojen joukossa, jotka ovat aktiivisesti puuttuneet levytyssopimusasioihin. Muusikkojen liitolla ja ÄKT:llä on nimittäin ollut yli kahdenkymmenen vuoden ajan yhdessä neuvotellut levytyssopimusmallit, joita erityisesti aiemmin on paljon käytetty sopimusten pohjana. Äänitealan kansainvälistyminen ja suomalaisten levy-yhtiöiden omistuksen siirtyminen ulkomaille ovat merkittävästi vaikuttaneet levytyssopimusten sisältöön. Nykyisin sopimukset ovat taiteilijoiden kannalta usein todella huonoja.

Muusikkojen liitto esittää perustettavaksi toimielintä, jossa liiton ja tuottajayhdistyksen nimeämien edustajien lisäksi olisi puolueeton lainoppinut puheenjohtaja. Taiteilijat tai tuottajat voisivat tarpeen mukaan alistaa levytyssopimukset toimielimen käsiteltäväksi, jos sopimus haluttaisiin tulkittavaksi, soviteltavaksi, muutettavaksi tai peräti purettavaksi. Alan piirissä tapahtuva sopimusasioiden käsittely olisi liiton mielestä tarkoituksenmukaista. Mutta jos se ei ole mahdollista, voidaan harkita myös muita vaihtoehtoja.

Ensisijaisesti voisi vaihtoehtona tulla kysymykseen se, että oikeusministeriö - paneuduttuaan ensin levytyssopimuksia koskevaan problematiikkaan tarjolla olevan materiaalin perusteella - järjestäisi valtiovallan edustajien johdolla toimivan asiantuntijaelimen.

Ajatus valtiovallan puuttumisesta levytyssopimusproblematiikkaan saattaa aluksi tuntua vieraalta, mutta myös perusteita siihen on löydettävissä. Levytyssopimusten kohtuuttomuus on noussut keskusteluun myös Yhdysvalloissa ja Saksassa. Molemmissa maissa on esitetty, että viranomaisten puuttuminen äänilevyalan sopimuskäytäntöön voisi olla perusteltua, koska siinä on ilmennyt runsaasti kyseenalaisia piirteitä. Yhdysvaltojen kongressissa asia on taas äskettäin ollut esillä.

Levytyssopimukset tehdään pitäen lähtökohtana täydellistä sopimusvapautta ja sitä, että sopimusosapuolet ovat tasavertaisia neuvotteluissa. Jos joku katsoo, että viisitoistavuotias musiikissa taitava nuori ja jättimäinen levy-yhtiö ovat tasaveroisia neuvottelukumppaneita, hän voi halutessaan pysyä uskossaan. Yhteiskunnan velvoite on kuitenkin tarkastella asioita hieman objektiivisemmin ja huolehtia siitä, että ilmiselvästi vääristyneet sopimuskäytännöt eivät muodostu maan tavaksi. Äänilevyalan sopimuskäytäntö on nyt otettava arvioinnin kohteeksi. Jos se voi tapahtua omassa piirissä, niin on hyvä, mutta muita mahdollisuuksia on harkittava jos se on tarpeen.

Levytyssopimukset ovat äänilevyalan pimeä puoli, musta aukko, joka on saatava valaistuksi. Jos tässä onnistutaan, se on voitto taiteilijoille ja pidemmän päälle kaikille osapuolille. Mitä vähemmän äänilevysopimuksiin liittyy mystiikkaa ja epämääräisyyttä, sen parempi.