Melodisen aikuisrokin paluu

URBAN TALE SUOMESTA TEKI AMERIIKAN HERKKUVA RUOTSISSA

Haastattelu: Juki Välipakka

Urban Tale -yhtyeen pääseminen levyn tekoon ruotsalaisen tuotantoyhtiön kanssa on sinänsä kuin urbaani kaupunkilegenda. Eräs ruotsalainen turisti oli kuullut bändiä Espan lavalla pyörähtäessään pikaisesti maissa, ja tästä innostuneena hän oli jälkikäteen onnistunut jäljittämään bändin.

Herra turistilla oli yhteyksiä tuotantoihmisiin, ja lähetetty materiaali käynnisti neuvottelut. Niiden seurauksena julkaistiin 23. heinäkuuta 2001 levy, ensimmäinen Suomesta tullut ulkomaille leviävä tämäntyyppistä rockia sisältävä äänite. Euroopassa levyn julkaisi Frontiers Records, ja Aasiassa Margue. Haastattelun tekohetkellä yhtyeellä oli olemassa viiden mantereen jakelusopimus, mutta ei jakelua Suomessa. Tämän ilmestyessä tilanne on kuitenkin korjaantunut: levy ilmestyi myös Suomessa, Edel-yhtiön kautta, ja julkaisukeikka oli Helsingissä elokuun alussa.

RoastingHouse -studiolla Anders Theanderin tuottama levy kuulostaa soundeiltaan tasapainoisen selkeältä ja tarpeeksi tanakalta. Biiseissä on melodista tarttuvuutta ja ilmavuutta. Poikien soitto ei jätä toivomisen varaa; kuulee että tyyli on sisäistetty ja esikuvat kuunneltu, ja taitoakin riittää. Erityisesti nousee esiin Kimmo Blomin laulusuoritus, äänessä on kerrassaan hieno sävy ja sointi. Levyyn palataan vielä tarkemmin Ramohvoonissa.

Yhtyeen syntyvaiheet ja tyyli

Haastattelutilanteessa oli koko yhtye: Kimmo Blom (voc), Erkka Korhonen (g), Kari Välimäki (d), Timo Pudas (kb), ja Tuomo Kovalainen (b). Puheesta pitivät huolen Blom, Korhonen ja Välimäki, Pudaksen ja Kovalaisen kompatessa hiljakseen sohvalta.

Rumpali Välimäki aloitti toteamalla, että levy on hänen mielestään rehellinen. - "Nimenomaan siksi, että siitä vain tuli tuon kuuloinen. Levyä ei lähdetty tietoisesti tekemään tietynlaiseksi. Syy siihen, miksi se nyt kuulostaa tältä, löytyy meidän musiikillisista juurista. Viisi jätkää on teini-iästä lähtien kuunnellut aika samanlaista musiikkia. Tottakai se vaikuttaa." Laulusolisti Blom jatkoi: - "Musiikkia voisi kutsua radio-orientoituneeksi melodiseksi rockiksi; mitä sen nimikkeen alle sitten mahtuu, on hyvinkin oma maailmansa... Joku voi sanoa, että meidän kohdalla se melodic rock voi viedä vähän harhaan... eli on todella vaikea laittaa tätäkään musaa mihinkään tiukkaan lokeroon. Aivan varmasti tämän kritiikeissä tulee esiin että 'eiks tätä tehty kaheksankyt-luvulla ihan tarpeeks'. En minä tehnyt silloin mitään tuollaista, haluan tehdä sitä nyt!

Sitä paitsi tälle musalle tuntuu olevan jatkuva tilaus, sen huomaa kun soittaa Bon Jovia ja Bryan Adamsia keikoilla - se kama menee kaikkein eniten jakeluun. Orkesterihan on ensiksi kasattu cover-ohjelmiston esittämistä varten. Tällä kokoonpanolla teimme ensin Journey-tribuutin Arabiaan, ja siitä proggiksesta ja bändin keskinäisestä kemiasta tuli niin hyvät fibat kaikille, että sitä voi pitää bändin syntyhetkenä."

- "Joskus 1996-97 meillä oli jo Pudaksen Timon kanssa keskusteluja bändin pystyyn laittamisesta," puuttui keskusteluun kitaristi Korhonen. "Timolla oli jotain biisejä, ja mietittiin sopivia soittajia. Alkuperäisenä ideana oli, että olisi tehty suomeksi. Sitä sitten yritettiin erinäisillä tavoilla, mm. osallistumalla Euroviisu-karsintoihin... Homma kuivui kasaan, mutta sytytettiin uudestaan tämän Journey-proggiksen kautta.

Tästä kielipuolesta nousi sitten vielä keskustelua meidän promolevyn tuottajan kanssa," jatkoi Korhonen. "Olimme silloin jo sitä mieltä, että kieli tulee olemaan englanti, vaikka saimme jopa kommentteja, että diili tulee välittömästi, jos kielenä on suomi." - "Mutta suomeksi tästä olisi tullut kornia," paukautti Välimäki. "Ei suomen kieli ole kornia, mutta tällaisessa musassa suomi ei vaan toimi hirveän hyvin." Korhonen jatkoi: - "Se johtuu siitäkin, että suomen kieli taipuu ja painottuu vähän eri tavalla".

Sävellysmylly ja internet

- "Näitä biisejä on väännetty hartaasti," huokasi Blom. "Yleensä se menee niin, että joltakin on tullut originaali-idea, ja sitä on ensin maisteltu pienemmällä porukalla. Muutamien teosten kanssa väännettiin kättä aivan kalkkiviivoille asti. One Day oli meidän eka promosinkku ja internet-osastollahan meille kävi pienimuotoisesti darudet".

- "Me lähetimme sitä muutama kymmenen kappaletta maailmalle," kertoi Korhonen. "Sitten alkoi tulla e-mailin kautta yhteydenottoja eri lafkoilta, jotka oli erikoistunut tämän tyyppiseen musaan. Englannista, Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Ruotsista..." - "Netissä pääset reaaliajassa toiselle puolelle maailmaa," sanoi Välimäki. "Sitä kautta voi tehdä täsmäiskuja, pystyy rajaamaan sen siihen päin maailmaa missä musaasi halutaan kuulla".

Blom jatkoi: - "Tasan vuosi sitten olimme tilanteessa, että oli saatu Ruotsista RoastingHouselta sopimusehdotus, ja samaan aikaan oli vääntöä myös Englantiin. Se alkoi kuitenkin haista vähän vedätykselle - ei vastailtu meileihin, ei saatu puhelimella kiinni... joten oli helppoa päätyä tähän Ruotsi-juttuun. Jälkeenpäin kuultiin, että demo kävi myös majoreilla, mutta ne halusi, että joku muu ottaa alkuriskin, eli pieni levy-yhtiö. Jos se myy, major voi ostaa sopimuksen. Kolikon kääntöpuoli on se, että jos major tekee sopimuksen, eikä levy myy, niin ne antaa sen bändin kuolla".

- "Tässähän kävi myös sillä tavalla odottamattomasti, että ikinä ei voi tietää kuka on yleisössä," kertoi Välimäki. "Olin ollut kymmenen päivää Cinderellalla soittamassa, ja Kimmo oli tulossa jostain keikalta kahden tunnin yöunien jälkeen. Suoraan laivalta kamat lavalle, ja fiilis oli vähän, että 'mitä helvettiä me täällä tehdään, mennään ihmiset kotiin'. Mutta keikka on keikka keikkojen joukossa, soitettiin se pois.

Ja Kappelin terassilla oli yksi ruotsalainen tyyppi, jolla oli kiire laivaan takaisin, eikä siksi voinut jäädä odottamaan keikan loppua. Hän oli kuitenkin ollut niin vaikutettu, että soitti kotoaan Helsingin kaupungin keskukseen ja selitti että hän oli sellaisessa ja sellaisessa paikassa jossa oli tämmöinen lava, ja ravintolan nimeä en muista, mutta mikähän tämä paikka olisi? Ja siitä sitten jatkanut, kunnes sai Erkan numeron. Hän kertoi, että oli digannut keikkaa, ja kysyi päästäisikö Ruotsiin keikalle, ja että jos on jotain äänitettä, niin lähettäkää hänelle. Hänellä voisi olla muutama kontakti".

Korhonen jatkoi: - "Se kundi pyysi sitä Journey-matskua, ja minä laitoin ihan ex tempore meidän demon siihen kyytiin, että tässä pari omaa biisiä. No, kundi pyysi lupaa saada levittää sitä matskua, eli polttaa levyjä. Tämä tapahtui syksyllä 1999, ja sitten helmikuussa 2000 tuli viestiä, että nyt saattaa olla jotain. Seuraavaksi tuli meiliä tältä tuotantoyhtiöltä, että saisiko valokuvaa, ja jos olisi lisää materiaalia. Laitettiin matskua menemään, ja sen jälkeen ne sitten soittikin. Ja varsinainen pulla on se, että tämä kundi on aivan tavallinen tahvanainen, mutta kova musa-diggari".

Kansainvälisyyden ongelma

- "Kun levy menee RoastingHouselle kuunteluun, se menee neljän eri vaiheen kautta - osa jää aina tiettyyn tasoon, ja viimeinen vaihe on managerin pöydällä. Kun meitä suositeltiin ulkopuoliselta taholta, niin me pääsimme suoraan pöydälle, me kuulostimme kuulemma kansainväliseltä," jatkoi Korhonen, josta puolestaan Välimäki jatkoi: - "Me kysyimme, että minkä takia me, Härmän poijaat, nyt ollaan Ruotsissa tekemässä tällaista levyä; minkä takia teillä ei ole ruotsalaisia bändejä? Pointti oli kuulemma, että vaikka Ruotsissa on hyviä tämän genren bändejä, ongelma on, että ne kuulostavat ruotsalaisilta. Suomessa ongelmana oli mm. se, että tämä ei kuulostanut suomalaiselta"!

- "Vaikka täällä puhutaan kansainvälisyydestä, niin loppujen lopuksi vedotaan aina siihen, että 'kun ei tämä nyt oikein mene läpi täällä Suomessa'," heitti Korhonen väliin, ja Blom jatkoi: - "Se on totta - politiikkana on, että ensin pitää olla kotimarkkinat aika kuosissa".

- "Kyse on rahasta," pohti Välimäki. - 'Myykää pojat ensin levyjä että saadaan rahaa, että meillä on varaa viedä teidät ulkomaille'. Ja sitä enemmän rahaa palaa, mitä vähemmän on kontakteja".

- "Meidän bändi on siinä mielessä vaikea, kun tästä karpaasilaumasta ei valitettavasti saada suosikkistandardit täyttävää rocktähti-imagella varustettua porukkaa," kommentoi Blom. "Me ollaan aina törmätty siihen, että muusikkous ei välttämättä olekaan mikään hyvä asia. En ole ikinä ymmärtänyt sitä dilemmaa tässä rock-skenessä, että mitä vähemmän sinulla on tekemistä itse asian kanssa, niin sitä katu-uskottavampi olet. Riittää, että on oikean värinen tukka, joka on tupeerattu oikealla tavalla!" - "Ihmiset kuuntelee bändiä myös silmillään, ja on ihan OK pyytää stylisti paikalle, että saadaan bändi näyttämään paremmalta. Mutta se on vain kosmetiikkaa, se musa on kuitenkin aina pääasia," kommentoi Välimäki. - "Ja jos se, minkälaista sinusta yritetään tehdä, sotii persoonallisuuttasi vastaan, olet ehkä väärässä bändissä".

Musa, trendit ja arvot

- "Kyllä yleisö aistii aidon uskottavuuden," pohti Blom. - "Me uskomme niihin pysyviin arvoihin, jotka tukee meidän persoonallisuutta. Tottakai mietimme tarkkaan mitä tehdään, kun mennään lavalle. On ihan selvä, ettei sinne kukaan tule Kummeli-t-paidassa." - "Ensimmäisissä kuvissa, mitä lähetettiin Ruotsiin, meillä oli stylisti mukana tekemässä niitä," kertoi Korhonen. - "Minulla oli koko ajan tunne, että en ole nyt ihan himassa tämän jutun kanssa. Se look oli aika slick. Ja Ruotsin päässä todettiin, että miettikää uudestaan - tämä ei ole ehkä ihan te.

Kun mietitään, mihin meidän musa perustuu, niin sehän on crossoveria. Vaikutteita voi hakea aina Elviksestä ja klassisesta musiikista asti, kaikesta mitä olemme kuunnelleet. Ja se mitä me haluaisimme tuoda enemmän takaisin pop-musaan, on tämä tietynlainen paluu melodiaan ja harmoniaan, koska se on ollut vähän häviämään päin," totesi Korhonen.

Blom: - "Ne musiikilliset arvot, joiden kanssa me olemme kaikki kasvaneet... melodiat, soinnut, rummut, kitara, basso ja koskettimet... ne on meille vanhoja kunnon arvoja!" Välimäki: - "Väkisinhän meistä jokainen on tätä levyä tehtäessä ollut tässä päivässä ja tässä hetkessä. Missään tapauksessa sitä ei ole tehty niin, että oltaisi katsottu taaksepäin. Ja se, miksi siellä on ne tietyt vanhat asiat, johtuu siitä että me olemme niin vanhoja - emme ole enää kaksikymppisiä! Se, että on tyylikäs, ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi muodikas - ja päinvastoin."

Korhonen: - "Jos ajatellaan levy-yhtiöiden voimaa, niin uskon kyllä, että se koneisto pystyy työntämään melkein tiiliskiviä ihmisten kurkusta alas, siitä on viime vuosilta niin monta esimerkkiä. On kyse siitä, mitä isot koneistot haluaa ihmisille antaa. Sellaisia, joiden elinkaari on kaksi vuotta max, vai sellaisia, joiden elinkaari on kaksikymmentä vuotta? Miksei nykyään nähdä enää Rolling Stonesin kaltaisia bändejä, jotka elää neljä vuosikymmentä? Näyttää siltä, ettei haluta antaakaan niitten elää niin pitkään."

Keikkatulevaisuus

- Kun kasataan uutta bändiä ja väännetään ekoja demoja, niin monikaan ei halua kuulua välttämättä mihinkään genreen. Päinvastoin, voidaan oikein hakea genrettömyyttä. Me ilmeisesti kuulumme tähän suppeaan genreen, joka on kuitenkin ollut pelastus. Siinä on aika paljon varmaan sitä samaa porukkaa, jotka käy esimerkiksi Stratovariuksen keikalla. Suomessa me nyt toistaiseksi heitämme tätä cover-keikkaa," kertoi Blom.

- "Uskomme ja odotamme, että yhteydenottoja alkaa tulla," sanoi Korhonen. - "Ennusmerkit näyttävät hyviltä." Blom jatkoi: - "Katsotaan miten levy lähtee menemään. Tuossa skenessä on hauskaa se, että se on suhteellisen pieni porukka. On sellaista meininkiä, että pari kolme bändiä menee kimppaan, ja tekee rundia Euroopassa. Elättelemme toiveita, että mahdollisesti syksyllä pääsisi tekemään yhteistyötä jonkun bändin kanssa. En nyt muista, oliko se Manchesterissa vai jossain siinä lähikaupungeissa, mutta on tulossa alan festarit lokakuussa, ja sinne on tullut alustava kysely - tottakai sinne mennään, ellei tule laivakeikkaa," Blom vitsaili. - "On hienoa, että olemme saaneet tällaisen maailman kattavan väännön järjestetyksi, vaikkei se kuitenkaan takaa tuleeko tästä mitään, sehän on ihan lottoa. Mutta uskon, että se pelkästään uutisarvollaan voi avata joitakin keikkamahdollisuuksia täällä Suomessakin," totesi Korhonen.

- "Haluan sanoa lopuksi, että jos jotain haluaa tehdä, niin siihen ei ole mitään muuta avainta kuin että pitää vain tehdä," sanoi Välimäki. - "Ja kun lähtee tekemään, niin usko ei saa loppua ensimmäisiin vastoinkäymisiin. Vaikka kymmenen ovea lyödään kiinni, niin vielä löytyy se, joka aukeaa. Mestarirumpali Jim Keltnerin sanoin: 'Ei ole häviäjiä, on vain voittajia, jotka luovuttivat liian nopeasti'".