Listaykköseksi kuoleman jälkeen

Useampikin ulkomainen lehti kertoi kesällä 2000 USA:laisesta jazz/blueslaulajattaresta, joka neljä vuotta kuolemansa jälkeen alkoi saavuttaa menestystä Iso-Britanniassa. Tavallinen tarina sikäli, että kuolleiden taiteilijoiden jäämistöä on aina osattu hyödyntää. Tapauksen teki kuitenkin erikoiseksi se, että kyseinen laulajatar, Eva Cassidy, oli eläessään ainoastaan paikallinen klubitason kuuluisuus kotikaupungissaan Washingtonissa.

Eva Cassidy kuoli ihosyöpään 33-vuotiaana vuonna 1996. Hänen tuohon mennessä julkaistu tuotantonsa käsitti kaksi cd-levyä. Ensimmäinen, blueslaulaja Chuck Brownin kanssa tehty cd The Other Side (1992) oli omakustanne, kuten myös soololevynsä Live at Blues Alley (1996). Artistin kuoleman jälkeen julkaistiin vielä studiolevy Eva by Heart (1997). Lisäksi oli olemassa livemateriaalia äänitysten ja videotallenteiden muodossa.

Cassidyn muusikkoystävät ja tuotannostaan kiinnostuneet levypomot ovat kuvailleet ääntään "enkelinkaltaiseksi" ja fraseeraustaan "ainutkertaiseksi". Eräät yhtiöt olivat kiinnostuneita kiinnittämään Cassidyn listoilleen hänen elämänsä loppuvaiheessa, mutta haluttomuutensa lokeroitua tietynlaisen musiikin esittäjäksi tuli viime kädessä sopimusten esteeksi. Hänen levyiltään löytyykin laaja kirjo musiikkia aina jazzstandardeista musikaalisävelmiin ja popkappaleisiin.

TV:n kautta listoille

Cassidyn vanhemmat lisensioivat jälkeenjääneen materiaalin pienelle hollywoodilaiselle Blix Street -levymerkille. Yhtiön yhteistyökumppani Englannissa otti asian omakseen ja se julkaisi kokoelman Songbird elokuussa 1998. Levystä tuli varsinainen steady seller myyden reilun kahden vuoden aikana 150 000 kappaletta käymättä kertaakaan myyntilistan top 75:ssä. Eräänä selityksenä tälle oli voimasoitto BBC:n jazzradiossa. Yllättävä menestys pani levy-yhtiön etsimään arkistonauhoja, niinpä vuonna 2000 voitiinkin vielä julkaista ennenkuulemattomasta materiaalista koostettu levy Time After Time.

Kun vanhempaan materiaaliin ja arkistonauhoihin keskittyvä tv-ohjelma Top of the Pops 2 esitti viime joulukuussa Eva Cassidyn livevideon, sai se aikaan ohjelman historian suurimman katsojapalautteen. Videon uusintaesitys tammikuussa aiheutti jo ostoryntäyksen ja kokoelmalevy saavutti viimeinkin listasijoituksen. Itseään ruokkiva julkisuus lisäsi jatkuvasti kierroksia ja Songbird nousi maaliskuussa brittien virallisen listan ykköseksi kahden viikon ajaksi

Cassidyn kotimaassa USA:ssa suosio on ollut näihin asti vaatimattomampaa. Brittimenestyksen myötä levyt ovat saavuttaneet ykkössijan internet-myynnissä, independent-yhtiöiden myyntilistalla sekä katalogilistalla. Kun televisioyhtiö ABC raportoi Cassidy-ilmiöstä Nightline-ohjelmassaan tänä kesänä, nousi kokoelmalevy ensimmäistä kertaa varsinaisen myyntilistan top 200:an.

Britannian ohella Cassidy saavutti myyntilistan ykköspaikan Irlannissa tänä keväänä. Listasijoituksia on ollut myös Australiassa, Sveitsissä ja Saksassa. Suomessa Cassidyn levyillä ei ole toistaiseksi jakelua, joskin kysyntää on ollut sen verran, että ainakin Free Record Shop on tuonut Songbird-levyä maahan.

Tarinankertojan tarina

Monet ovat yrittäneet selittää Cassidy-ilmiön syntyä. Miten pienen yhtiön markkinoima kuollut laulajatar voi menestyä kilpailussa missä vastassa ovat MTV-muottiin rakennetut kiiltokuva-artistit? Vastauksena voi olla tasokkaat tutut sävellykset yhdistettynä osaavaan artistiin, mutta myös tarina, jota elävät artistit eivät ylitä.

Kun viihdetuotteita paketoidaan teollisesti, on niihin tapana liittää tarina, joko todellinen tai keksitty. Tämä tietenkin siksi, että tuote erottuisi jotenkin kilpailijoista ja lehdistöllä olisi edes jotain tarttumapintaa aiheeseen. Tässä tapauksessa kertomuksen alku on valitettavan tosi ja sen jatko odottamaton.

Kuolemanjälkeinen menestys on aihe, josta median on vaikea pysyä erossa. Jokainen pienikin juttu kasvattaa hypeä, kunnes löytyy kyllästymispiste. Cassidyn tarina näyttää kasvavan edelleen ja on jo saavuttanut ne mittasuhteet, että hänestä ollaan tekemässä elämäkertaa. Tietenkin myös elokuva on suunnitteilla. Kyynisimmät journalistit ovat tietävinään, että ilmiön myötä levy-yhtiöt hakevat kilvan kuolleiden laulajien äänitearkistoja. Kertomus on valmiina ja kuollut laulaja ei rojaltinsa perään kysele. (JN)