Levyartistien oikeustaistelu jatkuu USA:ssa

Hole-orkesterin perustaja ja johtaja Courtney Love on haastanut levy-yhtiönsä Universal Vivendin oikeuteen Los Angelesissa. Love katsoo, että hänen sopimuksensa levy-yhtiön kanssa on kohtuuton ja lainvastainen.

Jos tuomioistuin hyväksyy Loven kanteen, voivat suurten kansainvälisten levy-yhtiöiden ja taiteilijoiden väliset vakiosopimukset joutua laajempaan oikeudelliseen tarkasteluun. Tämä osuisi ajankohtaan, jossa levy-yhtiöiden toimet esimerkiksi hinnoittelun osalta ovat jo nousseet esille sekä USA:ssa että Englannissa. Mikäli samanaikaisesti osoittautuisi, ettei taiteilijoilla levy-yhtiöiden käyttämien vakiosopimusten puitteissa ole minkäänlaista valinnan vapautta, se voisi herättää laajalti mielenkiintoa.

Eagles-yhtyeen tunnetuin jäsen Don Henley riitautti oman sopimuksena Geffen Recordsin kanssa. Asia ratkaistiin ilman oikeudenkäyntiä. Myös George Michaelin ja Sonyn välinen levytyssopimusriita ratkaistiin keskeisiltä kaupallisilta osiltaan lopullisesti tuomioistuimen ulkopuolella, vaikka asiaa käsiteltiin oikeudessakin.

Levytyssopimuskiistat ratkaistaan usein tuomioistuimen ulkopuolella pitkälti sen takia, että taiteilijat ovat riippuvaisia levy-yhtiöstä, jonka kanssa he kiistelevät. Taiteilijoilla ei yleensä ole varaa massiivisiin oikeudenkäynteihin.

Love kuitenkin hallitsee paitsi omia myös edesmenneen miehensä Curt Cobainin levytysoikeuksia. Love on myös menestynyt näyttelijänä. Courtney Loven asema on näin ollen paljon vahvempi kuin monien muiden levy-artistien ja hän voi näin käydä pitkänkin oikeustaistelun jos se on tarpeen.

Love haastoi Universalin kyllästyttyään levytyssopimuksensa kohtuuttomiin ehtoihin. Loven levyjä on myyty USA:ssa vuodesta 1994 lähtien noin 50 miljoonan dollarin arvosta. Neuvoteltuaan pitkään Universal Music Groupin kanssa Love lopulta ilmoitti, ettei hän enää tekisi yhtiölle levyjä.

UMG:n vastaus tuli haasteen muodossa. Yhtiö syytti Lovea sopimusrikkomuksesta sillä perusteella, ettei Love ollut kyennyt toimittamaan yhtiölle viittä albumia siten kuin sopimus edellytti. Universal ei esittänyt täsmällistä vahingonkorvausvaatimusta, mutta asiantuntijat arvelevat vaatimuksen olevan noin 100 miljoonaa dollaria.

Henley näyttää suuntaa

Don Henley oli parin vuoden ajan keskeisessä roolissa amerikkalaisten taiteilijoiden taistellessa äänilevy-yhtiöitä vastaan ns. work for hire -asiassa. Levy-yhtiöt onnistuivat saamaan yhdysvaltojen tekijänoikeuslakiin ilman minkäänlaista keskustelua kongressissa muutoksen, joka poisti taiteilijoilta oikeuden saada äänitteidensä oikeudet takaisin itselleen 35 vuoden jälkeen. Taiteilijoiden oikeustaistelu oli tuloksellinen ja laki on nyt palautettu entiselleen.

Kun Geffen aikanaan haastoi Henleyn siksi, ettei yhtiö saanut sopimuksen tarkoittamia äänitteitä, se vaati taiteilijalta 30 miljoonan dollarin vahingonkorvausta. Loven vastakanne Universalia vastaan on hyväksytty ja oikeudessa tullaan käsittelemään levy-yhtiöiden vakiosopimusten käytäntöjä ja juuri tätä asiantuntijat pitävät mielenkiintoisena.

Courtney Love pitää kanteessaan kohtuuttomana ja lainvastaisena sitä, että hän on joutunut luovuttamaan kaikki oikeutensa, mukaan lukien masternauhojen omistusoikeuden, levy-yhtiölle yhtiön käyttämän ns. standardisopimuksen perusteella. Kaikki ns. Major levy-yhtiöt käyttävät samantapaisia sopimuksia ja Lovella ei näin ollen ollut mitään muuta vaihtoehtoa käytettävissään, jos hän halusi levynsä julkaistuksi jonkin suuren levy-yhtiön toimesta.

Love väittää, että levytyssopimuksen määräys, jonka perusteella levy-yhtiö voi luovuttaa Loven oikeudet edelleen ilman hänen myötävaikutusta, on lainvastainen. Edelleen Love väittää ettei Kalifornian lain mukaan viihdetaiteilijaa voi sitoa yhtiöön pitemmäksi ajaksi kuin seitsemäksi vuodeksi. Sen lisäksi Love väittää levy-yhtiön pitäneen itsellään kerhomyynnin perusteella Lovelle todellisuudessa kuuluneen korvauksen.

Kaiken edellä sanotun lisäksi Love on esittänyt väitteen, että vuonna 1987 Kaliforniassa tehty lainmuutos, jonka mukaan levy-yhtiö voi pidättää itsellään taiteilijan korvaukset, jos taiteilija ei noudata sopimusta, on syntynyt virheellisin perustein levy-yhtiöiden lobbauksen seurauksena.

Courtney Love tuo myös esille sen, että levy-yhtiöt ovat paisutelleet kustannuksiaan vakuuttaakseen lainsäätäjään siitä, että levy-yhtiöt eivät yleensä saa tuottoa äänitteisiin sijoittamille varoille ennen kuin usean vuoden kuluttua ja että seitsemän vuotta on siksi tarpeellinen vähimmäisaika levytyssopimuksissa.

Seitsemän vuoden sopimuksia

Seitsemän vuoden sopimusjakso on kiinnostava sikäli, että se tuli lainsäädäntöön yli 50 vuotta sitten. Taustalla oli Olivia de Havillandin ja Warnerin elokuvastudion välinen riita. De Havilland vapautui raskaasta sopimuksestaan oikeusriidan tuloksena. Juuri tähän ratkaisuun Don Henley perusti omat vaatimuksensa. Hän esitti lisäksi, että hänen toinen sopimuksensa Geffenin kanssa ei ollut uusi sopimus vaan vanhan sopimuksen pidennys ja että seitsemän vuoden jakso siksi oli kulunut umpeen. Geffen piti toista sopimusta eri sopimuksena.

Universal on käyttänyt samaa argumenttia Lovea vastaan. Universal on esittänyt, että kun Love teki ensimmäisen sopimuksena Geffenin kanssa 1992, hän olisi voinut irtisanoa sopimuksen 1999. Universal omistaa nyt Geffenin ja kun Love ei ole irtisanonut sopimusta määräajassa, on hänen katsottava tehneen jatkosopimuksen Universalin kanssa.

Universal katsoo, että jatkosopimus turvaa Lovelle korkeammat rojaltit ja muita etuja. Universal on ehdottomasti sitä mieltä, ettei seitsemän vuoden sopimusjakso ole kulunut umpeen.

Yhtiön argumentointi muistuttaa Sonyn George Michael -oikeudenkäynnissä esille tuomia perusteita. Menestyksellisessä puolustuksessaan Sony esitti, että George Michael oli suostunut alkuperäisen sopimuksensa ehtojen muuttamiseen ja siten hyväksynyt sopimuksensa pidennyksen. Oikeuden tulkinnan mukaan Michael oli myös hyväksynyt sen, että sopimus voitiin luovuttaa edelleen.

Love on omassa jutussaan tuonut esille, että hän teki Geffenin kanssa sopimuksen, koska yhtiön edustama suuntaus sopi Hole-yhtyeen musiikille. Tällaista yhteyttä ei Vivendi Universalin kanssa ole.

Love toteaa päinvastoin, että erilaisten ostojen ja myyntien seurauksena hän on joutunut sopimussuhteeseen Universal Vivendin kanssa, jonka kanssa hän nimenomaan ei halunnut tehdä sopimusta vuonna 1992. Uudet omistajat eivät kuitenkaan ole halunneet muuttaa sopimusta, asiantuntijat pitävät viimeksi mainittua Loven argumenttia heikkona.

Menossa olevan oikeudenkäynnin vuoksi levy-yhtiöiden Standard Record Company Contract -sopimuskäytäntö voi muodostua kansainvälisen äänilevyteollisuuden näkökulmasta merkittäväksi. Mikäli Loven lakimiehet kykenevät osoittamaan merkityksellisiä yhtäläisyyksiä tärkeimmissä sopimusehdoissa ja sopimusolosuhteissa, viiden suuren levy-yhtiön käyttämissä sopimuksissa, seurauksena voi olla, että suuret levy-yhtiöt joutuvat anti trust -problematiikan selvittelyn kohteeksi USA:ssa ja samantapaista lainsäädäntöä Euroopassa noudattavissa maissa.

(Artikkeli perustuu Music And Copyright -lehden numerossa 201 julkaistaan juttuun, jonka on laatinut Håkan Hillerström, lakimies, SMF.)