Vakuutettuna olemisesta

Miika Tarhio
Liiton lakimies

Suomessa sattuu vuosittain lähes miljoona tapaturmaa. Näistä 70 % sattuu kodeissa ja vapaa-aikana. Lakisääteiset vakuutukset kattavat työtapaturmista johtuvia vahinkoja tietyssä laajuudessa. Laajempaa turvaa voidaan saada vapaaehtoisilla lisävakuutuksilla, joista esimerkkinä on Muusikkojen liiton jäsenilleen ottama matka- ja vapaa-ajan tapaturmavakuutus Liittosampo.

Pakollinen tapaturmavakuutus korvaa työssä sattuneet äkilliset ja ennalta arvaamattomat tapaturmat ja ammattitaudit. Työntekijän henki on vakuutettu ryhmähenkivakuutuksella.

Muusikko on työssään vakuutettu kuten muutkin työntekijät. Seuraavassa katsotaan tarkemmin, millä lailla vakuutusturva käytännössä määräytyy muusikon työaikana, työmatkoilla ja vapaa-aikana tapaturman tai kuoleman sattuessa.

Pakollinen tapaturmavakuutus kattaa työsuhteisen vastikkeellisen työn

Pakollisella tapaturmavakuutuksen piirissä ovat virkasuhteisten lisäksi kaikki ne henkilöt, jotka tekevät sopimuksen perusteella toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena ja saavat työstään vastiketta. Vastikkeena pidetään jokaista etua, jolla on taloudellista arvoa, esimerkiksi rahapalkka, luontoisedut tai vastavuoroinen työ. Vastikkeena työstä ei voitane pitää pelkästään työstä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Jos työstä ei makseta ennakonpidätyksen alaista palkkaa tai muuta vastiketta, ei ole myöskään vakuutettua työtä. Talkootyöväki vakuutetaan vapaaehtoisella vakuutuksella.

Yleensä vakituiset ja freelancemuusikot tekevät työtään työsuhteessa. Myös äänilevy-yhtiöiden palveluksessa olevat studiomuusikot ovat työsuhteessa yhtiöön ja yhtiön ottaman pakollisen tapaturmavakuutuksen piirissä. Levytyssopimuksella sovitaan työnteosta levy-yhtiön johdon ja valvonnan alaisena vastiketta (rojaltia) vastaan. Tapaturvavakuutuksen kannalta levyttävien artistien tulisi olla samassa asemassa kuin kenties samaan sessioon osallistuvien studiomuusikkojen.

Pakollinen tapaturmavakuutus on ensisijainen vakuutusmuoto, johon muu lakisääteinen vakuutusturva sovitetaan. Esimerkiksi työmatkalla sattuneen liikennevahingon aiheuttamat vammat ja hoitokulut korvataan ensiksi pakollisen tapaturvavakuutuksen mukaan. Tämän jälkeen katsotaan, mitä vahinkoja liikenne- ja muut pakolliset vakuutukset ehkä kattavat jo korvatuksi tulleiden vahinkojen lisäksi. Mahdollisten vapaaehtoisten vakuutusten ja työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen mukaiset korvaukset maksetaan asianomaisten lakisääteisen vakuutuskorvausten päälle. Hoitokorvaukset maksetaan kuitenkin vain kertaalleen, mutta niiden yläraja saattaa kohota päällekkäisten vakuutusten vaikutuksesta.

Vakuuttamisvelvollisuus ei koske ns. pientyönantajia

Vakuutusvelvollisuudesta on vapautettu pientyönantaja, jonka teettämien työpäivien lukumäärä on enintään 12 kalenterivuoden aikana. Jos muu työnantaja kuin yhteisö tai säätiö on hyvin pienituloinen, alkaa vakuuttamisvelvollisuus vasta 30 teetetyn työpäivän jälkeen. Jos työnantaja on tämän mukaan vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta, vastaa mahdollisesti maksettavista korvauksista Tapaturmavakuutuslaitosten liitto.

Vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa työpäivän pituudella ei ole merkitystä. Jos 12-miehinen orkesteri tekee yksityishenkilön palkkaamana hääkeikan, ei työnantajan tarvitse ottaa tapaturmavakuutusta. Jos bändi on 13-miehinen, pitää vakuutus ottaa.

Vakuutusmaksu on keskimäärin 0,5 % arvioidusta palkkasummasta. Työnantajalla on lisäksi vahinkokohtainen omavastuu. Jos työnantaja laiminlyö vakuutusvelvollisuuden, maksaa vakuutuskorvaukset Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Työnantajalle lähetetään tuntuva lisälasku normaalien vakuutusmaksujen lisäksi.

Tapaturma työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa

Työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää

    -    työssä
    -    työstä johtuvissa olosuhteissa
          -    työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella;
          -    matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin; tai
          -    hänen ollessaan työnantajan asioilla
    -    hänen yrittäessään varjella tai pelastaa työantajansa omaisuutta tai, työtoimintansa yhteydessä, ihmishenkeä.

Tapaturmavakuutus tulee voimaan, kun sopimuksen mukainen työnteko alkaa. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä sattuneet tapaturmat eivät siis ole vakuutuksen piirissä. Ensimmäinen työmatka työpaikalle on kuitenkin aina vakuutettu, vaikka varsinainen työ ei ole vielä alkanut. Työnteon alkamisen jälkeen työmatkat on vakuutettu pääsäännön mukaan.

Työmatkana pidetään tavanomaista matkaa kotoa työpaikalle. Matkan kulku saattaa vaihdella ammatista toiseen, esimerkiksi autonkuljettajilla auton hakupaikka saattaa vaihdella. Säännöllisessä päivätyössä käyvällä on määrätty työmatka, jolla voi turvallisin mielin liikkua. Pitemmät harhapolut vaikkapa ravintolaan saattavat siirtää matkan aikana sattuneet tapaturmat kuitenkin omalle riskille.

Keikkamuusikon vakuutettuja työmatkoja ovat matkat kotoa/ohjelmatoimistolta esiintymispaikalle. Kiertueilla esiintymispaikkojen väliset siirtymiset ovat myös työmatkoja ainakin silloin, kun matkustetaan ilman aiheetonta viivytystä. Harhapoluilla ja esiintymisten välillä paikallaan vietettyjen vapaapäivien aikana sattuneet tapaturmat ovat omalla vastuulla.

Muusikon työajat

Yleensä ei ole epäselvää, mitä tehtäviä on luettava työsuhteiseksi työksi tai milloin varsinainen työnteko alkaa ja päättyy. Vakuutettua työtä on ensinnäkin kaikki työsopimuksen perusteella tehtäväksi sovittu työ ja muu työnantajan määräämä tai hyväksymä työ.

Freelancemuusikon työssä kuitenkaan ei aina ole selvää, milloin esimerkiksi ohjelmiston harjoittelu tulee jonkun työsuhteen piiriin - sovituksi työksi - tai milloin jostakin harjoituksesta on maksettu palkkaa. Keikkamatkoilla sattuneita tapaturmia selviteltäessä saatetaan myös kuukausipalkkaisten kohdalla joutua pohtimaan, mikä on muusikon vapaa-aikaa kiertueilla.

Silloin kun toimitaan työehtosopimuksilla järjestetyillä työmarkkinoilla, voidaan työajat ja työajan laskentaperiaatteet yleensä katsoa työehtosopimuksista. Kuukausipalkkaisilla työskentely perustuu työehtosopimusten mukaan tehtyihin työvuorolistoihin, joista töiden alkamis- ja päättymisajankohdat ilmenevät tarkasti. Ulkomaan ja kotimaan matkoilla ja kiertueilla varsinaiseen työntekoon ja matkustamiseen käytetty aika on helposti selvitettävissä. Kaupunginorkesterien päätoimisia jäseniä koskevan matkustusohjesäännön mukaan virkamatkoilla - so. matkoilla, joiden aikana joudutaan majoittumaan ja yöpymään - luetaan työajaksi vain varsinaisiin työtehtäviin käytetty aika. Muutoin luetaan kulkeminen ja kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta esiintymispaikalle ja sieltä takaisin lähtöpaikalle työajaksi.

Myös freelancealoilla on työehtosopimusmääräyksiä työajoista. Esimerkiksi teatterikeikoilla työaika alkaa siitä ajankohdasta, joka muusikolle on ilmoitettu esitystä tai harjoitusta edeltävää äänitarkistusta tai muuta niitä vastaavaa valmistelutyötä varten. Työaika päättyy esityksen tai harjoituksen päättyessä, ellei työnantaja edellytä muusikon läsnäoloa työpaikalla pidempään harjoituksen tai esityksen päättymisen jälkeen. Samaa työaikalain mukaista työajan laskennan pääperiaatetta voidaan soveltaa muissakin tapauksissa.

Silloin, kun työajasta ei ole sovittu työehtosopimuksella, määräytyy työaika työsopimuksen mukaan. Yleensä ainakin kirjallisiin yksittäisiä keikkoja koskeviin työsopimuksiin on kirjattu aikataulu, jota bändin tai artistin on noudatettava. Tämä aikataulu on samalla orkesteria sitova työohjelma, jonka perusteella työaika määräytyy esiintymispaikalla.

Omaehtoinen harjoittelu jää yleensä pakollisen vakuutuksen ulkopuolelle

Keikkaorkesterin omien harjoitusten lukeminen työajaksi on monipiippuinen asia. Harjoitusten luonne saattaa vaihdella määrättyyn keikkaan liittyvän ohjelmiston harjoittamisesta vapaamuotoiseen perustreeniin. Pääsääntö on, että jos työnantaja ei ole orkesterin harjoituksia edellyttänyt tai tosiasiassa niitä vaatinut ja valvonut, ei orkesterin omasta aloitteesta järjestettyjen harjoitusten aikana sattuneita tapaturmia voitane pitää työtapaturmana tai työstä johtuvissa olosuhteissa sattuneena tapaturmana. Sama koskee yksittäisen muusikon henkilökohtaisia harjoituksia kotona tai muualla, ellei niistä ole erikseen sovittu. Poikkeuksena ovat ne kuukausipalkkaiset muusikot, joista koskevissa työehtosopimuksissa on sovittu siitä, että tietty osa viikoittaisesta työajasta käytetään henkilökohtaiseen harjoitteluun (ns. kotiharjoittelu).

Keikkasopimuksilla sovitaan siis valmiista työsuorituksesta - esityksestä. Muusikon kannalta tämä merkitsee sitä, että oma-aloitteiset harjoitukset jäävät yleensä pakollisen vakuutuksen ulkopuolelle vapaa-ajan askareina. Eri asia on, jos keikkasopimuksella on sovittu jokin määrä harjoituksia kuuluvaksi keikkapalkkioon. Näissä tapauksissa harjoitukset omassakin harjoitustilassa tulevat periaatteessa vakuutuksen piiriin siitä riippumatta, onko työnantaja/ohjelmatoimisto valvonut harjoituksia. Ongelmaksi voi tulla se, onko jokin treenikämpällä sattunut vahinko yhdistettävissä juuri tiettyyn esitykseen ja työsuhteeseen. Sama ongelma voi tulla esiin kuukausipalkkaisen muusikon harjoitellessa työehtosopimuksen mukaisella kotiharjoitteluajalla.

Eräät muutkin esitykseen liittyvät valmistelutoimet voivat tulla vakuutetuiksi. Yleensä keikan järjestäjät ja ohjelmatoimistot edellyttävät, että ohjelmisto ja kalusto on kunnossa. Vaikka näistä asioista ei yleensä sovita erikseen mitään, on lähdettävä siitä, että bändi hankkiessaan ja lastatessaan esimerkiksi omia tai varsinkin työnantajan soittotarvikkeita keikka-autoon on työstä johtuvissa olosuhteissa pakollisen tapaturmavakuutuksen piirissä, joka suoja sitten jatkuu matkan esiintymispaikalle.

Mikäli tapaturma sattuu bändin omien harjoitusten aikana, eikä sanottua aikaa lueta työajaksi, voi korvauksia hakea Liittosampo-vakuutuksesta.

Autosta lavalle ja takaisin

Peruskeikkabändin muusikoiden tapaturmavakuutettu työaika alkaa viimeistään keikkapaikalla esitystä edeltäneestä soittokamojen purkamisesta ja kytkemisestä/soundcheckistä ja päättyy viimeistään keikkabussin lähtöön esiintymispaikalla. Matka seuraavalle keikkapaikalle tai kotiin kuuluu työmatkana vakuutuksen piiriin, kunhan keikkojen väliin ei jää kovin monta tyhjää päivää. Jos näin käy, ei päivärahojen maksaminen tuo vapaapäiviä vakuutuksen piiriin, koska päivärahoista ei makseta vakuutusta.

Joillakin bändeillä saattaa olla ns. roudarit hoitamassa kaluston siirtelyä ja kytkemistä. Näissä tapauksissa soittajien työaikatarkastelu saattaa muuttua, mutta käytännössä tapaturmavakuutussuoja säilyy niin kauan, kuin muusikot pysyttelevät keikkapaikalla työstä johtuvissa olosuhteissa.

Tapaturmavakuutettuna oleminen ei välttämättä edellytä konkreettista työn tekemistä. Vakuutus koskee myös tapaturmaa, joka kohtaa työstä johtuvissa olosuhteissa työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella tai matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin.

Kun työnteko on alkanut, on työnteon katsottava jatkuneen keskeytyksettä, vaikka esimerkiksi soundcheckin ja esiintymisen väliin jäisi "vapaata", kunhan aika vietetään esiintymispaikalla.

Oikeuskäytäntöä työmatkojen tapaturmista

Korkein oikeus antoi vuonna 2000 kaksi ennakkopäätöstä, joissa oli kyse työmatkoilla sattuneista vahingoista. Yhteistä tapauksille oli se, että molemmissa tapauksissa kysymyksessä oli työstä johtuvat olosuhteet ja se, että tapaturmat sattuivat tehdessä jotain, mikä ei kuulunut työsopimuksen mukaisiin tehtäviin.

Toisessa tapauksessa yrityksen asiakkaiden koulutustilaisuuden ja laivaristeilyn isäntänä toiminut henkilö oli klo 0.30 tanssinut diskossa asiakkaan kanssa ja merenkäynnin seurauksena kaatunut loukaten itsensä. Disko oli varattu 19.30-23.30 väliseksi ajaksi yrityksen käyttöön ja mm. risteilyisäntä oli velvollinen osallistumaan tilaisuuteen.

Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan työntekijällä oli virkamatkalla vapaa-aikaa riippumatta siitä, että työaika ei määräytynytkään tavallisten työaikajärjestelyjen mukaan. Näissä olosuhteissa oli työ- ja vapaa-aikaa eroteltaessa luonnollista pitää lähtökohtana risteilyn ennalta ilmoitettua ohjelmaa. Koska tapaturma oli sattunut virallisen ohjelman jo päätyttyä, ei kysymyksessä ollut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa sattuneesta työtapaturmasta.

Toisessa tapauksessa työntekijä oli loukannut itsensä osallistuessaan työpaikkansa jalkapallokisoihin. Työnantaja oli hyväksynyt pelimatkan virkamatkaksi ja maksanut asianmukaiset päivärahat ja matkakorvaukset. Korkeimman oikeuden mukaan työntekijä oli tapaturman sattuessa ollut virkamatkalla ja osallistuessaan kilpailuissa jalkapallo-otteluun työntekijä oli suorittanut työnantajan hyväksymää tehtävää.

Ensiksi mainitussa tapauksessa virkamatkalla työaika päättyy virallisen ohjelman mukaan. Johtopäätös toisessa tapauksessa on se, että tapaturma voi sattua missä tahansa työnantajan hyväksymässä tilaisuudessa riippumatta siitä, mitä tehtäviä työntekijä tilaisuudessa suorittaa.

Muusikon vapaa-aika työ- ja virkamatkoilla

Keikkamuusikon työhön kuuluu välttämättä jatkuvaa matkustamista keikkapaikalta toiselle ja kotiin. Myös vakinaiset orkesterimuusikot tekevät omien keikkojen lisäksi virkamatkoja oman orkesterin kiertueilla koti- ja ulkomailla.

Kaupunginorkesterien kiertueet tehdään yleensä yksityiskohtaisen matkaohjelman mukaan, jonka perusteella työ- ja vapaa-ajan erottelu voidaan tehdä edellä sanotun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan. Vierailevat muusikot ovat kiertueorkesterin vakuutuksen piirissä samoin perustein kuin orkesterin vakituiset jäsenet. Vierailevan muusikon matka kotoa kokoontumispaikkaan on puolestaan vakuutettu ensimmäisenä matkana asunnolta työpaikalle. Eräillä kaupungeilla - esimerkiksi Helsingin kaupungilla - on vapaaehtoinen matkavakuutus, joka kattaa myös vapaa-aikana sattuneet henkilö- ja esinevahingot.

Kiertueella olevan tanssibändin tilannetta voidaan katsoa periaatteessa samalla tavalla. Käytännössä tilanne saattaa kuitenkin olla sellainen, että kiertueohjelmaan on väljästi merkitty esiintymisajat ja soundcheckeille varatut ajat. Muutoin ajankäyttö ja liikkuminen on vapaata. Näissä tapauksissa tilanteiden arviointi jää tapauskohtaiseksi eikä kovin ehdottomia ja yleispäteviä sääntöjä voida antaa. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voitaneen lähteä siitä, että esimerkiksi kesäkiertueella (aidattu) lava on orkesterin työpaikka ja siellä sattuneet tapaturmat ovat tapahtuneet työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa työpaikkaan kuuluvalla alueella. Siirtyminen lavalta hotelliin on vakuutettu "kotimatkana" ja vapaa-aika alkaa ja jatkuu hotellissa seuraavaan työmatkaan asti.

Viikon keikan hotellissa tai laivassa tekevä muusikko on taas periaatteessa kaiken aikaa työpaikallaan, yöpyykin siellä. Työaikaan kuuluvat luonnollisesti esiintymiset, harjoitukset ja tauot. Vapaa-aikaa on selvästi hotellin ulkopuolella vietetty aika ja hotellin baarissa esiintymiseen jälkeen vietetty aika. Hotellihuonetta ei kuitenkaan voi rinnastaa kotiin, koska se on vakuutusmielessä työpaikalla. Hotellihuoneessa sattuneet tapaturmat voivat - olosuhteista riippuen - tulla vakuutuksen piiriin. Lepoon ja henkilökohtaisiin askareisiin käytetty öinen aika omassa huoneessa katsottaneen kuitenkin vapaa-ajaksi. Kovin tarkkoja rajoja ei liene mahdollista vetää.

Ryhmähenkivakuutuksesta korvauksia kuolemantapausten yhteydessä

Työtekijän henki on vakuutettu ryhmähenkivakuutuksella, jos hän työskentelee alalla, jonka yleissitovassa tai ns. normaalisitovassa työehtosopimuksessa on sovittu, että työnantaja maksaa ryhmähenkivakuutuksen. Tällaisia määräyksiä on monissa yksityisalojen työehtosopimuksissa. Ryhmähenkivakuutus ei siis ole mikään lakisääteinen vakuutus vaan vakuutus perustuu työnantajaa sitovaan työehtosopimusmääräykseen. Tällaisia määräyksiä on otettu ravintolamuusikkojen ja oopperan kuukausipalkkaisia muusikoita, tanssijoita, kuoroa ja solisteja sekä toimistotyöntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin.

Käytännössä ryhmähenkivakuutus mielletään pakollisen tapaturmavakuutuksen liitännäiseksi (raksi ruutuun tapaturmavakuutushakemuksessa) ja yleensä työnantajat vakuuttavatkin henkilöstönsä kuolemantapauksen varalta, vaikka tähän ei mitään lakisääteistä tai sopimukseen perustuvaa velvoitetta olekaan.

Ryhmähenkivakuutettuja ovat työntekijät, joilla on edunsaajia. Näitä ovat mm. puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset sekä sellaiset 18 täyttäneet mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka olematta ansiotyössä opiskelevat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten. Puolisolla tarkoitetaan henkilöä, jonka kanssa vakuutettu oli kuollessaan avioliitossa. Puoliso on myös avopuoliso, jonka kanssa vakuutettu kuollessaan eli yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja jonka kanssa vakuutetulla oli tai on ollut yhteinen lapsi taikka jonka kanssa vakuutetulla oli viranomaisen vahvistama sopimus keskinäisestä elatuksesta.

Vakuutettuja ovat ne työntekijät, joiden työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden ja joiden ansio tästä työsuhteesta vastaa vähintään TEL:n ennakonpidätyksen alaista vähimmäistuloa, joka vuonna 2001 on 1 255 mk. Vakuutettuja ovat myös ne alle kuukauden työsuhteissa työskennelleet henkilöt, joiden ansiot viimeisen työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana ovat vähintään LEL:n vähimmäistulon suuruiset eli vähintään 3 962 markkaa.

Ravintolamuusikko on edellä sanotuin edellytyksin ryhmähenkivakuutuksen piirissä, kunhan on tienannut kuuden kuukauden jaksolla vähintään 3 962 markkaa. Vakuutus on voimassa työsuhteen kestoajan ja viimeisestä palkanmaksupäivästä kolme vuotta, ellei sitä ennen ole uuden työsuhteen perusteella tullut uudelleen ryhmähenkivakuutuksen piiriin.

Jos työnantaja on laiminlyönyt ryhmähenkivakuutuksen ottamisen, on kysymyksessä työehtosopimuksen rikkominen, josta työntekijän edunsaajille on aiheutunut vahinkoa. Näissä tapauksissa työnantaja maksaa etuudet omasta pussistaan.

Seuraavassa jutussa tarkastellaan korvausten määräytymistä esimerkkitapausten valossa.