Kuka syrjäyttäisi cd:n?

Ahti Vänttinen

Äänilevyteollisuus on perinteisesti nojannut valtaformaattiin, jonka ympärille jakelu- ja kulutuskoneisto on rakennettu. Teknologiset innovaatiot, paremman äänenlaadun tavoittelu ja pyrkimys tehdä musiikin kuluttamisesta entistä vaivattomampaa on ajanut kehitystä eteenpäin. Onko CD tiensä päässä?

Käytettävyys ja yhteensopivuus

CD-formaatti tarjoaa kuluttajille nykyisellään sellaisen laadun ja käytettävyyden yhdistelmän, jota saattaa olla erittäin vaikea syrjäyttää. Itse tallennettavien CDR- ja CDRW-levyjen suosion jatkuva kasvu sekä uusienkin kuluttajaelektroniikkalaitteiden (DVD-soittimet, pelikonsolit) hyvä yhteensopivuus CD-formaatin kanssa on omiaan vahvistamaan sen asemaa todellisena yleisformaattina. Uusimmat CD-pyörittimet osaavat toistaa myös levylle MP3-muodossa tallennettuja musiikkitiedostoja. Pitkään ei enää tarvinne odottaa myöskään kuluttajille suunnattuja DVD-tallentimia.

CD:n kuoppaamista on eri tahoilla uumoiltu jo jonkin aikaa. Tilalle on tarjokkaita MiniDiscistä MP3:n kautta Super Audio CD:hen. Varsinkin nettimusiikissa musiikkiformaatteja ja niiden versioita syntyy kuin sieniä kostealla säällä. Hyvä kysymys kuitenkin on, onko CD kuluttajan kannalta katsottuna jo kaikin puolin niin hyvä formaatti, että kynnys sen korvaamiseen jollakin uudella on yksinkertaisesti liian korkea.

Aina ja kaikkialla

Musiikin kuunteleminen CD:ltä on mahdollista ja sitä myös tapahtuu käytännöllisesti katsoen kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa. Nimenomaan CD toi musiikin laadukkaan kuuntelumahdollisuuden minne tahansa. Kun tärinästä piittaamattomat MP3-soittimet tulivat markkinoille, lisääntyi uusien edullistenkin kannettavien discmanien puskurimuisti (jonka funktio on estää "hyppiminen") melkein yhdessä yössä tasolle, jolla musiikin kuuntelu voi tapahtua häiriöttä liikkeessäkin. Aikaisemmin tärinää edes kohtuullisesti kestävät CD-soittimet olivat huomattavan kalliita.

Musiikkibisneksen netti-invaasioon kohdistuu edelleen ylisuuria odotuksia, mikä on omiaan kiihdyttämään innovaatiota teknologiayrityksissä. Holtitonta optimismia ovat ruokkineet varsinkin tiedotusvälineet, jotka julistavat nettimusiikin evankeliumia yleisölle ilman muuta merkittävämpää konkretiaa kuin Napster ja siihen liittyvä musiikin luvaton käyttö.

Onko vaihtoehtoa?

Yleisesti tiedossa on, että ainakaan kaikille kelpaavaa teknologista ratkaisua ei vielä ole nettimusiikissa tarjolla. Myöskään SDMI (Secure Digital Music/Media Initiative) ei vielä ole lunastanut lupauksia kaikenkattavasta järjestelmästä, joka turvaisi digitaalisen musiikkijakelun ja -kulutuksen kaikki vaiheet. Suurtenkaan pelureiden, esimerkiksi monikansallisten levyjättien todellisesta lojaliteetista SDMI:tä kohtaan ei ole kovin vakuuttavaa näyttöä. Puuhaileehan esimerkiksi Sony ihan omanlaisten ratkaisujensa, vaikkapa MagigGate-MemoryStickin, kanssa. MemoryStick on Sonyn kehittämä muistikortti, josta MagicGate on erityisesti musiikin levittämiseen tarkoitettu versio, jossa sisältö on teknisesti suojattu luvatonta kopiointia vastaan.

Kotipoltto vahvistaa CD:n asemaa

CD-kotipolton suosio on voimakkaalla kasvu-uralla, ja ylivoimaisesti suosituin kotipolttelun kohde näyttää tutkitusti olevan musiikki. Puhtaasti taloudellisesti - ja ekologisestikin - tarkasteltuna CD-soitinkantaa, joka ei häviä ainakaan kymmeneen vuoteen, vaikka yhtään uutta soitinta ei enää ostettaisi, ei kannata jättää maksimaalisesti hyödyntämättä äänitebisneksen tulevaisuusskenaarioissa.

Musiikkisisältö voidaan jatkossa siirtää verkon avulla kuluttajalle, joka ei varmasti panisi pahakseen mahdollisuutta kopioida musiikkia omaan käyttöönsä itselleen sopivissa muodoissa. Mielellään niissä formaateissa, joiden käyttöön hänellä jo valmiiksi on sopiva laitekanta. Verkkomusiikkipalvelu, joka antaa kuluttajan hyödyntää kuluttajalla jo olevaa laitekantaa, on lähtökohtaisesti etulyöntiasemassa verrattuna palveluun, joka edellyttää, että käyttääkseen ostamaansa musiikkia kuluttajan on ostettava uusia laitteita.

Kiihtyvä kehitys

Tekninen kehitys kiihtyy ja tuottaa yhä nopeammassa tahdissa uusia ratkaisuja ja tuotekonsepteja. Yksittäiselle uutuudelle jää entistä vähemmän aikaa saavuttaa kuluttajamarkkinoilla kriittinen massa, ja niinpä yhä suurempi osa uutuustuotteista kuolee pois ennen kuin ne ovat oikeastaan ehtineet syntyäkään. Lanseeraajan näkökulmasta ongelmia aiheuttavat myös teknologian omaksumisessa esiintyvät alueelliset erot. Uutuustuotteen lanseeraaminen saattaa olla järkevää vain muutamassa edistyneimmässä teollisuusmaassa.

Kuluttajakin oppii

Viihde-elektroniikan kuluttaja näyttää teknisen kehityksen myötä oppivan entistä kriittisemmäksi. Kuluttaja saattaa myös olla entistä valmiimpi odottamaan seuraavaa, parempaa tuotetta tai versiota, kun hänellä useimmiten on jo käytössään jokin enemmän tai vähemmän vastaava tuote. Kysymys ei enää ole perushankinnasta, vaan yhä tyypillisemmin uuden ja paremman ostamisesta.

Hyvä esimerkki viihde-elektroniikkamarkkinoiden toiminnasta nykyisin on PlayStation 2 -huuma ja sen hiipuminen. Sony petasi valtavan suositun PlayStation 1:n (CD-yhteensopiva sekin) seuraajan lanseerausta vuosikausia. Tietoja uudesta ihmelaitteesta vuodatettiin julkisuuteen jatkuvasti, pitäen kuluttajia jännityksessä, ja tietenkin haluttomana ostamaan kilpailijoiden konsoleita. Nyt, kun Sonylla on ollut ylipääsemättömiä vaikeuksia saada PlayStation 2 -laitteita kysyntää vastaavia määriä valmistetuksi (ja kun Sony vielä on perusteellisesti tunaroinut heikentämällä uusien valmistuserien ominaisuuksia DVD-elokuvien toiston osalta), pelimyymälät ovat pullollaan PlayStation 2 -pelejä, mutta pelikonsoleita ei ole missään. Lisäksi tietoja PlayStation 3:sta on alkanut tihkua Internetissä. Onko kuluttajan kyllästymispiste saavutettu?

Kuka hyötyisi CD:n syrjäytymisestä?

CD:n tulevaisuudella voi spekuloida myös siitä näkökulmasta, kenellä on todellista intressiä CD:n syrjäyttämiseen. Nykyisin toimivilla levy-yhtiöillä sitä ei oikein voi ainakaan keskilyhyellä tähtäimellä olla, ennen kuin varteen otettava turvallinen nettilevityksen vaihtoehto on konkreettisesti olemassa. Piratismi rehottaa, mutta pääosin CD-markkinat toimivat edelleen hyvin.

Viihde-elektroniikkateollisuuden kannalta teknologia tai formaatti, joka on liian halpa ja pitkäikäinen, voi muodostua kannattavuusongelmaksi. Liian hyviä laitteitahan ei tunnetusti ole taloudellisesti järkevää kuluttajille myydä.

Musiikkialan kannalta lienee viisainta hyödyntää olemassaolevaa teknologiaa mahdollisimman pitkään. Muuten on vaarana, että kuluttajat katoavat formaattiviidakkoon tuskastuen downloadaamaan ja päivittämään erilaisia kuuntelemisen edellyttämiä ohjelmia. Jos välineet ovat liian hankalia, kohta ei kiinnosta koko musiikki.