Uusia kasvoja liiton hallituksessa

Kuvat: Pekka Nissilä

Syyskuun alussa kokoontunut Muusikkojen liiton liittokokous valitsi liitolle uuden hallituksen seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Hallitukseen tuli uusia nimiä kolme. Lienee jo syytä hieman esitellä niitä henkilöitä, jotka nimien takaa löytyvät. Tässä siis vastaavat kysymyksiin Heikki Simola (Ooppera), Pirjo Ritaluoto (Vaasan kaupunginorkesteri) ja Sami Pöyhönen (Freelance).

Kysymykset:
1. Kuka olet ja mitä teet työksesi?
2. Kauanko olet ollut alalla ja mikä sai sinut aloittamaan?
3. Työsi parhaat puolet?
4. Entä huonot?
5. Minkä näet alan suurimpana ongelmana noin yleisesti?
6. Onko jotain hyvinkin?
7. Millainen kuva sinulla on Muusikkojen liitosta?
8. Olet ensimmäistä kertaa hallituksessa. Mitä se sinulle merkitsee?

1. Heikki Simola ja työskentelen Suomen Kansallisoopperan Orkesterissa fagotinsoittajana, toimien ohessa myös orkesterin luottamusmiehenä.

2. Tositoimessa olen ollut yli kolmekymmentä vuotta, kaiken takana on itsellenikin selittämätön intohimo soittamiseen ja musiikkiin.

3. Saan tehdä työtä, josta pikkupoikana osasin vain haaveilla, eli soittaa orkesterissa. Ooppera työpaikkana on erittäin kiinnostava, monitahoinen ja haasteellinen. Vielä näin vuosikymmenten jälkeenkin tuntee jopa monesti nauttivansa työnteosta.

4. Oopperaorkesterin jäsenen työajat ja työmäärät eivät kaikin ajoin tunnu kovinkaan mukavilta; kaksiosaiset työpäivät ja kymmenen kuukauden miltei katkeamaton näytäntökausi sitoo muusikon täydellisesti. Päiväharjoituksen jälkeen pitäisi illalla näytöksessä pystyä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja kysymyksessä on kuitenkin aina eri teos - muusikon voimien on riitettävä sataprosenttisesti kumpaankin.

5. Muusikoiden palkkatason kehityksen jälkeenjääneisyys sekä ohjelmatoimistojen, radio-, TV- ja levy-yhtiöiden yms. pyrkimykset käyttää muusikoiden työpanosta mahdollisimman paljon hyväkseen; eli viimekädessä potin korjaavat muut kuin musiikin esittäjät.

6. Maantieteellisesti ajatellen Suomessa on pystytty aikaansaamaan ja ylläpitämään klassisella puolella kattava orkesteriverkosto, joka tarjoaa muusikoille työskentelymahdollisuuksia muuallakin kuin vain etelän suurissa kaupungeissa. Parin viime vuosikymmenen aikana rakennettuja, maamme parhaita konserttisaleja tuskin olisi saatu aikaan ilman em. orkestereiden täysipainoista toimintaa.

7. Liittomme on muusikoiden keskuudessa arvostettu niin koti- kuin ulkomaillakin. Se on organisaatio, joka pystyy olemassaolevilla resursseillaan reagoimaan alan kulloisinkiin haasteisiin. Maamme miltei vanhimpana ammattiliittona sillä on ollut mahdollisuus kehittää palveluitaan aina ajan vaatimusten mukaisiksi, missä se on käsittääkseni onnistunut hyvin.

8. Olen ollut vuosia hyvin läheisessä kanssakäymisessä liittomme kanssa luottamusmiestoimeni takia, joten läheskään kaikki vastaantulevat asiat eivät onneksi ole täysin uusia. Kuitenkin hallituksen kokouksissa on jo nyt ollut käsiteltävänä asioita, joihin en aiemmin ole tutustunut. Näin ollen koen hallituksen jäsenyyden itselleni lähinnä vastuulliseksi haasteeksi, jonka myötä toivon oppivani lisää liittomme monitahoisesta toiminnasta laajakirjoisen jäsenistömme kaikenlaatuisten etujen valvojana.

1. Pirjo Ritaluoto, päätyökseni soitan viulua Vaasan kaupunginorkesterissa.

2. Vaasassa olen ollut syksystä 1989. Sitä ennen tein keikkoja Etelä-Suomen orkestereissa, ja toimin myös opettajana. Koko opiskeluajan olin myös työelämässä mukana, eli 1980-luvulta lähtien. Jo 10-vuotiaana päätin, että haluan "isona" soittaa orkesterissa. Rakastin jo silloin kunnon sinfoniamusaa.

3. Saan soittaa juuri sitä musiikkia, josta olen aina eniten pitänyt. Orkesterisoittamisen sosiaalisuus on minulle myös tärkeää.

4. Joskus on hankalaa, jos on töitä useina peräkkäisinä iltoina tai useita viikkoja kestävä "iltatyöputki".

5. Ehkä eniten huolestuttaa opiskelijoiden tilanne. Valmistuneitten sijoittuminen työelämään on entistä vaikeampaa. Myös freelancemuusikoiden asemassa on paljon parantamista.

6. Meillä kaupunginorkestereiden muusikoilla on yleisesti ottaen asiat aika hyvin. Ainahan on parantamisen varaa, mutta on osattava olla myös kiitollinen siitä, mikä on hyvin.

7. Mielestäni Muusikkojen liitto Suomessa on hyvällä ja vakaalla pohjalla. Toivon, että liiton arvostus yhä lisääntyy. Minusta liittomme on "muusikoiden asialla"!

8. Yhteisten asioiden hoitamista vähän laajemmalla perspektiivillä ja valtakunnallisella tasolla. Lisäksi se on minulle tietysti myös luottamuksen osoitus.

1. Sami Pöyhönen, olen freelancer trumpetisti. Soitan rytmikästä ja klassista musiikkia.

2. Olen elänyt sillä toistakymmentä vuotta. 28 vuotta sitten ollessani 7v. vanhempani kysyivät haluaisinko kokeilla trumpetin soittoa.

3. Musiikin tekeminen parhaimmillaan on aivan mahtavaa.

4. Työajat, surkeat työolosuhteet, soittopaikkojen puute tai niitä ei saada käyttöön jostain kummista syistä, julkisen tuen epätasainen jakautuminen, melu, epämääräiset työnantajat, viidakon laki ...

5. Yhteisrintaman puuttuminen. Osa väestä tuijottaa liikaa omaa napaa ja sitä päivää jota eletään. Palkka-asioissa ja oikeuksissa pitää katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja uskaltaa tehdä ratkaisuja jotka vaikuttavat omaan ja muiden huomiseen.

7. Tällä hetkellä hyvinkin positiivinen. Olen kuulunut liittoon niin kauan kuin muistan. Täytyy sanoa, että hallitukseen päästyäni olen ollut otettu siitä, kuinka vakavasti hallitus ja liiton henkilökunta asioitamme hoitaa. Työtä tehdään todella paljon ja hyvin, sen eteen että soittajan oikeudet olisivat yhtä muiden ammattikuntien kanssa.

8. Hyvinkin paljon. Voin konkreettisemmin vaikuttaa omalta osaltani asioihin. En halua vain katsoa vierestä, kun omia oikeuksiani muusikkona poljetaan minkä ehditään. Ainoa tapa vaikuttaa asioihin on olla itse mukana toiminnassa. Itse asiassa päätin jo vuosia sitten pyrkiä hallitukseen, jotta voin tehdä jotain. Oma lehmä siellä ojassa kuitenkin loppujen lopuksi on, vaikka se kaverin lehmältä näyttääkin.