Alkuvaiheen terveyskasvatusta muusikoille

Harva ammattimuusikko selviytyy läpi uransa kärsimättä jonkinlaisista ammattiin liittyvistä vaivoista. Asiasta kuultiin jälleen monta todistusta Helsingissä joulukuun alussa pidetyillä musiikkilääketieteen päivillä. Enää ei ole uutinen, että muusikon ammattiin liittyviä vammoja ja tauteja tutkitaan ja hoidetaan. Ilmeinen puute on se, että musiikkialan oppilaitokset eivät opetuksessa kiinnitä huomiota siihen, miten vammojen syntymistä voitaisiin ennakolta ehkäistä. Saksassa musiikkikorkeakouluissa uusille opiskelijoille on alettu opettaa kehon ja mielen hallintaa, jonkinlaista musiikkifysiologiaa. Kyseessä on uusi oppiaine, jota ei kuitenkaan ole alemman tasoisessa opetuksessa. Suomessa esimerkiksi Sibelius-Akatemia ottaa tässä asiassa varovaisia ensiaskeleita. Jos korkeakoulussa aloittavalla muusikko-opiskelijalla on väärä soittoasento tai -tapa, se on ollut hänellä luultavasti jo pitkään. Mahdollisesti niin pitkään, että siitä ei enää pääse eroon. Muusikon ammattiin liittyy väistämättömästi psykofyysisiä hankaluuksia. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten ne voitaisiin ehkäistä ennakolta. Jos ja kun siinä ei onnistuta, kysymykseen tulevat hoitotoimenpiteet, joiden avulla työkyvyttömyys voidaan estää. Ennaltaehkäisy on aloitettava silloin kun nähdään, että nuori alkaa harjoitella tosissaan tullakseen muusikoksi. Musiikkikorkeakoulu on tässä asiassa aivan liian myöhäinen aloituspaikka. Aikaa vievää on se, että ensin ennaltaehkäisyn aakkoset on opetettava musiikinopettajille, jotta tieto voisi siirtyä edelleen. Siinä musiikinopetuksella on tärkeä tehtävä.