TERVEYKSIÄ SKOTLANNISTA!

Minna Kinnari

Kansainvälinen esiintyvien taiteilijoiden terveyteen keskittynyt konferenssi pidettiin elokuussa Glasgow'ssa, Skotlannissa. Kolmen päivän aikana noin150-henkinen yleisö kuuli nelisenkymmentä puolen tunnin pituista luentoa, jotka käsittelivät tanssijoiden, laulajien, soittajien ja näyttelijöiden terveysongelmia. Seuraava konferenssi pidetään parin vuoden päästä Suomessa.

Eniten konferenssissa käsiteltiin muusikoiden dystonia-oireyhtymää. Focal dystonia ilmenee muusikoilla tahattomina lihasjännityksinä, jotka pakottavat kehon osia, esimerkiksi pianistin sormia tai puhaltajan suun lihaksia epänormaaleihin, joskus jopa kivuliaisiin asentoihin. Aikaisemmin ongelmattomat soittoliikkeet eivät sujukaan normaalisti. Harjoittelun lisääminen tai lepo eivät auta. Yleensä krampit esiintyvät ainoastaan soittotilanteessa, eivät levon aikana. Dystoniaan ei tavallisesti liity kipua. Koska dystonia on aivoperäinen häiriö, tilannetta ei pystytä yleensä helpottamaan lihaksia manipuloivilla terapioilla.

"Ansatsidystonia" aiheuttaa vaski- tai puupuhaltajalla vaikeuksia äänen tuottamisessa ja hallinnassa. Tämä voi ilmetä ilman vuotamisena suupielistä, joskus erityisesti korkeissa rekistereissä, jolloin äänessä voi myös esiintyä huomattavaa tärinää. Kasvolihaksissa saattaa esiintyä tahattomia, epäsymmetrisiä lihasjännityksiä. Joskus ongelmat rajoittuvat vain pitkiin ääniin tietyissä rekistereissä tai joihinkin sävelkulkuihin tietyillä nopeuksilla. Yleensä dystonia liittyy johonkin erityiseen tilanneyhteyteen: se voi esiintyä muusikon soittaessa klarinettia mutta ei hänen saksofonia soittaessaan.

Dystonia voi aiheuttaa muusikon käsiin mm. seuraavanlaisia oireita: sormet eivät toimi kunnolla nopeissa juoksutuksissa, sormet kiertyvät kramppimaisesti kämmeneen päin, jousikäden peukalo koukistuu tahattomasti, myös tärinää saattaa esiintyä. Käsidystoniaa esiintyy muusikon ammatin lisäksi muissakin ammateissa, jotka vaativat käsien ja sormien hienomotorista hallintaa ja toistuvia liikkeitä. Muusikoilla, erityisesti klassista musiikkia esittävillä piano- ja kitarasolisteilla, dystonia on kuitenkin huomattavasti yleisempää kuin kirurgeilla, hammaslääkäreillä ja kirjailijoilla. Saksalainen tohtori Altenmüller, joka on tutkinut muusikoiden dystoniaa, arvelee tämän johtuvan siitä, että soittaminen on kaikista ihmisen keksimistä toiminnoista ehkä kaikkein monimutkaisin.

Dystonian aiheuttaa ilmeisesti häiriö niillä aivoalueilla, jotka kontrolloivat soittoliikkeitä. Sen kehittyminen voi liittyä tarkkuutta ja nopeutta vaativien liikesarjojen liialliseen toistamiseen, sillä yleensä dystonia vaikuttaa liikkeisiin, joita on kaikkein ankarimmin harjoiteltu. Soittaminen on myös läheisessä yhteydessä tunteisiin, limbiselle aivoalueelle. Täydellisyyteen pyrkivillä luonteenpiirteillä ja dystonia-oireilla onkin havaittu yhteyttä toisiinsa. Myös liian löysiä niveliä tukeva tiedostamaton, pitkäaikainen lihasjännitys voi olla yhteydessä dystoniaan. Joskus syynä dystonian tyyppisille oireille saattaa olla joidenkin kämmenen alueen pienten lihasten puuttuminen. Tämä voidaan todeta yksinkertaisilla sormiliiketesteillä.

Belgialainen pianisti Laurent Boullet on onnistunut selättämään oman dystoniansa. Yhteistyössä fysioterapeutin kanssa hän kehitti uudelleenoppimisohjelman, jonka avulla pianisti muutaman vuoden aikana kuntoutuu pianon ääressä. Ensimmäisessä vaiheessa ongelma kartoitetaan helpoilla harjoituksilla. Tämän jälkeen lihakset kuntoutetaan oikeita, tarkoituksenmukaisia liikeratoja käyttäen. Viimeisessä vaiheessa tutkitaan ja luodaan videokameran avulla sopivampi soittotekniikka. Asteikoista ja muista tekniikkaharjoituksista edetään vähitellen täyteen musiikilliseen ilmaisuun siten, että pianisti pystyy koko ajan säilyttämään kehon käytön tarkoituksenmukaisena.

MELUNHALLINTA ORKESTEREISSA

Englannissa on koottu yhteen tietoa eri orkestereissa tehdyistä melumittauksista. "A Sound Ear" -tutkimuksessa on myös haastateltu 500 muusikkoa. Vielä ei orkesterimelusta tiedetä kaikkea, mutta siitä tiedetään jo tarpeeksi, jotta voidaan ryhtyä kehittämään keinoja melualtistuksen vähentämiseksi. Pitkäaikaisten mittausten mukaan brittiläisissä sinfoniaorkestereissa, jotka soittavat pääasiassa romanttista tai modernia ohjelmistoa, vaskisoittajat altistuvat keskimäärin 90 desibelin melulle, puupuhaltajat 88:n, takana istuvat jousisoittajat 86:n ja edessä istuvat jouset 84 desibelin melulle. Kamariorkestereissa, joissa on vähemmän vaskipuhaltimia, melu on muutamaa desibeliä vähäisempää. Montussa työskentelevien orkestereiden melutaso ei ole muita huomattavasti korkeampi, mutta melunhallintamahdollisuuksia on vähemmän. Ainoastaan lyömäsoittajien melualtistuksesta ei vielä tiedetä riittävästi. Tiedetään, että lyömäsoittimissa 140 dB:n raja ylittyy, mutta ei, millä soittimilla ja kuinka helposti. Jo lyhyt 140 dB:n ääni voi tuhota pysyvästi sisäkorvan värekarvoja ja aiheuttaa välittömästi kuulovaurion.

Kolmannes henkilöistä, jotka ovat neljänkymmenen vuoden ajan altistuneet päivittäin noin 90 dB:n melulle ei pysty kunnolla seuraamaan keskustelua, yksi viidestä kokee keskustelemisen lähes mahdottomaksi. Vaski- ja puupuhaltajat altistuvat usein yli 90 dB:n päiväannokselle mutta hiljaisemmat päivät alentavat pitkäaikaisen keskiarvon noin 90 dB:iin. Korkeimmaksi päivittäiseksi meluannokseksi brittiläisessä sinfoniaorkesterissa on mitattu 98 dB.

Suomessa suurin sallittu melutason keskiarvo työpaikoilla on 85 dB viitenä päivänä viikossa, kahdeksan tuntia päivässä. Myös lyhyemmät työpäivät lasketaan tämän rajan mukaan. Kun sallitut melurajat ylittyvät, työpaikalla on laadittava meluohjelma. Työntekijöitä voidaan suojata vähentämällä altistumisaikaa, vaimentamalla äänilähdettä tai lisäämällä etäisyyttä siihen. Jos mikään näistä ei toimi, työnantajan on hankittava työntekijöille korvatulpat. Korvatulpat ovat siis vasta viimeinen keino!

Jos orkesterimelun kontrollointi olisi helppoa, sitä olisi tehty jo vuosia. Orkestereissa voidaan käyttää vain rajoitetusti sellaisia melunvähentämistoimenpiteitä, jotka ovat muilla ammattialoilla tehokkaita, mutta keinoja on onneksi kuitenkin olemassa. Melua voidaan vähentää jonkin verran, kun sitä saadaan leikattua pieniä määriä sieltä täältä. Pienemmissä orkestereissa tämä saattaa jopa riittää hyväksyttävän melutason saavuttamiseksi.

Tutkimuksessa esitellään erilaisia melun hallintakeinoja. Samalla kuitenkin korostetaan, että kokeilut on suunniteltava hyvin, jotta niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa (esimerkiksi sermit voivat lyödä melun takaisin). Kokeiluissa on otettava huomioon, että jotkin vaihtoehdot saattavat tilapäisesti vaikuttaa orkesterin sointiin. Esimerkiksi vaskisoittajien siirryttyä korokkeille, heille on annettava aikaa oppia soittamaan vähän hiljempaa ja muulle orkesterille aikaa tottua muuttuneeseen balanssiin. Niinpä kokeiluja tehtäessä onkin otettava huomioon konserttiohjelma ja -sali sekä saatava mukaan kapellimestari ja koko orkesteri.

Melunhallintajärjestelyillä voi olla myös myönteisiä sivuvaikutuksia. Ne voivat vähentää ylirasitusoireita kun muusikoiden ei tarvitse käyttää tarpeettomasti voimaa riittävän volyymin tuottamiseen. Haastatelluista muusikoista 86 % kertoi, että melu häiritsee heidän soittamistaan (23 % koki tämän usein), 79 %:lle melu aiheutti kipua usein (14 %:lle usein). Melun vähentäminen voi siis merkittävästi parantaa muusikoiden hyvinvointia vähentämällä stressiä ja parantamalla orkesterin sisäisiä henkilösuhteita.

Melunhallintakeinoja: - Vasket nousevat vähintään puolen, mielellään yhden metrin korkuiselle korokkeelle (tällöin vaskien ei tarvitse käyttää ylimääräistä voimaa puhaltaakseen 'ihmismuurin' läpi, samalla soittimen ääni kuulostaa kirkkaammalta) - Vaskia ei asetella perättäisiin riveihin - Käyrätorvien takana käytetään rakenteita, jotka 45 asteen kulmassa heijastavat äänen oikeaan suuntaan - Orkesterin eteen jätetään kaksi metriä vapaata tilaa (jolloin korkeat äänet kuuluvat paremmin eikä viulujen tarvitse soittaa kovaa) - Jätetään vapaa reitti puupuhaltimien ja yleisön välille (jos nousevat korokkeille, vasket joutuvat hyvin korkealle) - Käytetään plexi-sermejä Sermi suojelee melulta ainoastaan, kun se on muutaman sentin päässä pään takana. Tuolin etureunalla istuttaessa sermi ei suojaa. Toisaalta melu heijastuu takaisin sermin toisella puolella istuvan korviin, soittimen äänen kirkkaus kärsii ja muusikko joutuu soittamaan kovempaa voittaakseen edessään olevan esteen. Sermin käytöstä on aina sovittava sen edessä ja takana istuvien kesken. - Katosta roikkuvat elementit asetetaan vähintään yli metrin viulistien päiden yläpuolelle (jotta viulistit eivät kompen- soisi korkeiden äänten vaimentumista soittamalla kovempaa, mikä voi aiheuttaa rasitusvammoja) - Kierrätetään meluisimpia paikkoja - Vuorotellaan konserttiohjelmissa ja harjoitusaikatauluissa meluisia ja hiljaisia kappaleita - Esitetään hiljaisempia kappaleita - Käytetään hiljaisempia soittimia (jolloin muun orkesterin ei tarvitse soittaa kovempaa, jotta balanssi säilyisi) - Jaetaan meluannos useampien soittajien kesken (jaka- malla esim. meluisten konserttien työt) - Jos muut keinot eivät riitä, on käytettävä korvatulppia. Tavalliset vaahtotulpat eivät sovellu orkesterityöhön, var- sinkaan viulisteille ja altisteille, koska ne leikkaavat ääntä liikaa myös hiljaisissa kohdissa. ER20-tulpat suojaavat vähemmän silloin, kun niitä ei ole kokonaan työnnetty korvakäytävään. Yksilöllisen muotin mukaan valetut ER9- ja ER15-tulpat suojaavat tasaisesti kaikilta taajuuksilta ja leikkaavat muita tulppia vähemmän korkeita taajuuksia. Yksilölliset Guymark Blue -tulpat eivät suojaa matalilta taajuuksilta ja soveltuvat täten esim. basisteille, sellisteille, jotka haluavat oman soittimensa äänen sijaan suo- jautua ympäriltään tulevalta korkeataajuiselta melulta. Lyömäsoittajille suositellaan 'Quiet Please'-tulppia, jotka suojaavat keskimäärin kolmellatoista desibelillä niin, että 110 dB:n yläpuolella suojaus lisääntyy portaittain.

Yhteystietoja: www.abo.org.uk -Britannian orkestereiden yhdistys (Association of British Orchestras), mistä voi tilata 'A Sound Ear' -tutkimuksen www.guymark.co.uk -korvatulppia www.sensaphonics.com -kuulonsuojaimia www.tinnitus.com -Jonathan Hazell on tinnitus-asiantuntija www.dystonia-foundation.org/focaldystonia@aol.com/laurent.boullet