ME LÄHDIMME NYT TAMPEREELLE

12. vuosittainen Musiikki&Media -tapahtuma järjestettiin Tampereella Hotelli Ilveksessä 25. - 28. lokakuuta. Päiväsaikaan keskusteltiin äänilevyteollisuutta koskettavista aiheista ja iltatilaisuuksissa kuulosteltiin kotimaisia artisteja. Muusikko-lehden edustajina paikalla käväisivät Nissilä ja Lehtinen.

Lottaliina Lehtinen kertoo:

Nelipäiväinen tapahtuma on kasvattanut osallistujamääräänsä jatkuvasti. Suurin osa tilaisuuteen osallistuvista kotimaan ammattilaisista edustaa vuosi toisensa jälkeen pop/rock -alaa levy-yhtiö/manageri/artisti -akselilla. Heille kyseessä onkin ilmeisen tärkeä sosiaalinen kokoontuminen. Tänä vuonna tapahtuma avattiin kuuluvasti suomalaisen äänilevyn 100-vuotisjuhlakonsertilla "Hyvää ja Kaunista". Varsinainen tapahtuma asiaan kuuluvine paneelikeskusteluineen käynnistyi perjantaina.

Piratismi

Piratismia käsittelevän paneelikeskustelun puheenjohtajaksi oli lupautunut toimittajana tunnettu Antti Isokangas, joka vetää parhaillaan BNL Information Oy:ssä piratisminvastaista viestintäprojektia Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselle. Panelistit Tommi Kyyrä (ÄKT ry), Samuli Putro (Zen Cafe), Heimo Hatakka (Markkinointi &Mainonta), Anssi Kartila (Tullihallitus), Kalle Chydenius (Plastinka) ja Antti Seppänen (Intervisio) olivat odotetusti yhtä mieltä siitä, että kyseessä on erittäin vakava ongelma, jonka poistamiseksi on jo tehty paljon työtä.

Suomalainen musiikkiala menettää joka vuosi arviolta 300 miljoonaa markkaa piratismin takia. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen "Fake no more" -kampanjan avulla on tarkoitus tiedottaa kuluttajia piratismin seurauksista. Tarkoitus on saada varsinkin nuoret äänilevyjen ostajat tiedostamaan, mitä he oikeastaan piraattituotteiden ostamisella tukevat ja keneltä raha on pois. Kampanjan keulakuviksi on saatu tunnettuja suomalaisia artisteja, joiden luulisi saavan teinien sympatiat puolelleen, etenkin kun vastapuolta edustavat pimeää rahaa havittelevat rikolliset.

Kesällä 2000 eduskunnalle on tehty lakialoite piraattituonnin kieltämisestä lailla. Esityksen mukaan piraattituotteiden maahantuonti olisi täysin kiellettyä - edes muutaman kappaleen tuominen yksityiseen käyttöön ei olisi sallittua, mikäli aloite menisi sellaisenaan läpi. Tulevaisuus näyttää, vaikuttaako aloite käynnissä olevaan tekijänoikeuslain uudistukseen. Aloitteen käsittelyä johtaa tällä hetkellä opetusministeriö.

Edellä mainittujen aiheiden lisäksi panelistit keskustelivat mm. siitä, millaisia keinoja piratismin estämiseksi olisi tarjolla. Ainakin Sony on jo julkaissut tuotteita, jotka sisältävät tuotteen kopioi-misen estävän koodin. Ongelmana on, että ammatikseen piratismia harjoittavat ovat valmiita suuriinkin taloudellisiin uhrauksiin, jotta suojakoodit saadaan murrettua - ja jokuhan ne aina murtaa, se on jo huomattu. Koodeilla olisikin lähinnä psykologinen vaikutus kuluttajiin ja ne estäisivät yksityiseen käyttöön tapahtuvan kopioimisen, joka toisaalta tällä hetkellä on Suomessa sallittua.

Median edustaja Hatakka oli sitä mieltä, että toisin kuin esimerkiksi huumeongelmasta, piratismista on vaikea kirjoittaa juttua, joka kiinnostaisi suurta yleisöä. Rahallisia menetyksiä osoittavista "piirakoista" ei kuulemma kukaan jaksa innostua. Koska huumeongelman ja piratismin takana ovat usein samat henkilöt vastaanottamassa tuottoja, luulisi mediaväen ongelman olevan voitettavissa. Piratismille kasvot antavien artistien mukaantulon toivottiin inspiroivan toimittajia kirjoittamaan aiheesta.

Uusien tähtien esiinmarssi

Lauantain ensimmäinen panee-likeskustelu käytiin aiheesta "uusien tähtien esiinmarssi - musiikkibisneksen tuotekehittely tuottaa tulosta!"(!!). Jone Nikulan johdolla asiasta keskustelivat Hannu Sormunen ja Teja Kotilainen (Universal Music), Nanna Granfelt (EMI Music), Niko Nordström (BMG Finland) ja Hans Rautio (Sony Music). Panelistit edustivat suuria kansainvälisiä levy-yhtiöitä, joiden listoilta löytyy useita kansainvälisestikin myyviä kotimaisia artisteja, kuten HIM, Anssi Kela (BMG), Bomfunk Mc’s (Sony), Jonna Tervomaa (Universal Music) ja Emmi (EMI Music). Yhtiöiden edustajat tuntuivatkin keskittyvän lähinnä kuulostamaan viileiltä ja olemaan näyttämättä kateuttaan kilpailijoita kohtaan.

Keskustelun kyseenalaista antia olivat panelistien kertomukset artistiensa imagonmuutoksista ja -muuttamisista, mistä vaihdettiin kokemuksia artistien nimiä salailematta. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että artistin on ulkoisesti vastattava edustamaansa musiikkia. Äideille ja tyttärille tarkoitettua hempeää poppia ei saa myydyksi bootsit jalassa. Granfelt kertoi auttaneensa artisteja vaatevalinnoissa, ja Rasmus-yhtyeen keulahahmo Lauri Ylönen mainittiin kouluesimerkiksi levy-yhtiön "märästä unesta" - valmiista paketista, joka ei kaipaa muokkausta.

Median merkitys tuli keskustelun aikana hyvin esille. Levy-yhtiön markkinointivastaavat miettivät tuotteilleen oikeita radiokanavia jo siinä vaiheessa, kun artisti vasta lukee sopimusmallia. Soittolistoille on päästävä, jotta juuri oikea kohderyhmä saadaan kiinnostumaan tuotteesta. Räväköihin paljastuksiin kyynärpäätaktiikasta tms. yhtiöiden edustajat eivät kilpailijoidensa edessä intoutuneet. Useimmat vakuuttelivatkin, että tuotekehittelyssä on enemmänkin kysymys artistin kuuntelemisesta ja kunnioituksesta, kuin varsinaisesta muokkaamisesta. Yksilönvapautta ylistettiin ja yhtiön roolia vähäteltiin. Ikävää, ettei yhtään artistia oltu saatu paikalle vahvistamaan asiaa.

Pekka Nissilä jatkaa:

Hyytyykö paritanssi?

Heikki Kahila oli saanut hoidettavakseen lauantai-iltapäivän paneelin, otsikkonaan "Suomi tanssii ja soi, mutta miten käy paritanssi(n)?". Ilmaan oli aiheesta heitetty kysymyksiä ja kommentteja paritanssin hyytymisestä iskelmän voiman edessä, tanssimusiikin uusista muodoista, väen vähenemisestä, ja valtion tukitoimista.

Kahila oli onnistunut kokoamaan oivan panelistijoukkion: tanssijärjestäjä Sakari Kosonen (Huvijärjestäjien Keskusliitto), muusikko Mika Linke (Taikakuu), toimitusjohtaja Pekka Leppäniemi (Extraviihde), muusikko Martti Metsäketo (Muusikkojen liitto), diplomitanssinopettaja Maija-Leena Astikainen (yrittäjä) sekä toimitusjohtaja Pertti Teräväinen (Discopress).

Keskustelu eteni terävästi ja ehti käsitellä aihetta laajasti. Kouriintuntuvasti kävi kuitenkin ilmi, että Tampereen tapahtuma pelaa tyystin pop/rock-genressä. Paneelilla oli parhaimmillaankin vain parikymmentä kuulijaa, alusta loppuun vajaan puolitoistatuntisen kuunteli alle puolet heistä. Tanssimusiikin ja iskelmän asiantuntijoita ja/tai edustajia paikalla on todella vähän, eivätkä järjestäjien yritykset siihen suuntaan edelleenkään tuota tulosta. Tapahtuma on toisaalta profiilinsa vuosien saatossa jo luonut, eikä se helpolla muutu.

Mainitut tanssimusiikin ammattilaiset keskustelivat siis vilkkaasti. Keskeisin huoli oli tämän hetken lähtökohta: väki vähenee, paikat vähenee. Jo jonkin aikaa vallalla ollut trendi isojen viihdekeskusten suuntaan todettiin kuitenkin toimivaksi ainakin nuorten saamisessa mukaan. Toisaalta varsinaisten tanssiharrastajien todettiin olevan ei-juovia ja ei-syöviä, jolloin jopa ihanteellinen osoite heille olisi nimenomaan tanssipaikka, jossa asianmukaisissa tiloissa olisi mahdollista vain tanssia. Kulut ovat nousseet useamman bändin käytöstä, tanssi-illan kuluista yleensäkin todettiin menevän 2/3 musiikin kustannuksiin. Toisaalta useampaa bändiä pitkissä illoissa kyllä tarvitaan. Teoston osuutta pidettiin järjestäjien taholta isona, ja järjestyksenpito on nykyisin myös huomattavan suuri kuluerä. Toiminta on luvanvaraista, ja lupa maksaa - tosin kertaluonteisesti, mutta tässä siirtymävaiheessa, kun kaikki ko. henkilöt on koulutettava, rasitus on suuri.

Tanssinopetuksen todettiin olevan yksi hyvä lääke yleisöpulaan, "musiikkia ei osata hyödyntää, ellei osaa tanssia". Televisiotuotannon viimeaikaiset tanssiohjelmat nähtiin jo alalle negatiivisinakin, kun yleisön ikäryhmä niissä koostuu vain iäkkäistä, eikä imagoa näinollen saada muutetuksi. Tanssiyleisön keski-iän todettiin valtakunnan tasolla olevan 50 vuotta.

Tuotannon ongelmia

Musiikkituotantoon ei liiemmälti menty, mutta todettiin sentään levy-minän olevan eri asia kuin lava-minän. Näin on myös yhtyeiden osalta. Tansseissa on soitettava tanssimusiikkia, tästä kaikki olivat yksimielisiä. Paikalla viivähtänyt äänitetuottaja Ilkka Vainio kommentoi kysyttäessä, että levytuottaja toki toivoo artistinsa esittävän levymateriaalia myös keikoilla. Tanssirytmikomppeja hän kertoi levyillä kokeilleensa, mutta jonkun huonon kokemuksen jälkeen niistä enimmiltään luopuneensa. Paneeli oli kuitenkin sitä mieltä, että jo kaikinpuolisen vaihtelunkin nimissä olisi suotavaa, että esimerkiksi niitä paljon puhuttuja "lattareitakin" myös levytettäisiin.

Alan kilpailut nähtiin hyvinä, mikäli ne oikeasti kehittävät alaa. Kaikin osin näin ei koettu tapahtuvan. Päätöslause menee tällä kertaa Mika Linken piikkiin: "Hyvälle on aina töitä, ja hyvä on se josta kansa tykkää".

Tämänkertaisen, varsin lyhyen Tampereen-vierailuni aikana en juurikaan muuta paneelityöskentelyä ehtinyt seurata. Jone Nikulan vetämästä paneelista, joka käsitteli musiikkibisneksen tuotekehittelyä artistien osalta, kuulin vain viimeisen kolmanneksen, mutta ehdin pettyä jo siihenkin. Puheenjohtaja oli kyllä yritteliäs, ja värikkääseen tyyliinsä heitti vierailleen pitkällekin vietyjä kysymyksiä, mutta raati ei ollut samoissa sfääreissä mukana. Oli jopa surullista kuulla ison levy-yhtiön promootiopäällikön suusta "silloin on parasta kun musiikki puhuu puolestaan" -tyyppisiä latteuksia.

Yleisökysymyksiin jäi aikaa yhdelle, joka olikin asiallinen. Hippi Hovi Radio Vaasasta kysyi valmennetaanko artisteja haastattelujen antamisessa, kun Hovin kokemuksella ainakin syytä olisi. Raati ei tähän katsonut aiheelliseksi vastata. Hannu Sormunen Universalilta vain totesi, että aiheesta keskusteltiin Tampereellakin jo kymmenen vuotta sitten, ja "ettei ne kovin hyvin varmaan toimi".

Palkittuja

Musiikki &Media on jo joitakin vuosia palkinnut alan ansioituneita toimijoita. Alan pienuutta ja/tai laiskuutta kuvaa se, että joissakin kategorioissa kerran löydetty voittaja löydetään säännöllisesti uudestaan. En kiellä kenenkään ansioita, mutta kyllä alalla kuitenkin enemmän tapahtuu, kuin nimilistaa tarkastelemalla voisi kuvitella.

Yksi palkituista, eli viihteen monitoimimies Jukka Virtanen, oli myös paikalla sijoitettuna ohjelmaan. Santtu Luodon johdattelemana haastattelutuokiosta muodostui hauska kuin mikä. Virtaselle luovutettiin samoihin aikoihin toisaalla myös yksi taiteen valtionpalkinnoista. Virtanen onkin maamme populaarikulttuurin monipuolisimpia ja ansioituneimpia edustajia. Hänen yli 45 vuotta kestänyt ja yhä jatkuva toimintansa taiteen ja viihteen alalla on harvinaisen mittava. Se kattaa kirjailijan, ohjaajan, sanoittajan, kääntäjän, elokuvaleikkaajan, toimittajan sekä kouluttajan tehtävien lisäksi myös omaa esitystoimintaa.

Virtasen panos esimerkiksi suomalaiseen show- ja revyytoimintaan tekstien ja ohjausten osalta on valtava, ja erityisesti lastenkulttuuri on yksi hänen keskeisiä toiminta-alueitaan. Jukka Virtanen on myös arvostettu ja pidetty opettaja.

Toinen Tampereella palkittu on pitkään rockbisneksessä toiminut tuottaja/manageri Tapio Korjus. Tamperelainen, DJ:nä ja rocktoimittajana työskennellyt Korjus aloitti vuonna 1971 ohjelma- ja konserttitoimiston toiminimellä Suomi-Pop. Yrityksen nimi vaihtui Rockadilloksi 1974, ja vuonna 1982 Rockadillo aloitti myös äänilevyjen julkaisutoiminnan. Yrityksen kolmeen firmaan jaettu toiminta käsittää ohjelmatoimisto/promoottori/managementin, äänitetuotannon ja musiikkikustannustoiminnan. Yhtiö juhli 30-vuotista taivaltaan näyttävästi lokakuun lopulla Helsingissä Tavastia-klubilla, lavalla oli suurin osa yhtiön artisteista - mm. RinneRadio, Wimme, Kimmo Pohjonen, Trio Töykeät, Pekka Pohjola ja XL.