TEATTERIMUUSIKON HAUTAA KAIVETAAN

Teatterimuusikoille "monttu" tai "orkesterihauta" on hyvin tuttu paikka. Se on työympäristö, jossa tehdään ammattityötä kohtuullisin työehdoin. Freelancemuusikkojen rapautuvilla työmarkkinoilla teatterisoitto on arvostettua työtä, josta juuri kukaan muusikko ei kieltäydy.

Teatterimuusikkojen työmarkkinoille on nyt kuitenkin luikerrellut kilpailijoita, joiden toimintatavat eivät sovi terveen työmarkkinatoiminnan puitteisiin. Jotkut ammattikorkeakoulut ja konservatoriot ovat sopineet ammattiteattereiden kanssa siitä, että teattereiden tarvitsema muusikkojen työ teetetään oppilaitosten opiskelijoilla työharjoittelun nimikkeellä. Ammattityöntekijät korvataan näin harjoittelijoilla, musiikin opiskelijoilla. Epäilemättä opiskelijat useimmissa tapauksissa suoriutuvat tehtävistä kohtuullisesti. Asetelma on kuitenkin sairas sekä niiden muusikkojen näkökulmasta, jotka mieluusti tekisivät teatterityötä että opiskelijoiden kannalta. Ne nuoret, jotka opiskelevat valmistuakseen muusikoiksi, pannaan oppilaitosten toimesta tuhoamaan sitä ammattityötä, josta leipä tulisi vastaisuudessa saada. Jos taas opiskelijat tähtäävät esimerkiksi opettajan ammattiin, on kysyttävä, miksi he ylipäätään ovat teatterissa työharjoittelussa.

Teattereiden näkökulmasta järjestely näyttää houkuttelevalta, sillä jokainen ilmainen muusikko teatterin esityksessä tietää noin tuhannen markan säästöä. Jos teatterilla on 20 opiskelijaa säestämässä musikaalia, säästö on noin 20.000 markkaa esitystä kohti. Täysin ongelmaton menettely ei teattereidenkaan osalta ole, sillä henkilöstömenojen pienentymisen myötä pienenevät aikanaan myös teatterin valtionosuudet. Suomalaisten teattereiden musiikki hoidetaan pääasiassa freelancemuusikkojen voimin. Jos teattereiden taloudelliset toimintaedellytykset valtion tuen vähenemisen seurauksena heikkenevät, heikkenevät myös teattereiden mahdollisuudet muusikkojen palkkaamiseen entisestään. On vaara, että musiikki putoaa teattereiden budjeteista lopullisesti.

Ammattioppilaitokset tekevät muusikkokunnalle korvaamattoman vahingon viedessään muusikoilta työn ja toimeentulon. Oppilaitosten kannalta sitä vastoin taloudellisia menetyksiä ei aiheudu, pikemminkin tapahtuu päinvastoin. Oppilaitokset saavat työharjoittelun järjestämiseen valtiolta rahaa ja sijoittamalla opiskelijat ilmaiseen työhön teattereihin, ne toteuttavat jonkin opiskelun järjestämistä koskevan vaatimuksen. Eri asia on, että oppilaitokset näyttävät käsittäneen jotakin työharjoitteluun liittyvää täysin väärin.

Muusikkojen liitto on vaatinut alan työharjoittelun järjestämistä niin, että se ei häiritse normaalia työmarkkinatoimintaa eikä heikennä muusikkojen työllisyyttä. Opetusministeri on pitänyt tätä oikeana lähtökohtana. Parhaillaan opetusministeriössä työskentelee työryhmä, joka yhtenä asiana selvittää työharjoittelukysymystä.

Ilman enempiä selvityksiä on kuitenkin todettavissa, että sellainen poltetun maan taktiikka, jota muutamat musiikkialan oppilaitokset ovat teattereissa ryhtyneet harjoittamaan on tuomittavaa. Se on pyrittävä estämään kaikin mahdollisin keinoin. Työmarkkina-asioita harvoin saatetaan kilpailuviranomaisten arvioitavaksi, mutta ehkä nyt sekin on tehtävä. On myös pohdittava, syyllistyvätkö teatterit työharjoittelijoita käyttäessään työtaistelu- tai muihin normaalin työmarkkinakäytännön vastaisiin toimenpiteisiin. Niin ikään joudutaan arvioimaan, millaisilla työmarkkinakeinoilla teattereiden menettelyyn vastataan.

Vaikka teatterimuusikot ovatkin tottuneet olemaan "orkesterihaudassa", pysyvästi he eivät suostu tulemaan haudatuiksi. Oppilaitokset ja teatterit voivat lähteä siitä, että niiden muusikkokunnalle heittämä haaste on otettu vastaan ja siihen tullaan vastaamaan.