Erilainen lovestoori

Amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä Courtney Love on ryhtynyt taisteluun äänilevy-yhtiöiden ylivaltaa vastaan. Love oli eturintamassa vaatimassa Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain palauttamista entisen sisältöiseksi, sen jälkeen kun laki levy-yhtiöiden etujärjestön RIAA:n masinoinnin ansiosta oli muutettu niin, että taiteilijat menettivät oikeutensa saada levytystensä tekijänoikeudet takaisin itselleen 35 vuoden kuluttua julkaisusta. Oli hämmästyttävää, että Love ja kumppanit onnistuivat saamaan oudoissa olosuhteissa syntynsä saaneen lakimuutoksen oikaistuksi. Kenties tätäkin tärkeämpää oli, että Yhdysvaltojen kongressin jäsenille selvisi prosessin kuluessa, että levy-yhtiöiden etujärjestö RIAA ei edustakaan taiteilijoita vaan yksinomaan levy-yhtiöitä.

Yhdysvallat ei ole ainoa maa maailmassa, jossa levytuottajat hyvällä menestyksellä esiintyvät taiteilijoiden edustajina. Muuallakin kansanedustuslaitoksen jäsenet ja korkeat valtionhallinnon virkamiehet luulevat levy-yhtiöiden ajavan taiteilijoiden etuja. Jos ja kun näin pääsee tapahtumaan, se on osaksi taiteilijoiden ja heitä edustavien tahojen oma syy ja osaksi päätöksentekijöiden välinpitämättömyyttä. Esimerkiksi EU:n komission ylin johto osoittaa liikuttavaa sinisilmäisyyttä antautuessaan vuosittain äänilevyalan kansainvälisen järjestön IFPI:n mannekiiniksi jakamaan järjestön palkintoja.

Yhdysvalloissa Courtney Love ja kumppanit ovat kiinnittäneet huomiota juuri tällaiseen toimintaan ja lisäksi levy-yhtiöiden taiteilijoiden kanssa harjoittaman sopimustoiminnan kieroutuneisuuteen. Courtney Love on eri yhteyksissä, esimerkiksi avoimissa kirjeissään, kiinnittänyt tilanteeseen suuren yleisön ja ennen kaikkea kollegojensa huomiota. Hän kehottaa kollegojaan rehellisesti kertomaan julkisesti omasta ja kollegojensa tilanteesta totuudenmukaisesti. Loven mukaan taiteilijoiden yleisen edun mukaista ei ole antaa julkisuuteen kuva ikään kuin kaikki menisi hyvin, kun totuus on täysin toisenlainen. Lukuun ottamatta muutamia harvoja menestyjiä suurin osa amerikkalaisista äänilevyartisteista on surkeassa tilanteessa, Courtney Love sanoo. Hän ihmettelee, miten tuotannonala jonka tuotteista vain viisi prosenttia on myyntimenestyksiä, voi ylipäätään jatkaa toimintaansa. Courtney Loven mukaan amerikkalaisen äänilevytuotannon menestymisen selitys on taiteilija. Taiteilijat sekä synnyttävät myytävän tuotteen että maksavat sen tuotannon ja markkinoinnin. Viisi prosenttia tuotannosta on niin suuria kaupallisia menestyksiä, että se riittää turvaamaan yhtiöiden talouden. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan rahaa tarvitaan enemmän. Sitä saadaan kun viulut maksatetaan taiteilijoilla. Luettelo siitä mitä amerikkalaiset taiteilijat levytuotantoon liittyen nykyisin maksavat onkin pitkä kuin nälkävuosi. Taiteilijoille maksettava rojaltiprosentti tosin on nykyisin paljon suurempi kuin aiemmin, mutta vastaavasti heidän maksettavakseen tulevat kustannukset ovat lisääntymistään lisääntyneet.

Courtney Love ei varsinaisesti näytä rakastavan levy-yhtiöitä, eikä ehkä vihaakaan. Sen sijaan hän on yhtenä keskeisenä jäsenenä siinä taiteilijoiden etujoukossa, joka vaatii asiallisuutta äänilevyalan sopimustoimintaan ja menettelytapoihin. Vastakaikua tälle toiminnalle on tullut runsaasti sekä kongressissa että julkisuudessa. Alan merkittävimmät lehdet kirjoittavat nykyisin sivukaupalla äänilevyalan ongelmista.

Myös taiteilijoiden ja levy-yhtiöiden väliset oikeudenkäynnit ovat viime aikoina lisääntyneet ja Courtney Love käy itsekin oikeutta levy-yhtiötään Universalia vastaan. Yhdysvalloissa lainsäädäntö ei ole taiteilijoiden kannalta otollinen tämäntapaisille riita-asioille ja useimmiten oikeusriidat päättyvätkin sopimukseen eikä tuomioita siksi synny. Levy-yhtiöt haluavat estää oikeuskäytännön syntymisen ja sopivat siksi riidat. Niin yhtiöt voivat vaikuttaa pelin sääntöjen säilymiseen kannaltaan suotuisina. Courtney Loven mielestä tämä on yksi alan epäkohta, johon hän sanoo haluavansa muutosta oman oikeusjuttunsa kautta.