Etusivulle Organisaatio
Sopimukset ja Tariffit
->    Jäsenedut ja Palvelut
Liity Jäseneksi

Muusikko online / takaisin10/2001


Baddingin rojaltit maksuun - Vain rahat puuttuvat

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi A.A.B. Tuotanto Oy:n maksamaan Baddingin perikunnalle maksamattomia rojalteja vuosilta 1989-1998 yhteensä 126.793 mk korkoineen. Lisäksi yhtiön suoritettavaksi tuli oikeudenkäyntikuluja yhteensä 85.339 mk. Levy-yhtiö on konkurssissa ja rahoja pyritään hankkimaan konkurssipesälle eri oikeudenkäynneissä. Tuomiossa vahvistettiin myös pari kiintoisaa levytyssopimusten tulkintaa. Juttu on osa monitahoista kokonaisuutta, joka juontaa juurensa 1980-luvulle. Juttua ajoi liiton oikeusapupäätöksen mukaan Taiteilijoiden tili- ja lakiasiaintoimisto Oy.

Miika Tarhio
liiton lakimies

A.A.B. Tuotanto Oy:n tarina

Rauli Somerjoki teki vuonna 1983 levytyssopimuksen A.A.B. Tuotanto Oy:n kanssa. Yhtiön omistivat puoliksi Leena Juuranto ja Atte Blom, jotka muodostivat myös hallituksen. Käytännön asioita hoiti Juurannon Polarvox Oy, joka julkaisi lähes kaikki Baddingin äänitteet 80-luvun lopulta lähtien. AAB:n oma tuotanto väheni pikku hiljaa 90-luvun lopulla.

Vuoden 1998 alussa liitto lähti oikeudenomistajien pyynnöstä selvittämään rojalteja, mutta AAB ei vastannut kyselyihin. Jälkeenpäin selvisi, että yhtiössä oli meneillään alasajo.

AAB oli myynyt huhtikuussa 1998 omistamansa masternauhat - mukaan lukien Baddingin masterit - Love Kustannus Oy:lle. AAB:n saama hinta jaettiin heti kokonaan Polarvoxille ja kahdelle muulle Juurannon ns. läheisyhtiölle, joille AAB:n sanottiin velkaantuneen. AAB:llä oli siis hallussaan ainoa varsinaista tuloa tuottava omaisuus - masternauhat - mutta siitä huolimatta se oli velassa läheisyhtiöilleen mastereiden koko kauppahinnan.

AAB:n liiketoiminta päättyi, ja yhtiö hakeutui konkurssiin maaliskuussa 2000, kun Somerjoen perikunta oli kanteella vaatinut rojalteja vuosilta 1989-98. Rahaa ei enää riittänyt Baddingin rojalteihin. Yhtiö ilmoitti konkurssimenettelyssä, ettei sillä ollut tietoa perikunnan saatavasta. Pesäluetteloon merkittiin rojaltivelaksi 39.000 mk. Kanteessa vaaditut rojaltit olivat yli 140.000 mk korkoineen.

Konkurssin syyksi yhtiö ilmoitti "kiristyneen lähinnä ulkomaisen kilpailun ja heikentyneen kysynnän". Masterien myyntitulojen ilmoitettiin riittäneen vain velkoihin, joista masterit oli pantattu Polarvoxille ja muille Juurannon läheisyhtiöille. Lisäksi lähes 1/4 hinnasta maksettiin Polarvoxille hallinnointipalkkiona ja korvauksena kaupan järjestämisestä.

AAB:n konkurssipesän velkojat päättivät jatkaa oikeudenkäyntiä, jossa nyt siis on saatu tuomio. Se, mistä rahat saadaan rojaltien maksuun on toinen juttu. Konkurssipesä käynnisti kolme ns. takaisinsaantikannetta, joilla AAB:n masterkaupoista saadut läheisyhtiöille jaetut varat pyritään palauttamaan, jolloin niistä saatetaan saada jako-osuutta myös perikunnalle.

Rojaltit tilittämättä vuosikymmenen ajan

Baddingin kuoleman jälkeen perikunta selvitteli ensi kertaa lakimiehen kanssa vuosina 1987-88 rojaltimaksuja. Samanaikaisesti yhtiö vaati perikuntaa suostumaan levytyssopimuksen muutokseen, jolla rojalti olisi puolittunut tilanteessa, jossa AAB:n siirtäessä julkaisuoikeuden läheisyhtiölleen - vaikkapa Polarvoxille. Perikunta ei tietenkään tällaiseen heikennykseen suostunut, ja yhtiö viivytti puolestaan rojaltinmaksua.

Perikunnalle juoksi Baddingin oikeuksien haltijoina rojalteja ja korvauksia eri lähteistä, eikä se osannut erityisemmin valvoa tiettyyn sopimukseen liittyvää rahaliikennettä. Vuoden 1998 alussa perikunta alkoi selvittää nimenomaan AAB:n tilityksiä. Näytti siltä, että yhtiö oli myynyt levyjä vuosikausia, mutta tilityksiä ei löytynyt.

Liitolta oikeusapua

Perikunta pyysi liiton avulla moneen otteeseen tietoa vuoden 1989 tilityksen maksusta ja sen jälkeisistä tilityksistä, mutta tuloksetta.

Toisin kuin näytti, joitakin AAB:n asioita silti hoidettiin. Yhtiön katalogi tuotti AAB:lle tietenkin Gramex -korvauksia, joita tilitettiin yhtiölle 1.10.1998 yhteensä 80.325 mk. Seuraavana päivänä yhtiö maksoi 80.000 mk Finnvox Studiot Oy:lle, joka on AAB:n läheisyhtiö Leena Juurannon välityksin.

Asiassa ei päästy eteenpäin ilman oikeudenkäyntiä. Ensivaiheessa AAB:ltä vaadittiin vuoden 1989 tilityksen mukaista maksua. Vasta oikeudenkäynnissä yhtiö sitten selvitti joulukuussa 1989 maksaneensa pääomamäärältään saman summan kuin mitä kanteessa oli vaadittu 1987-88 osalta. Kun yhtiö vielä oikeudenkäynnin aikana maksoi vaaditut korot ja asiamies lupasi toimittaa tilitykset vuosilta 1989-98 asia näytti olevan kohtuullisella tolalla.

Tilityksiä vuosilta 1989-98 ei kuitenkaan tullut ja perikunta joutui selvittämään rojaltimaksun perusteet. Tämä ei ollut aivan vähäinen tehtävä, koska korvausperusteet piti todentaa Teoston ja Gramexin rekistereistä. Tuloksena oli kolme listaa, joita työläästi vertailemalla päästiin tosiasiallisen tilanteen jäljille.

AAB:n väitteitä oikeudenkäynnissä

Oikeudenkäynnissä AAB esitti laskelmia, joiden perusteella yhtiö myönsi olevansa velkaa perikunnalle enintään noin 60.000 mk. Ero vaaditun ja myönnetyn määrän välillä johtui yhtiön mukaan siitä, että perikunta oli laskenut rojaltit virheellisillä prosenteilla silloin, kun tallenteen julkaisijana on jokin muu taho kuin AAB. Tämä menettelytapa oli yhtiössä käytössä 1980-luvun lopulta.

Yhtiön mukaan levytyssopimuksessa ei ole - kuten ei olekaan - mainintaa siitä, miten rojalti määräytyy silloin, jos AAB on antanut Polarvoxille oikeuden julkaista jokin Baddingin tallenne. Yhtiön vastuuhenkilöiden mukaan äänitealalla on käytäntönä, että taiteilijalle maksettava rojalti tällöin puolittuu. Tällainenkin käytäntö olisi tietysti taiteilijan kannalta parempi kuin se käytäntö, ettei rojalteja makseta lainkaan.

Lisäksi yhtiö väitti, että rojaltia maksettaisiin korkeamman prosentin mukaan silloin, kun äänitekohtainen tai tuotekohtainen (CD, LP, kasetti) myynti ylittää 15.000 myydyn kopion rajan.

Perikunnan puolelta todettiin, että rojaltin puolittaminen tilanteessa, jossa julkaisija ja tuottaja ovat eri tahoja johtaa taiteilijan kannalta täysin kestämättömään tilanteeseen. Levy-yhtiö voisi - kuten nyt alan käytännöksi väitettiin - rojaltisopimuksesta piittaamatta siirtää tallenteen kopiointioikeuden vaikkapa läheisyhtiölleen. Kauppa kävisi yhtä hyvin mutta rojalti puolittuisi. Tällaista menettelyä tuskin millään muullakaan alalla tunnustettaisiin käytännöksi tai hyväksytyksi liiketavaksi.

Baddingin levytyssopimuksen mukaan rojalti on porrastettu tallenteen myyntimäärän mukaan. Tallenteella tarkoitetaan tässä niitä masternauhoja, joille alkuperäisesitykset on tallennettu. Kasetti, CD ja LP ovat sen sijaan laitteita, joilla sopimuksen tarkoittamia tallenteita julkaistaan ja myydään. Rauli Somerjoen tapauksessa master-nauhoja/tallennettuja esityksiä on rajallinen määrä ja myynnissä on eri tavoin koostettuja tuotteita samoista tallennetuista esityksistä. Nämä tallennetut esitykset - esimerkiksi Ikkunaprinsessa - ovat jo 80-luvulla myyneet yli 15.000 kopiota, mistä syystä uusissa kokoelmissa on välttämättä kysymys yli 15.000 kappaletta myyneen tallenteen myynnistä.

Porrastettu rojalti lasketaan ja maksetaan esityskohtaisesti - ei tuotekohtaisesti

Tuomiossa otetaan kantaa rojaltin porrastuksen perusteena oleviin myyntimääriin. Oikeus hyväksyi perikunnan laskentatavan, jonka mukaan laskenta kohdistuu tallennettuihin esityksiin riippumatta siitä, millaisilla alustoilla (CD, LP, kasetti) niitä myydään. Myyntimäärien mukaan porrastettu rojalti ei siis putoa eikä myyntimäärän laskenta ala alusta siinä tapauksessa, jos masterilta otetaan kokoelma-äänitteelle yksittäinen esitys/raita.

Joissakin levytyssopimuksissa rojaltin porrastus on sidottu tuotekohtaisiin myyntimääriin. Ellei tällaisesta laskentatavasta ole sovittu, lasketaan myynti ja rojaltit esityskohtaisesti.

Rojaltia ei saa puolittaa edelleenluovutuksessa

Oikeus katsoi, että yhtiöllä oli näyttövelvollisuus siitä, että äänitteen julkaisuoikeuden luovuttamistapauksissa sillä olisi alan käytännön tai muun perusteen nojalla oikeus puolittaa sovittu rojaltiprosentti. Kun yhtiö ei pystynyt asiaa toteen näyttämään, oikeus piti rojaltiprosentin puolittamista tehdyn levytyssopimuksen vastaisena.

Lopputulos

Perikunnan kanne meni siis läpi lähes sellaisenaan. Perikunnan saatavista vähennettiin yhtiön asiamiehen vaatimuksen mukaan 10 % rojaltisummasta korvauksena palautus- ja näytelevyistä. Vähennyksen tekemisen ei sopimuksen tulkinnanvaraisen sanamuodon johdosta katsottu edellyttävän selvitystä tosiasiallisesti palautettujen levyjen ja näytelevyjen määristä.

Kuten edellä todettiin, konkurssipesä pyrkii takaisinsaantikanteilla saamaan Polarvoxille ja kahdelle muulle AAB:n läheisyhtiölle vähän ennen konkurssin alkamista maksetut varat takaisin. Konkurssipesässä ei tätä ennen ole varoja, jolla perikunnan saatava voitaisiin maksaa. Toistaiseksi läheisyhtiöt eivät ole suostuneet maksuja palauttamaan.

lehti 4/2000: AAB- tuotanto Oy asetettu konkurssiin