 5/2000
Muusikkojen vähimmäispalkkioiden kehityksessä isoja eroja
Viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana Muusikkojen liiton työehtosopimusten vähimmäispalkkiot työssäkäyntikerralta ovat enimmäkseen kehittyneet ns. yleisen linjan mukaisesti. Joissakin tapauksissa palkkioiden nousu on kuitenkin ollut merkittävästi yleistä kehitystä suurempi. Pienimmillään kolmen vuoden nousu on 7 % ja suurimmillaan 25 %.
Luvut eivät kuitenkaan suoraan ilmaise sitä, miten paljon muusikkojen palkkiot työssäkäyntikerralta ovat nousseet. Muusikoille maksetaan vähimmäispalkkio työssäkäyntikerralta myös silloin, kun työaika on enimmäistyöaikaa lyhyempi. Toisaalta keikoilla vähimmäispalkkion perusteena oleva työaika usein ylittyy, mikä merkitsee palkkion suurenemista. Sen vuoksi puolen tunnin tai tunnin lisäys vähimmäispalkkion perusteena olevaan työaikaan ei suoraan nosta keikkakohtaisia ansioita vastaavalla määrällä.
On selvää, että ilman erityisiä ponnisteluja muusikkojen palkkiotaso keikkatyössä ei seuraa yleistä ansiotason kehitystä. Se nähdään tässäkin yhteydessä erinomaisesti. Erilaiset ansiokehitystakuut ja muut yleisessä käytössä olevat mekanismit eivät keikkatyötä tekeviä ilahduta. Mikäli palkkioiden halutaan kehittyvän yleistä ansiokehitystä vastaavasti, jää vastuu siitä puhtaasti muusikoille itselleen ja Muusikkojen liitolle.
Palkkiokehityksessä isoja vaihteluita
Vähimmäispalkkioiden muutos Muusikkojen liiton sopimuksissa on ollut melko epäyhtenäistä. Enimmäkseen palkkioiden muutos on tupotasoa eikä sitä voi kehua hyväksi. Asiaan vaikuttaa myös se, että keikkatyössä palkkaliukumat ovat pieniä. Liukumia voi kyllä olla ja ne voivat lisäksi mennä sekä ylös- että alaspäin. Kun tessejä rikotaan, silloin palkat liukuvat alaspäin. Toinen asia on, että keikkasopimuksiin ei ole saatu tupoihin elimellisesti kuuluvia ansiokehitystakuukorvauksia. Keikkasopimusten osalta koko ansiokehitysjärjestelmää voi pitää lähinnä huijauksena.
Eniten muusikkojen keikkapalkkiot ovat nousseet, kun sopimuksen uusimiseen on liittynyt erityisiä toimia. Esimerkiksi Ylen ja MTV:n palkkiot nousivat tuntuvasti, kun edellisen tupon kynnyksellä SAK:n avulla saatiin minimipalkkion perusteeseen yksi tuntipalkka lisää.
Teattereiden minimipalkkiot nousivat kolmivuotiskaudella myös yli 20%, koska tänä vuonna minimityöaikaan tuli lisää puoli tuntia ja puolen tunnin palkka lisää.
Teatterimuusikkojen ansiot nousevat tänä vuonna myös muiden sopimusmuutosten ansiosta. Mutta osa palkkioista on vuoden ennallaan. Valtakunnansovittelijan toimistossa syntynyt tämän vuoden sopimus sai kylkeensä 3,1 prosentin hintalapun niin kuin tapana on. Hinta selviää kuitenkin vasta myöhemmin, jos koskaan. Palkkioiden korotukset vaihtelevat nimittäin reilun 30 prosentin ja nollan välillä.
Äänilevytessin palkkiotason nousussa on mukana verkkomyyntilisä. Liiton ja tuottajien kesken sovittiin, että musiikkia saa alkaa myydä paitsi fyysisinä kappaleina myös verkossa. On demand -verkkomyynnistä maksetaan levytyspalkkioihin viiden prosentin korotus, joka on mukana palkkioissa tästä eteenpäin.
Savonlinnan oopperajuhlilla soittavien muusikkojen palkat nousevat tänä vuonna 5 %. Sen vuoksi kehitys on kolmivuotiskaudella keskimääräistä parempi. Kaupunginorkestereiden palkkioissa on mukana pieni kompensaatio siitä, että sopimuksessa olevaa matka-ajan korvausta ei ole nostettu.
RSO:n palkkiotaso on muita orkestereita korkeampi, koska palkkiot sisältävät radiointi-, televisiointi- ja levytysoikeuksien luovutuksen. Muissa orkestereissa korvaus maksetaan erikseen.
Muusikkojen palkkiot eivät ole päätä huimaavia. Tuntipalkat keikkatyössä vaihtelevat 150 ja 200 markan välillä. Joissakin tapauksissa harjoituspalkat ovat runsaat 100 markkaa tunti. Tekijänoikeuksien luovutus vaikuttaa palkkioita nostavasti, niin kuin oikein tietysti onkin.
Erilaisia sopimuksia
Orkesterityössä on pääsääntöisesti käytössä kolmen tunnin perusteella määräytyvä vähimmäispalkkio. Teatterissa ja oopperassa on käytössä kolmen-neljän tunnin palkkio. Orkesterityössä harjoitukset ovat usein neljän tunnin mittaisia ja palkkiot kolmanneksen minimipalkkiota korkeammat. Teattereissa harjoitukset myös usein neljän tunnin pituisia.
Radiossa ja televisiossa työaika voi nyt muodostua minimipalkkiokeikalla kuuden tunnin pituiseksi. Sama pätee ravintolamuusikon työssä.
Äänilevykeikan minimipalkkio ylittyy jo kolmen tunnin työssä, jos sinä aikana tallennetaan vähintään kolme stemmaa.
Muusikkojen liitto haluaa kunnon päiväpalkat
Muusikkojen liiton jäsenistä valtaosa työskentelee ns. keikkatyössä eli freelancereina. Muusikkojen liitossa puhutaan työajan lyhentämisestä, freelancereiden kohdalla sopimustoiminnan suunta on päinvastainen. Esimerkiksi Muusikkojen liiton ensimmäisissä keikkatyötä koskevissa sopimuksissa vähimmäispalkkion perusteena oli parin tunnin työ. Vuosikymmenien aikana minimipalkkion edellyttämä maksimityöaika on pidentynyt nyt jo osittain kuuteen tuntiin. Voidaan alkaa puhua päiväpalkasta.
Työajan pidentäminen on ollut yksi keino ansiotason nostamiseksi. Työantajista kukaan ei ole pidennystä vapaaehtoisesti hyväksynyt, vaan on pitänyt mennä vaikeimman kautta, joko lakkoilemalla tai uhkaamalla lakolla. Työn pidentäminen on lisännyt jonkin verran palkkakustannuksia, mutta koska osa keikoista on ylittänyt enimmäistyöajan, kustannusten nousu on ollut osittaista.
Tämän päivän Suomessa valtaosa muusikkojen keikoista on sellaisia, että niistä muusikot saavat ilman lomakorvauksen vaikutusta 500 - 600 markkaa tai sitä enemmän. Jos on keikka viitenä päivänä viikossa, kuukausiansio on 11.000 - 12.000 markkaa.
Freelancerille on tärkeätä saada työaikaansa myydyksi. Sama koskee kuukausipalkkaisia, sitä ei vain aina tulla ajatelleeksi. Mitä enemmän freelancer saa työaikaansa myydyksi, sitä vähemmän hänellä on palkattomia työpäiviä. Työttömiä päiviähän itsensä hyvässä työvireessä pitävällä freelancerilla ei varsinaisesti ole, kun täytyy harjoitella. Palkkaa siitä tosin saa vain silloin, jos harjoittelu on osa keikkaa.
|
