MUSTEK tuli taloon

Juki Välipakka

Teknologia on tullut kentälle jäädäkseen, samoin sen koulutus. Mitä Pop & Jazz Konservatoriossa ja Sibelius Akatemiassa tehdään tänä päivänä koulutuksen hyväksi?
Audiotekniikka arkipäiväistyy teknologian laskevan hintakehityksen seurauksena. Yhä useampi muusikko tekee luontevasti musiikkiin liittyviä asioita modernin tekniikan välinein, väittää Sibelius Akatemian Musiikkiteknologian (mustek) koulutusohjelman suunnittelutyöryhmän loppuraportti.

Alku aina hankalaa

Musiikkiteknologian kurssi käynnistyi Jasse Varpaman aloitteesta vuonna 1987 Pop & Jazz Konservatorion silloisissa Oulunkylän Seurahuoneen toimitiloissa melko vaatimattomalla laitekapasiteetilla, jotka nekin olivat Jassen omia. Pikku pojasta asti syntetisaattorien kanssa puuhastellut Jasse suoritti Berkleessä opiskellessaan 1982-83 musiikkiteknologian oppimäärän, mutta MIDI-kytkentä tuli kuvioihin mukaan vasta kesällä 1982, kun poika pääsi jenkeissä kokeilemaan rumpukoneen soittamista koskettimien kautta.
- Kyllä piti saada ihmisiä vakuuttuneeksi, ennen kuin sai aloittaa tällaisen jutun, muistelee Jasse. - Alkuvuosina oli ihmisiä - jotka ovat nyt onneksi kadonneet - jotka sanoivat, ettei koneilla ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Tämä asenne olisi tänä päivänä aikamoista itsemurhaa.
- Enää ei tarvitse kamppailla sen ennakkoluulon läpi, että tässä olisi jotain kummallista. Tämä on nykyään samanlaista kuin minkä tahansa instrumentin opiskelu. Olen aina sanonut, että nämä ovat samanlaisia apuvälineitä.

Oppimiskynnys

Ihmiset joskus kauhistelevat isoja tietokoneohjelmia. Kun itse on soittanut pianoa kolmekymmentä vuotta ja nyt vasta alkaa vähän ymmärtää mistä on kysymys. Kuitenkin näitä ohjelmia olen käyttänyt vasta kymmenen vuotta ja ymmärrän hyvin mistä on kysymys. Tarkoitan, että teknologian oppimiskynnys on kuitenkin niin paljon pienempi kuin missään soittimessa, pohtii Jasse.
- Eivät nämä vehkeet vähennä stressiä, eivätkä lisää vapaa-aikaa, mutta tuottavuus nouse huikeasti, Jasse virnistää.
- Jos joutuisi joistakin kodinkoneista luopumaan, niin kyllä piano ja tietokone lähtisivät viimeisinä; ne ovat tärkeimpiä mitä minulla on.

Tavoitteet ja resurssit

Musiikkiteknologian luokan uusien laitehankintojen myötä toimintamahdollisuudet ovat parantuneet. Yksivuotisen kurssin tärkeimpänä tavoitteena on tutustuttaa tärkeimpiin ohjelmiin.
- Se on se eka tavoite - miten se avataan ja suljetaan. Se on myös vähän sellaista evankelistan työtä asian puolesta, ja se saa palkkansa siinä kun jonkun lamppu syttyy. Ahaa, tuon voi siis tehdä tuolla vehkeellä noin! Sitten kun ihmiset käyttävät samoja ohjelmia, pystytään kommunikoimaan keskenään. Pitemmällä olevat käyttäjät vaihtavat kokemuksia ja oppivat toisiltaan.
- Tämä on myös yleissivistävä aine. Tietotekniikka on nykyään kuitenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä, tuumii Jasse. Kurssin sisältö käsittää alussaan katsauksen alan historiaan ja MIDI-teknologian perusteisiin. Sen jälkeen aletaan tutustua sekvensseri- ym. ohjelmiin. Näitä ovat erilaiset notaatio-ohjelmat ja erilaiset teorian ja säveltapailun opetus- ja harjoitteluohjelmat.
Seuraavaksi tulevat kovalevyäänityksen perusteet, audioprosessointi, audio/videosynkronointi, Internetin hyödyntäminen ja musiikki multimedian osana. Lopuksi tehdään jonkinlainen pieni lopputyö studiossa.
- Iso kakku, ja aikaa on liian vähän, toteaa Jasse. Kurssi onkin vain tutustumiskäynti, jonka jälkeen opiskelijalla on mahdollisuus itse ottaa lisää selvää asioista.

Kärryiltä ei saa pudota

Apulaisrehtori Jussi Saksan mielestä koulutusta tarvittaisiin lisää, sillä musiikkiteknologia on kasvava teollisuudenhaara jonka käyttömahdollisuudet ovat moninaiset, ja sen hallinnan vaatimus alalla kasvaa jatkuvasti.
- Me olemme nyt saaneet haltuumme tämän juuri-osaston, mutta musiikkihan on jatkuvassa kehitysliikkeessä, emmekä me saisi pudota kärryiltä siitä, mikä on tämän päivän musiikkia, hän pohtii. Hän ei pidä mahdottomana sitä, että Pop & Jazz Konservatorio alkaisi suunnitella musiikkiteknologian koulutuksen ulottamista perusopintojen puolelle, jolloin siitä tulisi yksi pääainevaihtoehto. Tällä hetkellä koulun muihin asiaa sivuaviin kurssivaatimuksiin kuuluvat myös Seppo Sorvalin pitämät musiikkifysiikka- ja ATK-kurssit.

Multimediaa

Jassella on vielä eräs tuote hihassa. Paraikaa on syntymässä CD-ROM multimediaprojekti aiheesta Tietokone ja sovitustyö.
Romppu on multimedian keinoin toteutettu esimerkki tietokoneen käytöstä sovitus- ja tuotantotyössä, ja sen tarkoitus on esimerkein osoittaa audio/sekvensseri-, editori- yms. ohjelmien hyödyntäminen äänitetuotannossa. Paketin kohderyhmänä ovat muusikot, äänitetuottajat, äänittäjät, musiikinopiskelijat ja kaikki muut alasta kiinnostuneet.
- Siihen tulee erikseen luova osuus ja tekninen osuus. Kenttiin tulee tällainen "Technical Specifications"-nappi, jota painamalla saa esiin tekniset asiat erikseen kotistudiosta, käytetystä laitteistosta, ergonomiasta, siirtomahdollisuuksista ja niin edespäin. Siihen tulee myös mikseri, jolla käyttäjät voivat itse miksata eri instrumentteja ja kuoroja ja muuta, hehkuttaa Jasse.
- Kuvia eri vaiheista ja tilanteista on toistasataa. Yleensä tämän kaltaisissa projekteissa on pulaa materiaalista, mutta nyt ei ole.
Projektin audiomateriaalina on laulaja Virve Rostin kanssa toteutettu ääniteprojekti. Multimediaprojektin ohjaajana on toiminut Jassen pitkäaikainen yhteistyökumppani Otto Romanowski.

Akatemiassa kurssitettu ennenkin

Suurimmaksi alan kouluttajaksi näyttää tällä hetkellä nousevan Sibelius Akatemia, joka aloittaa tänä syksynä musiikkiteknologian koulutusohjelman. Sibelius Akatemian lisäksi jotkut yliopistot ja korkeakoulut antavat musiikkiteknologiaa sivuavaa koulutusta, mutta kattavaa korkeakoulutasoista musiikkiteknologiaopetusta ei ole Suomessa ollut, ja multimediaopetuskin on valtakunnallisesti vähäistä.
Sibelius Akatemiassa ajatuksia itsenäisestä koulutuslinjasta on esitetty jo toista vuosikymmentä. Aluksi teknologiapuolta liitettiin säveltäjäkoulutukseen ja keskusteltiin jopa erillisestä tietokonemusiikin säveltäjäkoulutuksesta. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, mutta tietokonemusiikin asema on vahvistunut säveltäjien peruskoulutuksessa.
Studiotekniikan hyödyntäminen opetustoiminnassa johti keskusteluihin studiokoulutuksen aloittamisesta. Esitettiin, että nimenomaan musiikkikorkeakoulun tulisi huolehtia ammattitaitoisten äänittäjien ja tuottajien koulutuksesta. Tämänsuuntaiset ideat toteutuivatkin pienemmässä mittakaavassa Sibelius Akatemian koulutuskeskuksen toiminnassa.
Koulutuskeskus on järjestänyt lyhytkursseja, muun muassa studiotyön ja livetaltioimisen alueilta, sekä laajempia äänittämiseen, saliäänentoistoon ja multimediaan liittyviä opintokokonaisuuksia.

Vastaus kentän huutoon

Alalla on jo jonkin aikaa ajateltu, että maastamme puuttuu perusteellinen, musiikin käytännölliset, esteettiset ja analyyttiset näkökohdat huomioiva korkeakoulutasoinen musiikkiteknologiakoulutus. Siispä Akatemian uusin linja tulisi täyttämään isoa aukkoa.
Sain haastateltavikseni linjan suunnittelijoihin kuuluneet Juha Ojalan, joka on musiikin lehtori Musiikkikasvatuksen laitoksella ja opettaa musiikkiteknologiaa koko talolle, sekä Andrew Bentleyn, joka on yliassistentti ja SACMUS-studion (Sibelius Academy's Computer Music) esimies. Tämä studio sulautuu nyt uuteen Mustek:in laitokseen. Bentley on myös uuden laitoksen yliopettaja.
Andrew Bentley on opettanut musiikkiteknologiaa vuodesta 1973 ja ollut mukana perustamassa Britannian ensimmäistä popmusiikin korkeakoulututkintoa 1981 Manchesterissa. Juha Ojala puolestaan on ollut kehittämässä teknologiakoulutukseen liittyvää yleissivistävää mustek-opetusta kaikille Akatemian opiskelijoille.

Mustek-maisteri?

Koulutusohjelmasta on mahdollisuus valmistua musiikin maisteriksi. Perusopintojen jälkeen on mahdollisuus neljään eri suuntautumisvaihtoehtoon, jotka ovat opettajan, äänituotannon, multimediatuotannon ja elektroakustisen musiikin suuntautumisvaihtoehdot. Bentley kuitenkin täsmentää, että kyseessä ei ole puhtaasti ammatillinen koulutus, vaan korkeakoulututkinto.
- Se tarkoittaa sitä, että koulutus jättää tietyt ammatinvalinnalliset mahdollisuudet auki, ja opiskelijalla on sitten mahdollisuus käyttää luovasti saamiansa tietoja, toteaa Bentley. Ojalan mukaan liikkeelle lähdetään laaja-alaisista perusopinnoista, ja sen jälkeen pikkuhiljaa ajaudutaan opiskelijan mieltymysten, valmiuksien ja tarpeitten mukaan tietynlaiseen toimenkuvaan.
- Tässäkin huolehditaan siitä, että opiskelijoista tulee muusikkoja, sanoo Bentley.
- Musiikkioppilaitos ei siis lähde kouluttamaan insinöörejä, vaan teknisesti taitavia kokonaisuuksia näkeviä opiskelijoita, joilla on lisäksi syvällinen osaaminen musiikissa, jatkaa Ojala.

Sisäänpääsyvaatimukset

Minkä tasoisia vaatimuksia sisäänpääsy musiikkiteknologialinjalle sitten edellyttää?
- Vaatimukset ovat samantasoiset kuin esimerkiksi musiikkikasvatusosastolle, sanoo Ojala.
- Joissakin sisäänottoasioissa tarkkaillaan myös ihmisten koulutettavuutta. Kosketinsoittimien ainakin jonkin tasoinen käyttöhallinta on myös oleellista, vaikka soitinvalmiudet ovatkin vain yksi osa valintoja, painottaa Bentley.
- Etsimme myös ihmisiä, joilla on hyvä korva sekä musiikillisessa että akustisessa mielessä. Yhtä suuri osuus on yleisen teorian ja säveltapailun kokeilla, kuin myös kirjallisella kokeella, jolla pyritään mittaamaan kykyä omaksua tieteellisiä valmiuksia, jatkaa Ojala.

Teknologiasta tiedettä

Tieteellisyys on yksi avainsana musiikkiteknologialinjasta puhuttaessa. Suunnitteluryhmän loppuraportissa on työryhmän pohdintaa opintojen sisällöllisestä painotuksesta, vaihtoehtoinaan tieteellinen ja taiteellinen orientaatio.
Työryhmä on ollut yksimielinen siitä, että omaksuttavien opintokokonaisuuksien kirjo on liian laaja ja vaativa mahdollistaakseen sivutuotteenaan kasvamisen täysipainoiseen taiteilijuuteen. Säveltäjä, vaikka kuinka monipuolisesti teknologiaa soveltavakin, on kuitenkin ensisijaisesti säveltäjä, ja hänellä on lukuisia erityistarpeita, joista ei voida koulutusohjelmassa huolehtia sillä se vaarantaisi teknologisten valmiuksien omaksumisen.

Käytäntö painottuu

Mustek-linjasta ei tule tavanomaista kapea-alaisempaa säveltäjän- tai soittajankoulutusta teknologisilla sivuaineilla terästettynä. Työryhmän mukaan tällainen koulutus olisi taiteilijan työhön suuntautuneelle opiskelijalle pahimmassa tapauksessa eräänlainen ansa, joka saattaisi tehdä siirtymisen taiteellisiin jatko- opintoihin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.
Viiden ja puolen vuoden koulutusohjelmalla on selvästi käytännöllinen luonne. Opinnot tähtäävät tiedollisesti painottuneeseen opinnäytteeseen. Linja antaisi myös valmiudet - ja nimenomaan vain valmiudet - tieteellisiin jatko-opintoihin Sibelius-Akatemiassa.
- Kieli ja viestinnän opinnot ovat itse asiassa hyvin tärkeitä, toteaa Ojala ainevalikoimasta.
- Kaikki kirjallisuus ja lähdeaineisto on englanniksi ja ranskaksi. Suuri osa näistä opinnoista tulee olemaan teknologisia studio- ja mustek-opintoja, sekä erilaisia mustek-tukiaineita, kuten akustiikka. Lisäksi on mustek-erityisopintoja ja toteuttavia opintoja, eli tehdään harjoitusprojekti. Tässä vaiheessa opinnoissa alkaa olla melko paljon valinnaisuutta.

Lähteet: Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian koulutusohjelman suunnittelutyöryhmän loppuraportti.

Lisää aiheesta Internetissä: http://www.siba.fi/Yksikot/Mustekno/teknolop.html