Maailman muusikkojärjestöt kokoontuivat Reykjavíkissa

Kansainvälisen muusikkojen liiton (FIM) 21. kongressi Reykjavikissa 7.–9.6.2016 kokosi yhteen noin sata muusikkojärjestöjen edustajaa ympäri maailman. Kongressi järjestettiin Islannin muusikkojen liiton (FIH) isännöimänä Harpa-musiikkitalossa.

Kongressin avasi Islannin koulutus-, tiede- ja kulttuuriministeri Illugi Gunnarsson, jonka puhe herätti kuulijoissa ihailua – selväksi kävi, että Islannissa taiteeseen panostetaan ja myös uusiin avauksiin on varaa.

Islannin sinfoniaorkesterin hallituksen puheenjohtajanakin toiminut ministeri puhui musiikkikasvatuksen puolesta: hänen mielestään on tärkeää mahdollistaa se, että musiikki on osa jokaisen islantilaisen elämää. Kun taiteen rahoitusta muualla vähennetään, Islannissa on esimerkiksi vasta päätetty perustaa uusi musiikkilukio.

Varapuheenjohtajat Raila Kulokari ja Patrik Stenström edustivat kongressissa Muusikkojen liittoa.

”Oli kiinnostavaa nähdä, miten samanlaiset haasteet puhuttavat muusikkoja ympäri maailmaa, vaikka toisaalta myös kuulla, miten erilaisissa olosuhteissa eri mantereilla ja maissa toimitaan”, Kulokari kommentoi.

Orkestereiden tilanne on heikentynyt ympäri maailman, eikä lakkautuksiltakaan ole vältytty. Kaikkialla orkestereita ajetaan aina vain ahtaammalle – ”tekemään enemmän vähemmällä rahalla”. Lukuisissa maissa, esimerkiksi Italiassa, Belgiassa ja Saksassa, rahoitusta leikataan, orkestereita lakkautetaan tai yhdistetään ja muusikkojen työpaikat vähenevät.

”Italiasta kuullut uskomattomat kertomukset siitä, miten aivan keskeistenkin kaupunkien vanhat perinteiset orkesterit ovat suoran lakkautusuhan alla, ovat hurjia”, Patrik Stenström pohtii ja toteaa, ettei tilanteessa kuitenkaan ole kyse yleisön tai kiinnostuksen puutteesta:

”Joku totesikin, että maailmassa on nyt enemmän vaurautta kuin koskaan ennen, mutta rahaa ei tunnu riittävän enää mihinkään. Ensi kevään orkesterikonferenssi Montrealissa tulee varmasti todella tarpeeseen ja ongelmiin päästään pureutumaan siellä syvemmälle.”

Kreikassa orkesterikuulumiset ovat erittäin huonoja, sillä massatyöttömyyden ja lakkautusten lisäksi kriisi on johtanut myös esimerkiksi pimeän työn lisääntymiseen. Paikallisessa muusikkojen liitossa työn alla on ollut esimerkiksi orkestereiden tukeminen toiminnan käynnistämisessä uudelleen.

Vaikka Pohjoismaissa on verrattain hyvät oltavat, leikkausten uhka ja tehostamisvaatimukset varjostavat yhä laajemmin myös niiden orkesterikenttää. Eikä lakkautuksiltakaan ole vältytty: Tanskassa radion kamariorkesteri lopetti toimintansa vuonna 2015.

Orkesterikentän ohella kongressissa keskusteltiin freelancereiden, itsensätyöllistäjien ja yrittäjien työolosuhteista. Epätyypilliseksi kutsutun työntekemisen määrä on lisääntynyt joka puolella niin, että siitä on tullut ennemminkin tyypillistä. Vaikka lainsäädäntö, termit ja työskentely-ympäristöt vaihtelevat maittain, ovat haasteet joka puolella varsin samanlaisia: epävarma sosiaaliturva, minimipalkkioiden määrittelemättömyys, verrattain alhainen tulotaso.

Kun Euroopan maissa on painittu samankaltaisten ongelmien kanssa niin orkestereiden kuin freelancekentän kohdalla, on toisaalla jouduttu muunlaisten haasteiden eteen: Liberian muusikkojen kuulumisia väritti ebolaepidemia, jonka myötä menetettiin käytännössä kaikki työtilaisuudet, kun suuria yleisötilaisuuksia ei voitu järjestää. Liberian muusikkojen liitto kantoi kortensa kekoon taistelussa ebolaa vastaan julkaisemalla opetusvideon sekä tukemalla muusikkoja, jotka julkaisivat virukseen liittyvää musiikkia.

Yksi kongressin teemoista oli sukupuolten välinen tasa-arvo musiikkikentällä. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muusikkojen liitot ovat toimineet aktiivisesti lisätäkseen naisten edustusta vapaalla kentällä ja saavuttaakseen tasa-arvoisemman sukupuolijakauman. Liitot ovat järjestäneet koulutusta aiheeseen liittyen sekä olleet mukana kehittämässä erilaisia välineitä tasa-arvon huomioimiseksi esimerkiksi klubeilla ja festivaaleilla.

Siinä missä Ruotsissa on kokeiltu kiintiöitäkin, Tanskassa on luotettu kannustimiin. Pohjoismaiden lisäksi kongressissa kuultiin Brasilian muusikkojen liiton työskentelystä musiikkielämän tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen.

”Ilahduttavaa oli se, että maailmanlaajuisesti nähdään tärkeänä kohentaa naisten mahdollisuuksia harjoittaa muusikon ammattia ja asialle todella yritetään tehdä jotain”, toteaa Raila Kulokari.

Oikeudenmukaisuutta peräänkuulutettiin myös musiikin nettikäyttöä ja musiikin esittäjille siitä maksettavia korvauksia koskevassa keskustelussa. Suuri osa musiikista on nettipalveluissa, vaikkei siitä ole sovittu taiteilijoiden kanssa. Kongressissa käytiin läpi aiheen tiimoilta eri maissa käytyjä kiistoja.

“Suomesta alkanut yritys murtaa tätä tilannetta herätti kansainvälistä kiinnostusta: sisältävätkö analogiaikana tehdyt levytyssopimukset automaattisesti oikeuden jakaa musiikkia myös netissä?”, kommentoi Patrik Stenström.

Vuonna 2015 Hurriganes-kitaristi Albert Järvisen perikunta voitti markkinaoikeudessa Muusikkojen liiton oikeusavun turvin riidan siitä, että levy-yhtiö saattoi yhtyeen musiikkia yleisön saataville esimerkiksi Spotify-palvelussa, vaikka siitä ei ollut sovittu artistin tai hänen perillistensä kanssa. Vastaavia kiistoja on käyty ja käydään parhaillaan myös muissa maissa.

FIM on yhdessä muiden kansainvälisten taiteilijajärjestöjen kanssa vaatinut esittäville taiteilijoille reilua korvausta verkkopalveluista. Fair Internet -kampanjalla järjestöt tähtäävät EU-lainsäädäntötoimiin esittävien taiteilijoiden suojaksi, sillä nykytilanne osoittaa, ettei reilua korvausta saada neuvotteluteitse.

”Keskusteluissa tuntuu nyt olevan pinnalla se, että laillisten palveluiden maksamat korvaukset ovat täysin olemattomat. Kelloja ei voi kääntää taaksepäin, mutta maksettavien korvausten pitäisi olla kohtuullisella tasolla. Asiaan pitäisi pystyä vaikuttamaan lainsäädäntöteitse”, kommentoi Stenström.

Kongressin ohjelmassa oli myös FIM:n puheenjohtajiston ja hallituksen vaalit, ja henkilövalinnat puhuttivat kokousväkeä. Yhdysvaltain ja Kanadan liiton AFM:n edustusta pohdittiin monelta kannalta, sillä liitto on pitkään maksanut alennettua jäsenmaksua.

“Lopulta katsottiin kuitenkin tärkeäksi varmistaa näiden maiden vahva edustus FIM:ssä ja jättää jäsenmaksutilanteen normalisointi myöhemmän harkinnan varaan. AFM sai paikan FIM:n puheenjohtajistossa ja Kanada hallituksessa”, kertoo Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen, joka toimi vaalikomitean puheenjohtajana.

Reykjavíkin musiikkitalo Harpa valmistui pankkiromahduksen aiheuttamien vaikeuksien jälkeen vuonna 2011, ja kokousväki sai tutustua siihen paitsi kokoustilana myös konserttiareenana. Islannin sinfoniaorkesteria päästiin kuulemaan sen kotiareenalla Eldborg-salissa, ja kokemus teki vaikutuksen Patrik Stenströmiin:

”Orkesteri soitti hyvin, ja etenkin puhaltajien lämmin ja pakottamaton soitto miellytti korvaa. Sali on yksi vaikuttavimmista, missä olen ollut. Tulenpunainen väritys tuo saliin aivan poikkeuksellista lämpöä ja yhteisöllisyydentunnetta.”