Liiton kysely seksuaalisesta häirinnästä

Muusikkojen liitto toteutti huhti–toukokuussa kyselyn, jolla kartoitettiin jäsenten kokemuksia ja havaintoja seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta musiikkialan työyhteisöissä ja työhön liittyvissä tilanteissa. Kyselyvastausten purku on vielä kesken, mutta joitain huomioita vastauksista on jo mahdollista esittää.

Linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin kaikille Muusikkojen liiton jäsenille, joiden sähköpostiosoite oli liiton tiedossa, eli yhteensä 3122 henkilölle (jäseniä on tällä hetkellä 3418). Näistä 504 henkilöä eli 16 % kyselyn saaneista vastasi kyselyyn. Vastaajista 53 % oli naisia, 46 % miehiä ja 1 % ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Vastauksia siis saatiin kohtuullisen tasapuolisesti naisilta ja miehiltä, mutta naiset vastasivat kyselyyn miehiä selvästi useammin, sillä Muusikojen liiton jäsenistöstä naisia on vain 36 % ja miehiä 64 %. Vastaajien ikäjakauma sen sijaan vastasi varsin hyvin jäsenistön ikärakennetta, joskin ikäryhmät 30–39 v, 40–49 v ja 50–59 v vastasivat kyselyyn hieman ahkerammin kuin alle 30-vuotiaat tai yli 60-vuotiaat.

Vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma eivät ole kovin yllättäviä, kun kysely koski nimenomaan työelämässä tapahtuvaa seksuaalista häirintää. Erityisesti naisvastaajien suhteellinen yliedustus oli odotettua, sillä seksuaalisen häirinnän tiedetään kohdistuvan useammin naisiin kuin miehiin, ja naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on ollut vahvasti esillä julkisuudessa muun muassa #metoo-kampanjan ansiosta. Todennäköisesti seksuaalista häirintää kokeneet ovat vastanneet kyselyyn muita useammin, vaikka kyselyn saateviestissä toivottiin vastauksia myös niiltä, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia asiaan liittyen.

Toisaalta vastaajien ja jäsenistön erilaista sukupuolijakaumaa selittää joltain osin myös vastaajien ikäjakauma, sillä jäsenistön miesenemmistö on sitä vahvempi, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. Esimerkiksi yli 70-vuotiaista jäsenistä vain 10 % on naisia, kun taas alle 40-vuotiaiden ikäryhmissä sukupuolijakauma on lähes 50/50 %.

Naisten ja miesten kokemuksissa eroja

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi musiikkialalla vastasi joutuneensa 36 % vastaajista. 58 %:lla vastaajista ei tällaisia kokemuksia ollut ja 6 % vastaajista ei ollut varma asiasta. Kokemusten määrässä oli vastaajien sukupuolesta riippuen merkittävä ero: kyselyyn vastanneista naisista 51 % oli kokenut seksuaalista häirintää, miehistä taas noin 20 %.

Samansuuntainen ero naisten ja miesten välillä näkyi myös kysymyksissä siitä, ovatko he havainneet muihin kohdistuvaa seksuaalista häirintää työyhteisössään tai oliko heille kerrottu tällaisista tapauksista. Noin kolmasosa (34 %) vastaajista ilmoitti havainneensa tällaisia tapauksia, naisvastaajista hieman useampi eli 39 % ja miesvastaajista 28 %. Noin puolet (49 %) olivat kuitenkin kuulleet häirintätapauksista niitä kokeneita kollegoiltaan, naisvastaajista 60 % ja miesvastaajista 38 %.

Vastaavasti naiset arvioivat seksuaalisen häirinnän olevan musiikkialalla yleisempää kuin miehet. Tässä kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat erittäin yleistä, melko yleistä, ei kovin yleistä ja harvinaista, joista naisilla yleisin vastaus oli ”melko yleistä” (46 % naisvastaajista), mutta moni valitsi myös vaihtoehdon ”ei kovin yleistä” (36 % naisvastaajista), kun taas miehillä selkeästi yleisin vastaus oli ”ei kovin yleistä” (53 % miesvastaajista). Keskimäärin seksuaalista häirintää ei siis pidetty kovin yleisenä musiikkialalla.

Tavallisimpia seksuaalisen häirinnän muotoja olivat sitä kokeneiden vastausten perusteella fyysinen lähentely tai sopimaton koskettelu (79 %), ei-toivottu seksuaalissävytteinen vitsailu (68 %), ulkonäön, vartalon kommentointi (68 %) ja seksuaalinen ehdottelu (47 %). Tekotapojen yleisyysjärjestys oli sama sekä nais- että miesvastaajilla, mutta naisvastaajat olivat kokeneet annetuista vaihtoehdoista seksuaalissävytteistä vitsailua ja ulkonäön kommentointia merkittävästi miesvastaajia useammin.

Tyypillinen tekijä on kollega

Työympäristöistä häirintätilanteet painottuivat erilaisiin kulttuurilaitoksiin, kuten orkestereihin ja oppilaitoksiin, mutta myös erilaiset keikkatilanteet nousivat esiin. Tätä kohtaa selittää jossain määrin se, että vastaajista 47 % ilmoitti työskentelevänsä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa (esim. kaupunginorkestereissa) ja 66 % toimivansa ensisijaisesti taidemusiikin kentällä. Ylipäätään kulttuurilaitoksissa toimivat vastasivat kyselyyn freelancereitä useammin, sillä Muusikkojen liiton (vielä työelämässä olevista) jäsenistä noin 38 % on kuukausipalkkaisia.

Tekijä oli häirintää kokeneiden vastauksissa useimmin kollega (67 %) ja verrattain usein esimiesasemassa (46 %). Kolmasosa (35 %) oli tullut häirityksi yleisön taholta. Avoimissa vastauksissa jotkut tarkensivat, että vaikka kyseessä oli ollut kollega, kyseinen kollega oli ollut vanhempi ja kokeneempi – tai joissain tapauksissa taas vakituisessa työssä, kun taas vastaaja oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa.

Täydentävien avointen vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että kulttuurilaitoksissa tapahtuva seksuaalinen häirintä on luonteeltaan jatkuvampaa ja saman tekijän toistuvasti tekemää, ja tekijänä on joku työyhteisön jäsen, kun taas rytmimusiikille tyypillisillä ravintolakeikoilla häiritsijänä on useammin yleisön jäsen ja siten häirintä on sattumanvaraisempaa. Avovastauksia pitää kuitenkin vielä käydä läpi tarkemmin johtopäätösten tekemiseksi.

Häirinnästä ei aina kerrota eteenpäin

Seksuaalisesta häirinnästä ei kyselyn perusteella läheskään aina kerrota edes ystäville: vain noin kaksi kolmasosaa (65 %) vastaajista oli kertonut kokemastaan muille, tavallisimmin kollegalle tai ystävälle, kun taas työpaikan vastuuhenkilölle (esim. esimies tai keikkajärjestäjä) ilmoitti kertoneensa verrattain harva.

Tavallisimpia syitä jättää kertomatta seksuaalisesta häirinnästä muille olivat, ettei vastaaja halunnut leimautua hankalaksi tai tosikoksi, hän ei ymmärtänyt tapahtumahetkellä teon luonnetta, hän ei tiennyt mitä tehdä tai häntä hävetti.

Vaikka häirintää kokenut olisi kertonut työpaikan luottamushenkilölle, työsuojeluvaltuutetulle, esimiehelle tai muulle vastuuhenkilölle, tästä ei useimmissa tapauksissa ole ollut apua. Muille kertominen on sen sijaan auttanut seksuaalisen häirinnän loppumiseen etupäässä niin, että uhriksi joutunut on saanut neuvoja, joiden avulla on osannut itse puolustautua paremmin seuraavassa häirintätilanteessa tai rohkaistunut sanomaan tekijälle, että tämän käytös ei ole hyväksyttävää – joko yksin tai yhdessä muiden saman henkilön häirinnän kohteeksi joutuneiden kanssa.