Kaikkien liitto

Eurooppalaiset kulttuurialan liitot etsivät monin tavoin ratkaisuja itsensä työllistäjien asemaan työmarkkinoilla. Kilpailulainsäädäntö estää perinteiset kollektiivisopimukset, mutta joissakin maissa näyttää keskitetty sopiminen olevan kuitenkin jossakin mitassa mahdollista. Tariffit ovat ammattiliittojen ruisleipää, mutta voi olla että ne kiinnostavat kuitenkin enemmän liittoja kuin uusin tavoin työtään tekevää jäsenistöä.

Aito yrittäjyys ja itsensä työllistäminen eivät useinkaan ole sama asia, vaikka ainakin Suomessa yhteiskunta niin haluaa viestiä. Itsensä työllistäjän asema näyttää paranevan pienin askelin, mutta työsuhde on vielä selvästi turvallisempi vaihtoehto, jos se suinkin on käytettävissä.

Niin kauan kuin yrittäjän työttömyysturva ei käytännössä ole houkutteleva vaihtoehto, palkansaajan työttömyysturva on aktiivimallista huolimatta merkittävä etu, josta esimerkiksi muusikot haluavat pitää kiinni, jos mahdollista. Perinteisen mallinen ohjelmatoimistotoiminta on alkanut taas kiinnostaa, kun se tarjoaa työsuhdeturvan ja mahdollistaa työttömyysturvan palkansaajakassassa.

Kansainvälisesti vertaillen suomalainen musiikkialan työelämä ei ole muuttunut yhtä vauhdikkaasti eikä radikaalisti kuin esimerkiksi Ruotsissa, missä muusikkojen liiton (SMF) jäsenistä 90 %:lla on oma yritys tai vastaava käytössään.

Muusikkojen liitto uudisti viime syksyn liittokokouksessa sääntöjään tarkoituksena varmistaa, että erilaisiin työn tekemisen muotoihin suhtaudutaan neutraalisti. Liiton tehtävänä ei ole määrittää miten jäsenistö ammattiaan harjoittaa, vaan tarjota jäsenistön tarvitsemia palveluja siitä riippumatta.