Hyvästit ei-liikkeelle

Muusikkojen edunvalvonnassa puhaltaa uusia tuulia. Vuosisata on rakennettu uskottavaa ja tuloksellista edunvalvontaa, niissä puitteissa mihin resursseja on ollut ja niissä oloissa, mitkä kulloinkin muusikkoja ovat kohdanneet. Monessa asiassa on onnistuttu, muttei tietysti kaikissa. Monta sellaista asiaa on vastustettu, minkä vastustaminen on pitkässä juoksussa toivotonta, vaikkakin se on voinut olla lyhyellä aikavälillä perusteltua. Joskus vastustamalla on ostettu aikaa muutokseen sopeutumiselle, joskus taas on oltu samalla luomassa rakenteita muutoksesta selviämiseksi.

Ammattiliittotoiminta on nojannut työsuhteen vahvaan asemaan ja siihen pohjautuviin työehtosopimuksiin. Markkinoilla, joilla koko ajan pienenevä osa työstä tehdään työsuhteessa, on ammattiliiton syytä päivittää näkökulmansa mielellään ennemmin kuin myöhemmin. Liiton keinot pysäyttää työn markkinoiden evoluutio tai edes hidastaa sitä ovat vähissä. Näillä markkinoilla muusikot tekevät koko ajan työtään ja ansaitsevat toimeentuloaan, ja tarvitsevat edelleenkin oman ammattijärjestönsä apua ja tukea.

Ammattiyhdistysliikettä on kutsuttu ei-liikkeeksi, eikä luonnehdinta ole kaikilta osin vailla perusteita. Ei kuitenkaan syytä huoleen, varmasti jatkossakin on tarjolla riittävästi vastustettavaa. Mutta tästä eteenpäin yhä suurempi osa energiasta kannattaa kohdistaa vastustamisen sijasta muusikon ammatin edellytysten kehittämiseen ja edistämiseen. Siinä riittää työmaata ainakin seuraavaksi sadaksi vuodeksi.