Seuraavassa vastauksia tavallisimpiin managerisopimuksia koskeviin kysymyksiin, joita liiton toimihenkilöille esitetään. Jos mieleen tulee lisäkysymyksiä tai haluat perusteellisempia vastauksia, ota yhteys:

ahti.vanttinen at muusikkojenliitto.fi
miika.tarhio at muusikkojenliitto.fi
jouni.nieminen at muusikkojenliitto.fi

Mainitse kysymyksesi yhteydessä koko nimesi ja liiton osasto, johon kuulut. Muusikkojen liiton neuvonta- ja konsultointipalvelut kuuluvat jäsenetuna liiton jäsenille ja ne sisältyvät jäsenmaksuun. Liittoon kuulumattomilta tulevia tiedusteluja voidaan käsitellä vain rajallisesti, jos muut työt sallivat.

Muutama vuosi sitten Suomessa toimi musiikkialalla muutama ammattimainen manageri. Nyt managerien lukumäärä ei ole kovin paljon suurempi, mutta ammattimaisuusaste tuntuu olevan kohoamaan päin. Osaltaan tähän on vaikuttanut Sibelius-Akatemian Koulutuskeskuksen järjestämä kahden vuoden mittainen rockmanagerikoulutus, johon osallistui 20 tulevaa tai nykyistä rockmanageria tai muuten vaan asiasta kiinnostunutta henkilöä.

Seuraavassa kysymyksiä managerisopimuksiin liittyen.

1. Onko manageri hyvä vai huono asia?

2. Mikä managerin rooli musiikkibisneksessä on?

3. Tarvitaanko me manageria?

4. Miten managerin palvelut suhteutuvat liiton palveluihin?

5. Kenet kannattaa ottaa manageriksi?

6. Millaista osaamista ja kokemusta managerilta pitää vaatia?

7. Onko Suomessa hyviä managereita?

8. Koskeeko managerisopimus kaikkea muutakin taiteellista toimintaani kuin toimintaani kyseisessä yhtyeessä?

9. Paljonko manageriprovisio yleensä on? Mikä on kohtuullinen provisio?

10. Mistä tuloista manageri ottaa provisionsa?

11. Onko tekijänoikeustuloista maksettava provisiota managerille?

12. Kuinka pitkäksi aikaa managerisopimus kannattaa tehdä?

13. Mitä tarkoittaa jälkiprovisio?

14. Mikseivät levy-yhtiö, kustantaja ja ohjelmatoimisto maksa osaa managerin provisiosta, kun ne kuitenkin hyötyvät managerin toiminnasta?

1. Onko manageri hyvä vai huono asia?

Vaikka voidaan sanoa, että manageri on taas yksi välikäsi lisää tai uusi kakunjakaja, ei siinä toki ole koko totuus. Jos manageri pystyy toiminnallaan lihottamaan kakkua tai kasvattamaan taiteilijan (artistin, laulajan, muusikon, bändin...) siivua niin, että taiteilijan tulo ja muu hyvinvointi lisääntyy enemmän kuin manageri ottaa provisionaan, ei taiteilijalla pitäisi olla sinänsä valittamista. Tätä perusyhtälöä, jonka mukaan managerin on aina jollain mielekkäällä aikavälillä ansaittava paikkansa ravintoketjussa, ei pidä unohtaa varsinkaan silloin kun pohditaan sitä, tarvitseeko taiteilija todella manageria. Eli otsikon kysymys osoittautuu triviaaliksi. Hyvä manageri voi olla hyvä asia ja huono manageri taas...

2. Mikä managerin rooli musiikkibisneksessä on?

Lähtökohtana on, että manageri edistää artistin uraa ja toimii ikäänkuin puskurina, joka mahdollistaa sen, että artisti voi keskittyä enemmän taiteen tekemiseen ja vähemmän huolehtimaan esimerkiksi raha- ja sopimusasioista. Eri managerit saattavat toimia hyvinkin erilaisella profiililla ja erikoistua tietynlaisiin tehtäviin. Mitä suuremmilla markkinoilla ja liikevaihdoilla operoidaan, sitä todennäköisempää on myös managerien erikoistuminen, esimerkiksi business manageriksi tai personal manageriksi. Managerit itse kertovat mielellään potkivansa esimerkiksi levy-yhtiötä ja kustantajaa panostamaan enemmän artistiin. Yhteistyö levy-yhtiön ja kustantajan kanssa perustuu sopimuksiin, ja voidaan tietysti ajatella, että riittää, kun nämä toimivat sopimuksen mukaisesti. Siinä ei potkiminen välttämättä paljon auta. Managerin yksi päätehtävistä on sopimusten neuvotteleminen artistin puolesta. Artisti on tavallisesti pahasti altavastaajana monikansallisten levy-yhtiöiden organisaatioon nähden.

3. Tarvitaanko me manageria?

Tähän kysymykseen kannattaa ymmärrettävistä syistä hakea vastaus muualta kuin manageriksi jo tarjoutuneelta henkilöltä. Jos edellisessä kappaleessa kuvatusta perusyhtälöstä on jäänyt käteen vakaa usko siihen, että manageri todennäköisesti kasvattaisi kakkua tai siivuanne siitä riittävästi, kannattaa pohdintaa jatkaa. Jos tähtäin on etupäässä kotimaan markkinoilla, ei manageri yleensä ole välttämätön investointi. Jos keikkamyynti on kunnollisella ohjelmatoimistolla tai muuten asianmukaisesti hoidossa ja äänitemarkkinointi sekä -jakelu samoin kuosissaan, ei Suomen oloissa välttämättä jää luontevaa työsarkaa managerille. Kotimarkkinoittemme pienuudesta johtuen manageriin ei yleensä ole edes varaa toteutuvien rahavirtojen puitteissa. Jos katse on suunnattu ulkomaan markkinoille, on managerille tarjolla jo selvästi mielekkäämpää puuhastelua. Ulkomaille pyrittäessä on tietysti myös managerin kyvyille, kokemukselle ja suhteille asetettava korkeammat vaatimukset.

4. Miten managerin palvelut suhteutuvat liiton palveluihin?

Kahteen kertaan ei samoista palveluista kannata maksaa. Liiton jäsenmaksu kattaa nykytasolla varsin laajan sopimusneuvonnan, mikä on toisaalta tärkeä osa managerinkin tehtäviä. Joissakin tapauksissa on saatettu lähteä myös suoranaisiin neuvotteluihin levy-yhtiön kanssa. Yleisesti ottaen liiton tarjoamassa sopimusneuvonnassa painottuvat sopimusjuridiikka ja tekijänoikeudet ynnä muut sen tyyppiset asiat. Managerin saattaa puolestaan olla helpompi arvioida joidenkin sopimusmääräysten tarkoituksenmukaisuutta ja synkronointia artistin muuhun toimintaan.

Liitosta saa asiantuntijoiden neuvontapalveluja lisäksi muun muassa vero-, tekijänoikeus-, sosiaaliturva- ja eläkeasioissa. Nämäkin kuuluvat ainakin jossakin laajuudessa myös manageritoiminnan piiriin. Eri asia on, kuinka kattavasti managerit pystyvät tämäntyyppisiä asioita yleisesti ottaen hoitamaan.

Mitä tulee yhtäältä liiton palvelujen ja toisaalta managerin palvelujen hintaan, voitaneen sanoa, että liiton palvelut ovat monessa mielessä "lähes ilmaisia" verrattuna manageripalveluihin. Esimerkkinä todettakoon, että tavanomaisen managerisopimuksen perusteella liiton jäsen voi joutua maksamaan levyrojalteistaan esimerkiksi 15-20 prosenttia managerilleen. Se levytyssopimuskonsultointi, johon kyseinen provisio pääasiassa perustuu, on todellisuudessa saatettu saada liitosta jäsenetuna, mutta silti manageri ottaisi provision levyrojalteista. Jos tällaisen ajatuskulun seurauksena joku ryhtyisi pohtimaan, miten kannattaisi omalla kohdallaan toimia, ei mitään valmiita ratkaisuja liene tarjolla. Provisioista voi tietysti sopia asiakohtaisesti. Jäsenmaksujen vähentäminen provisiosta ei sekään välttämättä tuota taloudellisesti järkevää tulosta, jäsenmaksujen pienuudesta johtuen. Siinä tapauksessa että taiteilija liiton jäsenyytensä perusteella jo saa riittävät ja asiantuntevat palvelut esimerkiksi sopimuskonsultoinnin osalta, kannattaa varmaan keskustella managerin levyrojalteista ottaman provision suuruudesta yli päätään.

Monesti managerit ottavat artistin puolesta - ja muutenkin - yhteyttä liittoon tarkoituksenaan saada sopimuksiin ynnä muihin asioihin liittyvää neuvontaa. Tämäkin herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Jos otetaan huomioon, että liitto antaa jäsenelleen apua myös managerisopimuksen tekemisessä, voidaan siitä vetää se johtopäätös, että vaikka manageri on ikäänkuin puskuri taiteilijan ja ulkomaailman välillä, liitto on loppujen lopuksi taiteilijan puskurina myös manageriin nähden. Näin ajateltuna liitto voidaan nähdä jäsenensä ensisijaisena edunvalvojana, joka tarvittaessa toimii ikään kuin kaikkein "sisimmässä piirissä".

Voidaan myös ajatella, että liiton jäsenenä oleva artisti valtuuttaa managerinsa konsultoimaan liittoa esimerkiksi jossakin sopimusasiassa. Tällöin on yleensä edellytetty, että asianomainen jäsen tai jäsenet ovat henkilökohtaisesti mukana konsultoinnissa tai ainakin, että managerin asema taiteilijan asiamiehenä ja juuri kyseisessä asiassa tulee riittävän selvästi todetuksi. Lisäksi on välttämätöntä, että manageria apunaan käyttävä jäsen ymmärtää liiton palvelujen ja managerin palvelujen suhteen ja sen, että liitto saattaa tämän tapaisissa tilanteissa käytännössä hoitaa managerin tehtäviin kuuluvia asioita. Jos syynä on se, että managerin ammattitaito ei asioiden hoitamiseen joltakin osin riitä, pitäisi sen näkyä ainakin provisiotasossa tai siinä, minkä tasoisena provisiota peritään taiteilijan eri toiminnoista.

5. Kenet kannattaa ottaa manageriksi?

Kysymykseen tulee mielellään ammattitaitoinen manageri, jolla on hyvä "track record" eli näyttöä ja mielellään myös suhteita niihin tahoihin, joiden kanssa hänen pitäisi toimia. Ulkomaansuhteita ei kotimaisilla managereilla vientitoiminnan pienimuotoisuudesta johtuen vielä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ole valtavasti. Se kannattaa ottaa huomioon mietittäessä sitä, onko managerin toimialue koko maailma vai otetaanko jollekin markkina-alueelle kokonaan oma managerinsa tai niin sanottu alimanageri.

Koska maassamme vaeltelee muun muassa Sibiksen koulutuskeskuksen järjestämän managerikoulutuksen jäljiltä myös joukko niin kutsuttuja wannabee-managereita, kannattaa ottaa kokemattomuus huomioon paitsi sopimuskautta määriteltäessä (myös koeaika on mahdollinen) sekä provisiotasossa. Manageriharjoittelija ei välttämättä ansaitse ammattimanagerin provisiota.

Lähdettäessä aloittelevan managerin kelkkaan, kannattaa miettiä, kumman uraa yhteistyö lopulta enemmän hyödyttää. Managerille ensimmäiset artistit saattavat olla harjoitustöitä, mutta manageri ehtii tuona aikana saada tarvittavaa kokemusta ja kredibiliteettiä itselleen. Taiteilijan ura voi monista syistä johtuen jäädä hyvinkin lyhyeksi, kun taas managerin taipaleelle voi mahtua kymmeniä artisteja.

Kannattaa aina kysellä alan ihmisiltä ja luottaa myös jossain määrin intuitioon ja omaan ihmistuntemukseensa. Viileää analyysia ei kuitenkaan kannata koskaan sivuuttaa.

6. Millaista osaamista ja kokemusta managerilta pitää vaatia?

Managerin on hallittava ne asiat joita hän tarjoutuu hoitamaan. Pelkkä innostus ja halu ei välttämättä riitä kovin pitkälle, joskin ne ovat hyviä lähtökohtia. Esimerkiksi taitamattomuus verotuskysymyksissä voi tulla artistille kalliiksi. Jos taas manageri tunnustaa kokemattomuutensa jollakin osa-alueella ja haluaa palkata asiantuntijan, voidaan kysyä, kenen pitäisi maksaa asiantuntijan palkkio.

7. Onko Suomessa hyviä managereita?

Suomessa on menestyneitä bändejä ja joillakin niistä myös manageri. Mikä lienee managerin osuus menestyksessä milloinkin? Lähestytään asiaa kahden skenaarion kautta

a) Menestyneen bändin manageri on aina hyvä
b) Ei-menestyneen bändin manageri ei osaa asiaansa

Voidaanko automaattisesti olla sitä mieltä, että menestyneen bändin manageri on hyvä? Olisiko bändi pärjännyt ilman manageria tai vaihtoehtoisesti paremmin jonkun toisen managerin kanssa?

Bändin menestys voi olla suurelta osin esimerkiksi kustannusyhtiön (ja pohjimmiltaan tietenkin bändin omaa) ansiota. Managerin työn osuutta kokonaisuudesta on vaikea määritellä. Osuus saattaa olla hyvinkin pieni, mutta hän voi saada menestyksen myötä ansiotonta arvonnousua. Vastaavasti manageri, joka on panostanut paljon ja hoitanut osuutensa moitteettomasti, saattaa jäädä vaille kiitosta, jos joku vastuullisempi taho mokaa oman hommansa. Molemmissa tapauksissa objektiivinen arviointi lienee vaikeaa jopa bändin jäsenille itselleen.

Helpoimmin managerin onnistuminen on arvioitavissa niillä osa-alueilla, missä hän aidoimmin edustaa asiakastaan muuta maailmaa vastaan. Näihin kuuluvat sopimusneuvottelut levy- ja kustannusyhtiön sekä sponsorien kanssa. Tällöin arvioijalla tulee olla vertailukohtana normaali sopimuskäytäntö.

8. Koskeeko managerisopimus kaikkea muutakin taiteellista toimintaani kuin toimintaani kyseisessä yhtyeessä?

Tämä on asia, joka pitää tarkkaan määritellä managerisopimuksessa. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta yleensä liian laaja kytkeytyminen manageriin voi olla pahasta, varsinkin jos toiminta on moni-alaista tai poikkitaiteellista. Pienessä maassa ja pienillä markkinoilla ei toimeentuloa välttämättä voi panna yhden kortin (lue: bändin) varaan. Ei myöskään omaa taiteellista toimintaansa kannata välttämättä sitoa yksiin käsiin.

9. Paljonko manageriprovisio yleensä on? Mikä on kohtuullinen provisio?

Kansainvälisten supertähtien provisioista ei kovin paljon yleisesti tiedetä. Se tiedetään, että ne voivat olla huomattavasti alempia kuin "keskisarjassa" tai "alemmissa sarjoissa " toimivien artistien maksamat provisiot. Provisio on aina neuvottelukysymys. Tarjottua provisiota ei tarvitse välttämättä hyväksyä sellaisenaan, vaan voi olla järkevää eriyttää erilaisia provisiotasoja eri toimintojen osalta, jolloin toimintaan tulee aitoa "ansaintaperusteisuutta".

Sellaisista asioista, jotka hoituvat muutenkin, ilman managerin sekaantumista asiaan, tai jotka on jo hoidettu esimerkiksi taiteilijan itsensä toimesta, ei provisiota kannata maksaa.

Provisioneuvotteluihin lähdetään käytännössä yleensä 15-20 prosentin tasolta. Provision tosiasiallinen taso riippuu tietysti olennaisesti siitä, mihin toimintoihin provisio kohdistuu ja millä tasolla. Esimerkkinä mainittakoon, että se, kuuluvatko kulut provision laskentapohjaan, ja missä laajuudessa, vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi provisiotaso käytännössä muodostuu.

10. Mistä tuloista manageri ottaa provisionsa?

Tendenssinä on, että managerit pyrkivät ulottamaan provisio-oikeutensa mahdollisimman laajalle, eli käytännössä kaikkiin tuloryhmiin. Tätä ei tarvitse sen enempää ihmetellä - enemmän rahaa on enemmän rahaa.

On lopulta sopimusasia, mistä tuloista provisiota maksetaan. Esimerkiksi keikkatulojen osalta on yleensä syytä sopia provisiosta erikseen, koska usein ohjelmatoimisto ottaa jo omansa. Managerin ansiot keikkamyyntipuolella voivat käytännössä olla sen verran vähäiset että kaksinkertaista provisiota ei saman keikan myymisestä tarvitse maksaa. Varsinkin, jos keikkamyynti on samoissa käsissä kuin managerointi, olisi - sen lisäksi että järjestely voisi aiheuttaa muita hankalia eturistiriitoja - kyseenalaista veloittaa kaksi provisiota päällekkäin.

Jos manageri ottaa provisionsa keikkatoiminnassa ohjelmatoimiston jälkeen ennen kuluja, puuttuu häneltä intressi kulurakenteen jalostamiseksi taiteilijan kannalta edullisempaan suuntaan.

11. Onko tekijänoikeustuloista maksettava provisiota managerille?

Suomen oloissa voi olla järkevää pyrkiä rajoittamaan managerin oikeutta tekijänoikeustuloihin, siis lähinnä Teosto- ja Gramex-tuloihin. Näin on eräissä tapauksissa onnistuttu sopimaankin. Vientihakuisessa toiminnassa lienee helpompaa sulkea Gramex-tuloja pois provision piiristä, koska Gramex-tulo on toistaiseksi ollut pääosin kotimaista perua.

Näyttää siltä, että managerien kiinnostus kohdistuu kuitenkin suurelta osin nimenomaan tekijänoikeustuloihin, jotka ovat moniin muihin tuloihin verrattuna jossain mielessä varmempaa tuloa.

On ehkä syytä panna merkille, että tekijänoikeusjärjestelmä toimii Suomessa kattavammin kuin useissa muissa maissa. Tästä johtuen esimerkiksi 20 % "kaikista tekijänoikeustuloista" on Suomessa suhteellisesti ottaen "enemmän" kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa Gramex-tyyppisiä tuloja ei ole.

12. Kuinka pitkäksi aikaa managerisopimus kannattaa tehdä?

Yhtä pitkäksi aikaa kun uskoo manageripalveluita tarvitsevansa. Aloittelevan managerin kanssa ei kannata tehdä kovin pitkää sopimusta, vuosi riittää hyvin. Muutenkin kannattaa pyrkiä sopimukseen, jossa tilanne on puolin ja toisin katkolla esimerkiksi vuoden välein.

13. Mitä tarkoittaa jälkiprovisio?

Jälkiprovisio on provisio, jota managerit pyrkivät veloittamaan tuotoista, jotka saadaan managerisopimuskauden päättymisen jälkeen. Ajatus on, että tulot ovat ainakin osaltaan managerin kaudella ansaittuja ja siten jollain matematiikalla niiden voisi ajatella olevan provision piirissä. Kaikissa sopimuksissa ei jälkiprovisiota kuitenkaan ole, ja niissäkin tapauksissa, joissa jälkiprovisiota on sovittu maksettavaksi, "hännän" pituus ja "paksuus" eli provision alenemisvauhti vaihtelee.

14. Mikseivät levy-yhtiö, kustantaja ja ohjelmatoimisto maksa osaa managerin provisiosta, kun ne kuitenkin hyötyvät managerin toiminnasta?

Sikäli kun manageri edistää artistin uraa, hyöty jakautuu kaikille niille, jotka hyötyvät artistin toiminnasta. Jos ajatellaan, miten tulot eri alueilta - livetoiminta, levyt, tekijänoikeustulot - hyödyttävät eri tahoja, olisi tietysti oikeudenmukaista, että kaikki hyötyä saavat tahot maksaisivat hyötymisensä suhteessa managerin palveluista. Se onneton asiaintila, että managerin provisio maksatetaan pelkästään artistilla, johtunee lähinnä siitä, että artistien asema suhteessa viihdeteollisuuden muihin toimijoihin on yleisesti ottaen ollut (ja on edelleenkin) varsin heikko. Se argumentti, että manageri potkii artistin muita sopimuskumppaneita - levy-yhtiö, kustantaja, ohjelmatoimisto - tekemään enemmän artistin eteen, voi joskus olla päteväkin. Kokonaan eri asia on kuitenkin, että oikeudenmukaisessa - ei edes täydellisessä - maailmassa manageri saisi tuloja eri tahoilta siinä suhteessa kuin hänen toimintansa eri tahoja hyödyttää. Esimerkiksi, manageri voi olla hyvinkin tiiviissä yhteistyössä levy-yhtiön kanssa - joka siis on äänilevybisneksen pääintressentti - jopa niin, että voitaisiin hyvin ajatella, että managerin pitäisi saada palkkaa levy-yhtiöltä. Käytännössä kuitenkin levy-yhtiö voi myhäillen todeta, että artisti näyttää haluavan maksaa tämänkin lystin...