Seuraavassa vastauksia tavallisimpiin tv- ja radiotyötä koskeviin kysymyksiin, joita liiton toimihenkilöille esitetään. Jos mieleen tulee lisäkysymyksiä tai haluat perusteellisempia vastauksia, ota yhteys:

ahti.vanttinen at muusikkojenliitto.fi
miika.tarhio at muusikkojenliitto.fi
jouni.nieminen at muusikkojenliitto.fi

Mainitse kysymyksesi yhteydessä koko nimesi ja liiton osasto, johon kuulut. Muusikkojen liiton neuvonta- ja konsultointipalvelut kuuluvat jäsenetuna liiton jäsenille ja ne sisältyvät jäsenmaksuun. Liittoon kuulumattomilta tulevia tiedusteluja voidaan käsitellä vain rajallisesti, jos muut työt sallivat.

1. Miksi televisioyhtiöt eivät halua maksaa tariffipalkkioita tv-esiintymisestä?

2. Miten siihen pitäisi suhtautua, että kunnon palkkioita ei haluta maksaa musiikin esittäjille?

3. Miten kannattaa menetellä, että asiallisen palkkion saisi TV-esiintymisestä?

4. Pitääkö televisioyhtiön alihankkijoiden maksaa tariffipalkkiot ohjelmatyöstä?

5. Meistä tuntuu, että kaikki on promootiota. Löytyykö alalta vielä palkallista työtä?

1. Miksi televisioyhtiöt eivät halua maksaa tariffipalkkioita tv-esiintymisestä?

Kysymys on monitahoinen. Lopullista syytä emme aivan tarkasti tiedä, mutta epäilemme, että laajalti esiintyvä maksuhaluttomuus liittyy tavalla tai toisella siihen, että televisioyhtiöt ovat lakiin perustuvassa portinvartija-asemassa kaiken kansan olohuoneisiin pääsyyn nähden. Yleisesti ottaenhan portinvartija perii maksun eikä itse suinkaan maksa portista kulkeville tai kurkistaville. Näin päin tilanne näyttäytyy vaikkapa Euroopan maksullisilla moottoriteillä. Portinvartija-aseman eksaktimpi nimitys on monopoli. Vapaasti etenevillä radioaalloilla tapahtuvassa televisiotoiminnassa on Suomessa tällä hetkellä lakiin perustuva monopoli, jota on anniskeltu kolmelle yhtiölle.

Radiokanavilla muusikot ja laulajat pääsevät enää niin harvoin elävänä esiintymään edes maksutta, että radion problematiikka voidaan sivuuttaa käytännön syistä olankohautuksella. Sitä paitsi, televisiopuolen karut käytännöt näyttävät soveltuvan tarvittaessa radioonkin ilman suuria hankaluuksia.

Musiikin esittäjille on varsin yleisesti selitetty TV-yhtiöiden taholta, että valtakunnan verkossa esiintyminen on niin hyvää mainosta, että siitä ei tarvitse mitään palkkioita enää maksaa. Usein kolmiodraamassa on mukana levy-yhtiö, joka on asiasta konkreettisessa portinraotustilanteessa pitkälti yhtä mieltä portinvartijan kanssa. Yksimielisyyden syyt ovat syvällä, joskin hyvällä tahdolla ymmärrettävissä. Levy-yhtiöhän korjaa levymyynnin - ja samalla myös promootion - hedelmät voittopuolisesti omaan koriinsa. Kun ohjelmatoimistot eivät yleisesti ottaen ole Suomessa veloittaneet taiteilijoiden televisiokeikoista provisiota, saattavat ne niellä sinänsä vieraalta kuulostavan "ilmaiskeikan" ajatuksen odottaen ainakin keikkahintojen nousemista TV:stä tuttuuden myötä.

Sitä, että TV-esiintymisestä todennäköisesti koituu jonkinasteista promootio- tai markkinointihyötyä myös esiintyjälle itselleen, ei voine kukaan kiistää. Tilanne on tältä osin sama kaikille TV-ruudussa esiintyville, uutistenlukijoille, juontajille, säämiehille ja -naisille, visailuhenkilöstölle jne. Myös kirjailijan vierailu talkshowssa tai läpikulkuohjelmassa saattaa antaa ei-niin-odottamatontakaan potkua uutuusteoksen myynnille. Promootiohyödyn määrään vaikuttanee jossain määrin se, missä valossa ja asemassa musiikin esittäjät ohjelmassa tarjoillaan - playbackina keittiövalaistuksessa ruokaohjeiden välissä vai kunnon valoissa ja lavasteissa asiaan paneutuvan ääni- ja kamera-työn siivittämänä.

2. Miten siihen pitäisi suhtautua, että kunnon palkkioita ei haluta maksaa musiikin esittäjille?

Määrätietoisen vastahankaisesti. Kun työehtosopimus sitoo työnantajana toimivaa TV-yhtiötä, toimii yhtiö laittomasti, jos se maksaa sovitun vähimmäistason alittavia palkkioita. Koska yhtiö tällöin on työehtosopimuksen joka tapauksessa sitoma, ei yhtiön edustajien kanssa pidä ryhtyä minkäänlaiseen neuvotteluun palkkioista, ellei neuvottelun kohteena ole se, miten paljon minimitasoa korkeampaa palkkiota esiintymisestä maksettaisiin.

Vaikka yhtiö pääsisi esiintyjien kanssa yhteisymmärrykseen tariffit alittavista palkkioista, ottaa yhtiö joka tapauksessa sen riskin, että esiintyjät myöhemmin ryhtyvät katumaan ymmärtämättömyyttään ja huonoa harkintaansa. Työehtosopimuksen mukaisen palkkion tai maksetun summan ja tariffin mukaisen palkkion erotuksen voi yleensä periä jälkikäteen täysin riippumatta työnantaja-työntekijä -suhteessa tapahtuneesta "paikallisesta sopimisesta" huolimatta yleisen 10 vuoden vanhenemisajan puitteissa.

3. Miten kannattaa menetellä, että asiallisen palkkion saisi TV-esiintymisestä?

Ei mitenkään. Kaikki keskustelut ja neuvottelut, jotka esiintymisen ehdoista käydään TV-yhtiön edustajan kanssa, yleensä vain heikentävät esiintyjän asemaa tai mahdollisuuksia saada asianmukainen esiintymispalkkio. Ja jos esiintyjä onnistuu pitämään päänsä, hän saa ainakin kuulla ahneudestaan ja siitä, että kaikki muut ovat esiintyneet ilmaiseksi tai "tällä hinnalla". Se pitää muuten surullisen usein paikkansa. Mitään neuvottelemista ei ainakaan palkkioista pitäisi kuitenkaan olla, kun minimitaso on jo sovittu kollektiivisesti. Kuten edellä on todettu, neuvotella voi ainoastaan siitä, miten paljon minimitaso ylitetään. Kun esiintyminen on hoidettu, on syytä täyttää asianmukainen studio- tai työlista, jos sellainen työpaikalta löytyy, ja jättää tilinumerolla varustettu verokortti työnantajalle.

Joskus esiintyjät ovat tiettävästi noudattaneet viivytystaktiikkaa tai suorastaan passiivisen vastarinnan oppeja sen eri variaatioissa. Palkkioasiaa tivattaessa esiintyjät ovat saattaneet vältellä kysymystä tai esiintyä harkitun tietämättöminä. Kun esiintyminen on ohi, yhtiölle on kylmästi lähetetty verokortti. Maksusta on siinä vaiheessa enää vaikea kieltäytyä, ainakaan yhtiö ei voi olla ymmärtämättä vihjettä.

Joskus on käynyt niinkin, että yhtiöstä on soitettu perään ja kysytty, ovatko esiintyjät todella niin pikkumaisia, että heille pitää maksaa palkkio. Kun keskivertoartisti (ja keskivertoihminen) yleensä pyrkii luonnostaan välttämään avointa konfliktia (ja mahdollisia portinvartijan kostotoimia), loppuun asti mietitty passiivisen vastarinnan strategia saattaisi puoltaa vastaamista tyyliin "tehkää miten parhaaksi näette". Vaikeassa paikassa on usein viisasta pyrkiä siirtämään pallo vastapuolelle antamatta tälle kuitenkaan eväitä arvioida riskiä, jonka maksamatta jättäminen aiheuttaisi. Ja ainakaan näin meneteltäessä ei suoranaisesti suostuta luopumaan palkkiosta. On aiheellista kysyä, mikä voima maailmassa voi ajaa musiikin esittäjän näin ahtaalle. Voisiko kysymys olla median vallasta?

4. Pitääkö televisioyhtiön alihankkijoiden maksaa tariffipalkkiot ohjelmatyöstä?

Tämäkin on monitahoinen kysymys. Lyhyt vastaus on: pitää ja kannattaa.

Pitkä vastaus: Työehtosopimus sitoo vain sen solmineita osapuolia, ellei sopimus sitten ole niin sanotusti yleissitova, jolloin se sitoo myös sellaisia työnantajia, jotka eivät kuulu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon. Yhtiökohtaiset sopimukset, kuten Muusikkojen liiton ja YLE/MTV:n väliset "keikkasopimukset" eivät vakiintuneen tulkinnan mukaan ole yleissitovia, eli ne eivät sellaisenaan suoranaisesti sido sellaisia alihankkijoita, jotka eivät työehtosopimuksiin ole nimenomaisesti sitoutuneet.

Muutama sana alihankkija-käsitteestä: Alihankkijana voidaan termin laajan tulkinnan mukaan TV-työssä pitää mitä tahansa yhtiötä tai oikeushenkilöä, joka myy TV-yhtiölle tai toiselle alihankkijalle ohjelman tuotantoon liittyviä palveluja. Musiikin esittäjien osalta on valitettavan usein niin, että alihankkijat eivät tee ainakaan kyseisten muusikkotyösuhteiden osalta juuri muuta kuin maksavat palkan. Tällöin ei kyse ole termin suppean tulkinnan mukaan aidosta alihankinnasta, vaan palkanmaksupalvelusta, johon liittyy keskeisimpänä elementtinä työnantajavelvoitteista vapautuminen, kun asiaa tarkastellaan TV-yhtiön kannalta. Menettelyä voidaan syystä kutsua työehtosopimuksen kiertämiseksi. Peli mutkistuu, kun huomataan, että työnantajavastuu onkin vaivihkaa siirtynyt artistin omalle yhtiölle.

5. Meistä tuntuu, että kaikki on promootiota. Löytyykö alalta vielä palkallista työtä?

Vähenevässä määrin, ainakin jos synkkää trendiä ei vastusteta. TV-esiintymiset ovat promootiota, kiertueet ovat promootiota. Mikä tämän tien päässä odottaa?

Turhautuminen, joka kysymyksestä kuultaa, on ymmärrettävää ja oikeutettua. Ottaen huomioon varsinkin Suomen kotimarkkinoiden pienuuden, on käsittämätöntä, miten totaalisesti artisti saadaan joskus suggeroitua kaikenkattavaan promootiomielentilaan. Toki sellainen tila edistää optimaalisesti esimerkiksi levy-yhtiön toimintaa. Yleensä artistilta jää kuitenkin selvittämättä itselleen, ketkä promootiosta hyötyvät ja missä suhteessa. Se kuitenkin tulee yleensä selväksi, että promootiotyötä edellytetään nimenomaan artistilta. Tuotto-odotus olemattomilla rojaltiprosenteilla on suhteellisen vaatimaton, vaikka kaikki menisi hyvinkin. Levymyyntirojaltien kotiuttamiseksi ei yleensä kannata kovin montaa vuotta elämästään promootiolle uhrata.