Ettei siitä tulisi kuoleke

Tietyssä iässä ja jaksamisen vaiheessa alkavat ajatuksissa olla eläkeasiat. Nuorten ihmisten vaikeudet tässä eivät ole kadehdittavia, jos keikkaelämä on lähellä yritystoimintaa, eikä asioista ole tullut vielä ottaneeksi selvää. Kannattaa olla kaukaa viisas ja tutkia vaihtoehtoja. Pitää nähdä myös läpi lietsotun kauhukuvan, jossa ”eläkkeet eivät tule riittämään”. Nyt on vaalikausia peräperää, ja siksi on muodikasta levittää hysteriaa vaikka mistä.

Jos on onnellisessa asemassa, pääsee eläkkeelle terveenä. Normaalit krempat meillä kaikilla on seuranamme, sehän kuuluu vanhenemisen iloihin. Kannattaa valmistautua. Olen itse esimerkiksi julkisuudessa sanonut, ettei poisjäämiseni Sibelius-Akatemian professuurista runsaan kahden vuoden päästä deaktivoi minua, vaan puuhastelu musiikin parissa jatkuu.

Vaihdoin pari sanaa tästä vaskipuhaltajaystäväni kanssa, ja olimme molemmat varmoja, että aiomme ilahduttaa eläke-elämäämme myös amatöörimusisoinnilla. Hän vaihtaa kurttuun ja minä lämmittelen pasuunaa takaisin.

Moni hieno muusikko on jakanut osaamistaan harrastustoiminnallekin; vetämällä yhtyeitä, kannustamalla ja neuvomalla. Nämä rajanylitykset virkistävät ammattilaisia. Tekee hyvää nähdä se ilo ja rakkaus, jota amatööriys sananmukaisesti tarkoittaa. Eläkkeellä tähänkin on enemmän aikaa.

Jos työelämä menee ”kahdeksikkoa kuin kolmosen ratikka” tai syksyllä loman jälkeen aloittaessa tuntuu kuin sama luokka alkaisi uudestaan, voi tällainen déjà vu olla merkki siitä, ettei huomaa muutosta itsessään – tai työyhteisössä. Tällöin on suuri vaara, että eläkeasiat tulevat liian pian vastaan ja aiheuttavat katastrofin.

Uusi eläkemuoto, jossa voi ottaa osan eläkettä käyttöön jo 61 täytettyään, on vain yksi syistä, miksi kannattaa käydä tutkimassa omia eläketietojaan. Julkisen alan työntekijöille osoite on Keva.

Hyvä työyhteisö auttaa ja neuvoo ikääntyviä työntekijöitään. Työpaikka voi paremmin, jos se on hyvähenkinen. Eläkkeelle lähtemistä helpottaa, jos tietää olevansa tervetullut joskus tapaamaan vanhoja kavereitaan. Ehkäpä saa vielä käydä henkilökuntakuppilassa turinoimassa, seuraamassa harjoituksia. Ja kun pikkujoulut tulevat, niihinkin saa fiksulta työnantajalta kutsun.

Omaa, virkeää asennetta ei eläke-elämän odotuksessa voita kuitenkaan mikään. Aktiivisimmat huomaavat olevansa jopa kiireisempiä kuin töissä. Menoja ja nähtävää on niin paljon.

Näen itseni välillä sohvalla lukemassa hyvää kirjaa. Mutta – niinpä teen nykyäänkin. Sillä työn vastapainoksi tarvitsee lepoa.